Mikä siinä on kun joka kerta pääsee pelaamaan väkivallalla kuorrutettua peliä, ihminen hylkää sen hänelle tutun kiltin tosielämän minuutensa ja muuttuu pelissä fantasiamaan pahimmaksi mulkuksi ja tappokoneeksi, jolle kukaan ei louskuttele leukojaan tai saa puukosta naamaansa? Olen huomannut tämän, moni on huomannut tämän. Ehkä alitajuisesti otamme itsellemme osan Clint Eastwoodin "Dirty Harrya" ja panemme haisemaan, koska tosielämässä emme voi rikkoa moraalisia sääntöjä tai valkoisen miehen lakeja. Kuulostaako kipeältä? Haukotko järkytyksestä henkeäsi, koska tajuat nyt kaikkien pelaajien olevan sisäisiä murhaajia? Ei todellakaan. Kaikki on hyvin normaalia, sillä kyseessä on peli. VAIN harmiton peli, jolla irtaannutaan tosielämästä ja voidaan ottaa fantasiarooli siksi pieneksi hetkeksi. Kuka helvetti haluaisi olla pelissä samanlainen kuin itse on tosielämässä? Kuka haluaisi pelissä jarrutella punaisissa valoissa kun voit painaa kaasua eikä kukaan tule sakottamaan? Helvetti, voit pistää turpaan tai murhata peleissä kenet vaan ilman pelkoa linnatuomioista.
Peliala ei kauas itseään kantaisi, jos pelaamisen jälkeen pelaaja saisi oikeasti merkinnän rikosrekisteriin, joka tarkoittaisi, että peliala olisi yhtä tuhoon tuomiottu kuin Tukiaisen laulu-ura.

Pelien tuomat "roolit" muistuttavat yhtä paljon toisiaan viattomuudeltaan kuin elokuvissa nähtävät roolihahmot tai ropettajat, jotka tappavat hirviöitä nörttikaverien kanssa keittiönpöydän ympärillä ja jauhavat satua keskenään kuka saa linnan neidon ja kuka tappaa lohikäärmeen. Videopelit ovat yhtä viattomia. Pelimaailman "feministit" eli kukkahattutädit ja kaiken maailman voodoo-tohtorit kuitenkin jaksaavat kyttäillä pelimaailman uusia ihmismieltä turmioittavia peliuutuuksia saadakseen keinon huutaa järkyttyneenä suosikkipoliitikolleen tekemään asialle jotain. Nämä tädit ja muut vastarannan kiiskit ovat nostaneet kurttuisen, elämän raiskaaman naamansa kukkapensaastaan jokaisen väkivaltaisen pelijulkaisun aikana siitä lähtien kun markkinoille tuli ensimmäinen hurmeen täytteinen peli ja meno ei tule muuttumaan. Jotkut myös sanovat, että pelit todellakin turmioittavat heikkoja mieliä ja tekevät ihmisistä oikeasti tappajia, joka on täyttä kukkua kuin suomalaisen poliitikon puheet. Jos pentu menee pelistä sekaisin kuin Ozzy Osborne valkoisesta pilleristä ja saa hänet riehumaan pistooli kädessä pitkin koulun käytäviä, on pennulla ollut päässään jo tovin isompia ja vakavempia ongelmia.

Kuten muinoin eräs nimeltä mainitsematon tohtori mainitsi töllötinhaastattelussaan, että "ei runkkaaminen homofantasioille tee miehestä homoa", pätee jollain tavalla myös peleihin. Pelit ovat hieno tapa rentoutua ja irtaantua hetkeksi todellisuutta ja tehdä kaikkea hulvatonta ja kreisiä oli se mitä tahansa. Täydellisenä esimerkkinä voin mainita Falloutit sekä ultimatesuosikkini, Mass Effectit, jossa voin tehdä pelihahmosta niin kovan mulkun että kusi päässä on kivettynyt savukvartsiksi. Kaiken kyynisen tylyyskarkeloinnin lisäksi saan hillua vielä kaukaisessa tulevaisuudessa tähtien välisessä avaruudessa. Voisiko olla mitään tämän kaltaista "poskihoitoa" siistimpää? Asiaa pohtiessa rupee kuitenkin vaan vituttamaan että Mass Effect 3:n julkaisuun on edessämme vielä pitkä vuosi... Toivottavasti meidän, pelien ihmemaiden antisankareiden, ei tarvitse sinne asti odotella seuraavaa roolipelielementeillä varustettua kusipääsimulaattoria.

Me ihmiset ollaan tehty luomaan. Kun varhaisihminen ensimmäisen kerran lätkäisi mutaisen kätensä naamansa sijasta luolansa seinään, siitä tuli taide. Kun varhaisihminen ensimmäisen kerran työsti itselleen työkalun halkoakseen kookospähkinän tai naapurinsa kallon, siitä tuli teknologia.
Niistä ajoista on lähtenyt halu oppia ja kehittyä eteenpäin, ymmärtää universumia, luoda asioita... halu perfektoitua. Kuljemme nyt kuitenkin
ajassa satoja tuhansia vuosia eteenpäin kunnes huomaamme läskin peliarvostelijan istuvan sohvansa äärellä huutaen itkuisesti kuin pieni lapsi, joka pitää käsissään taiteen ja teknologian kuraa, jotka kantavat nimiä Vampire Rain ja Earth Defence Force 2017. Mies itkee, koska ei ymmärrä miksi nämä Xbox360 -pelit ovat olemassa. "Mikä Jumala on pelaajansa hylännyt?", hän ihmettelee ennen kuin syöksyy eroakirkosta.fi -sivuille...

VR ja EDF2017 ovat eittämättä surkeuden huippuja, mutta en tiedä miksi ne herättävät minussa ajattelun arvoisen kysymyksen ihmisen oppimattomuudesta. Miksi satojen tuhansien vuosien aikana ihminen ei ole oppinut tekemään mitään täydellisesti? Miksi se aina kompastelee yhdellä puolella maailmaa kun se samalla toisaalla voittaa? Ihminen on tunnetusti virheitä tekevä otus, mutta virheistänsä oppiva, mutta miksi se tekee silti samoja virheitä ja jos ei samoja niin sitten erilaisia? Nämä on ne kysymykset kun mietin miksi jopa nykypäivänä pelifirmat päästävät markkinoille todella järkyttäviäkin pelejä, joiden pelaamisarvo kuin myös rahallinen arvo on täysin kaivoon heitettyä. Pyöriikö yhteiskunta tyhmyyden noidan kehässä samalla kun se kehittyy eteenpäin vai mistä on kysymys? Ilmeisesti pyörii, koska ihmiskunta ei ole yhtenäinen organismi, joka ei tekisi pahaa ihmiskunnalle olla joskus sitä kun katselee nykypäivän menoa. Meidän pitäisi oppia ja ajatella yhdessä ja saman suuntaisesti, mutta se on fantasiaa yhtä paljon kuin bugiton Fallout.

Peliala on tullut pitkän matkan ja alalle on tullut mm. standardeja ja vaatimuksia, ja ihmetellessäni kahta ensimmäistä mainitsemaani peliä, en ymmärrä miten tuotevalvonta ei ole toiminut edes maalaisjärjen tavalla. Missä ovat olleet Microsoftin laatuvaatimukset kun niitä on tarvittu ja jos niitä on, haluaisin kuollakseni ne nähdä. Ymmärrän sen varsin hyvin jos 8-bittiselle Nintendolle tuli kaiken näköistä peliä. Jokseenkin voin ymmärtää sen tekosyyllä että "ala oli silloin kovin nuori", mutta tänä päivänä asian ymmärtäminen kyseisellä syyllä ei tule kuuloonkaan. Jos ei pelien tekijät niin pelien julkaisijat olisivat pitäneet oppia olemaan tarkempia siitä mitä pelejä maailmalla liikkuu. Se on tärkeää koska "pelilaitteiden suurherrat" tekevät peleillä sen isoimman rahansa, ei konsoleilla. Se on tärkeää, koska surkeat pelit eivät tuota rahaa ja 60-70 euron menetys kymmenistä tai sadoista tuhansista kopioista per kappale on iso tappio. Tottakai uskon että "suodatus" on varmasti kiristynyt ja toki heillä on varaa tehdä pienet virheensä ja riskinsä eikä Microsoft ja Sony siitä mihinkään kaadu, mutta eivät he ole myöskään niin epätoivoisia että yrittäisivät kasvattaa vaan julkaistujen pelien listaa keinolla millä hyvänsä. Sony ja Microsoft ovat kovia tekijöitä ja tietävät varmasti mitä haluavat pelaajilleen antavan, mutta joskus jokin menee pieleen, mutta miksi? Se voi johtua monesta seikasta: kehittäjälafka on osannut kusettaa julkaisijaa myyntipuheillaan, laatua ei ole valvottu tarkkaan, julkaisijat ovat liian sinisilmäisiä pelilafkojen osaamiseen, sopimus on tehty liian hepposin perustein ja niin edelleen... Asian käsittely jää spekuloinniksi, mutta se on varmaa että joku teki virheen jossakin.

Virheitä ei tehdä pelkästään julkaisemisen parissa vaan myös kehitysprosesseissa, josta esimerkkinä voisi mainita Fallout 3:n, josta luultavasti unohtui koodaus-testaus-koodaus-testaus -looppi ja pitkältä matkalta. Testaus on tärkeimpiä vaiheita saada kasaan hyvä ohjelma/peli, jotta tuote on edes toimiva. Luultavasti projektipäällikkö ei ole osannut hommiaan ja vaatii tällöin pikaisen ja helvetin kipeän potkaisun perseelleen, niin että kengän kärki kutittelee kurkkua. Vika voi olla tosin muussakin kuin portaan ylimmässä päässä; kaikkien prosessien pitäisi toimia moitteettomasti että saadaan loistava tulos, mutta on enemmän kuin yleistä että näemme jonkun vaiheen kusevan lahjakkaasti ja osaamattomuushan se on nähtävillä surkeuden verhon takana.

Kusisurkeiden pelien tehtailu todistaa ainakin yhden asian: ihmisen oppimäärä on loputon niin kauan kuin on olemassa tyhmä ihminen.

Pelikonsolit ja oheislaitteet kehittyvät jatkuvaan. Pelirintamalla on nähty kaikenlaista hilavitkutinta ja kenties pahin niiden esittäjä on ollut Nintendo aivan 8-bittisistä ajoista lähtien, jolloin se esitteli mm. "voimahanskan" ja muuta hyödyllistä ja hyödytöntä muovista palikkaa. Powerglovea voidaan sanoa ns. sen ajan kokeiluksi nykypäivän liiketunnistukseen keskittynyttä Wii-konsolia varten. Wii on myös poikinut muita oheislaitteita kuten Wii Fit -laudan ja ratin ajopelejä varten. Pitkän hiljaisen hauduttelun ja kehittelyn jälkeen myös Microsoft ja Sony tuovat omat liiketunnistukseen keskittyneet laitteensa ja sovelluksensa. Tämän vuoden marraskuussa myyntiin tuleva Xboxin Kinect ja jo nyt kaupoista löytyvä Playstationin Move vaikuttavat todellakin Wiin haastajilta hienoine messuesittelyineen ja demopeleineen. Tärkein kysymys kuuluukin pystyvätkö Wiin haastajat todellakin hyödyntämään lisälaitteitaan luvatuilla tavoilla ja tuomaan meille esitettyjä uusia ja mullistavia sovelluksia kauppojen hyllyille, jää nähtäväksi. Kaikkea teknologian huippuhärveliä on jo saatavilla ja kokoajan on tulossa lisää ja tästä ei enää todellakaan puutu kuin se että voit työntää kullisi konsolin sisään "Jenna Jameson 3D:n" huutaessa gamertagiasi ja vaatien maistaakseen "pelitattiasi". Sitä sovellusta pelimaailma tarvisisi... ja minä!

Sopii kuitenkin kysyä milloin näemme näitä pelilaitteita messukansan kokeiltavana? http://www.youtube.com/watch?v=RK5pBWA9Zi4