[Kirj. huomautus] Päästäksesi tekstin oikeaan tunnelmaan, kuuntele samalla kappaletta: http://www.youtube.com/watch?v=eA8vQegAgmc
Tulevaisuus. Tuo vääjäämätön tiemme ja kohtalomme. Se on ainoa suunta minne kuljemme ajassa - yhdessä. Yksilöinä me matkaamme tulevaisuuteen ja ennen kuin aikamme pysähtyy, näemme menneisyyteen vain hetken nopeana välähdyksenä, sekunnin kestävänä kuvanauhana. Yksilöinä näemme näkemästä, mutta mitä ihmiskunta tulee näkemään - se on kamalaa ja se on kaunista. Kun näemme maailmamme muuttuvan huonompaan, näemme sen muuttuvan myös parempaan. Kun otsooni-kerros syöpyy taivaan saasteista, korallit ja kalat kuolevat sinisestä laguunistamme sen muuttuessa elämälle kelpaamattomaksi, nälänhätä kasvaa pienistä maista suuriin... me kehitymme. Kehitymme kestämään alati nousevan paineen ja muokkaamme itseämme. Näen sen sinisillä silmilläni...
Oli vuosi 1879. Thomas Edison painoi virtakatkaisinta ja sytytti tulen ja valon lasikupolin sisälle 40 tunniksi. Se oli teknologian evoluutio, ja sen kirkkain hetki. Edison ei ollut teknologioiden keksijöistä ainoa, mutta se kertoo meille jotain tärkeää. Olemme tulleet pitkälle 2,5 miljoonan vuoden aikana ensimmäisistä työkaluista, teknologioista. Olimme vihdoin luoneet keinotekoisen "auringon". Olemme vieneet kehityksen katsettamme monille elämän osa-alueille ulottuen jopa kaukaiseen avaruuteen, meille lähes pääsemättömään paikkaan tutkimaan itseämme ja mihin me pystymme. Olemme myös kääntäneet katseemme itseemme, meille pyhimpään.
Lukiessani lehtiä alla hiljaisen yön, ne kertovat sensaatioista. Tiedemiehet ovat onnistuneet kasvattamaan korvan hiiren selässä, japanilaiset yhtiöt kehittävät androideja, skotlantilainen yritys toi markkinoille maailman ensimmäisen bionisen käden... Teknologinen tulevaisuus näkyy jopa meissä itsessämme. Haluamme parantaa ihmistä jottei se olisi heikko ja jossain vaiheessa kenties enää kuolevainen. Olen paljon miettinyt mieleni syvyyksissä ikuisia kysymyksiä ja pyöritellyt niitä ilman vastauksia. Voisiko vanhemisen pysäyttää, voisimmeko uusia kuolevat solumme, voisimmeko korvata kuolevia asioita itsestämme? Voisimmeko keinotekoistaa itseämme, jotta voisimme olla ikuisia? Voisimmeko elää kunnes itse painamme virtakatkaisinta?
Me kuljemme tulevaisuutta kohti, mutta ennen kaikkea haluaisimme selvitä. Haluamme elää ja nähdä reunan yli. Olla niin terveitä ja vahvoja niin kauan kuin mahdollista, mutta samalla kun ihminen pelkää kuolemaa, se pelkää myös muutosta - tuntematonta. Kun viemme ihmisen teknologisen vaurauden kehtoon sen muuttuessa itse teknologiaksi, mitä jää jäljelle ihmisestä? Minne jäisi lämmin kosketus, jonka korvaisi kylmä metalli? Olisiko ihmisyys vain silloin sielu ruumiissamme siellä mitä siitä on enää jäljellä vai todellisuuden tajuna päämme sisällä? Se mitä on ihminen, me määritellään se itse kuin myös sekin missä ja milloin ihmisyyden käsitys hälvenee. Se toisi meille monille taistelun sisimpäämme, mutten vaan saa päästäni sitä aurinkoa...
Me loimme auringon, mutta milloin luomme ihmisen?
Futuristinen Deus Ex: Human Revolution julkaistiin Euroopassa 26. elokuuta Xbox360:lle, Playstation 3:lle sekä PC:lle. Edellä kerrottu proosamaisen teksti perustuu osaan pelin teemoista ja on kirjoittajan tribuutti loistavalle pelille.
Lähteitä ja lisätietoa:
http://en.wikipedia.org/wiki/Lightbulb
http://en.wikipedia.org/wiki/Bionics
http://en.wikipedia.org/wiki/Prosthesis
http://en.wikipedia.org/wiki/Android_(robot)
http://en.wikipedia.org/wiki/History_of_technology
http://medgadget.com/2007/07/worlds_first_bionic_hand_makes_it_to_market.html
Tulevaisuus. Tuo vääjäämätön tiemme ja kohtalomme. Se on ainoa suunta minne kuljemme ajassa - yhdessä. Yksilöinä me matkaamme tulevaisuuteen ja ennen kuin aikamme pysähtyy, näemme menneisyyteen vain hetken nopeana välähdyksenä, sekunnin kestävänä kuvanauhana. Yksilöinä näemme näkemästä, mutta mitä ihmiskunta tulee näkemään - se on kamalaa ja se on kaunista. Kun näemme maailmamme muuttuvan huonompaan, näemme sen muuttuvan myös parempaan. Kun otsooni-kerros syöpyy taivaan saasteista, korallit ja kalat kuolevat sinisestä laguunistamme sen muuttuessa elämälle kelpaamattomaksi, nälänhätä kasvaa pienistä maista suuriin... me kehitymme. Kehitymme kestämään alati nousevan paineen ja muokkaamme itseämme. Näen sen sinisillä silmilläni...
Oli vuosi 1879. Thomas Edison painoi virtakatkaisinta ja sytytti tulen ja valon lasikupolin sisälle 40 tunniksi. Se oli teknologian evoluutio, ja sen kirkkain hetki. Edison ei ollut teknologioiden keksijöistä ainoa, mutta se kertoo meille jotain tärkeää. Olemme tulleet pitkälle 2,5 miljoonan vuoden aikana ensimmäisistä työkaluista, teknologioista. Olimme vihdoin luoneet keinotekoisen "auringon". Olemme vieneet kehityksen katsettamme monille elämän osa-alueille ulottuen jopa kaukaiseen avaruuteen, meille lähes pääsemättömään paikkaan tutkimaan itseämme ja mihin me pystymme. Olemme myös kääntäneet katseemme itseemme, meille pyhimpään.
Lukiessani lehtiä alla hiljaisen yön, ne kertovat sensaatioista. Tiedemiehet ovat onnistuneet kasvattamaan korvan hiiren selässä, japanilaiset yhtiöt kehittävät androideja, skotlantilainen yritys toi markkinoille maailman ensimmäisen bionisen käden... Teknologinen tulevaisuus näkyy jopa meissä itsessämme. Haluamme parantaa ihmistä jottei se olisi heikko ja jossain vaiheessa kenties enää kuolevainen. Olen paljon miettinyt mieleni syvyyksissä ikuisia kysymyksiä ja pyöritellyt niitä ilman vastauksia. Voisiko vanhemisen pysäyttää, voisimmeko uusia kuolevat solumme, voisimmeko korvata kuolevia asioita itsestämme? Voisimmeko keinotekoistaa itseämme, jotta voisimme olla ikuisia? Voisimmeko elää kunnes itse painamme virtakatkaisinta?
Me kuljemme tulevaisuutta kohti, mutta ennen kaikkea haluaisimme selvitä. Haluamme elää ja nähdä reunan yli. Olla niin terveitä ja vahvoja niin kauan kuin mahdollista, mutta samalla kun ihminen pelkää kuolemaa, se pelkää myös muutosta - tuntematonta. Kun viemme ihmisen teknologisen vaurauden kehtoon sen muuttuessa itse teknologiaksi, mitä jää jäljelle ihmisestä? Minne jäisi lämmin kosketus, jonka korvaisi kylmä metalli? Olisiko ihmisyys vain silloin sielu ruumiissamme siellä mitä siitä on enää jäljellä vai todellisuuden tajuna päämme sisällä? Se mitä on ihminen, me määritellään se itse kuin myös sekin missä ja milloin ihmisyyden käsitys hälvenee. Se toisi meille monille taistelun sisimpäämme, mutten vaan saa päästäni sitä aurinkoa...
Me loimme auringon, mutta milloin luomme ihmisen?
Futuristinen Deus Ex: Human Revolution julkaistiin Euroopassa 26. elokuuta Xbox360:lle, Playstation 3:lle sekä PC:lle. Edellä kerrottu proosamaisen teksti perustuu osaan pelin teemoista ja on kirjoittajan tribuutti loistavalle pelille.
Lähteitä ja lisätietoa:
http://en.wikipedia.org/wiki/Lightbulb
http://en.wikipedia.org/wiki/Bionics
http://en.wikipedia.org/wiki/Prosthesis
http://en.wikipedia.org/wiki/Android_(robot)
http://en.wikipedia.org/wiki/History_of_technology
http://medgadget.com/2007/07/worlds_first_bionic_hand_makes_it_to_market.html
RSS Feed