En edes muista milloin vedin ensimmäisen allnighterin saati mitä peliä pelasin silloin. Ensimmäinen väite on osittain totta, toinen ei. Tarkkaa vuotta en muista, mutta peli oli: Sid Meier's Civilization, ihan se kaikkien aikojen (ja ainoa) Civilization. Muistan edelleenkin elävästi, kun opettelin pelaamaan kyseistä peliä 486:lla, tuolla tehokoneella joskus aikoinaan. Hiiri pelissä oli täysin turha, opettelin näppäinkomennot ulkoa ja valikkojen ohjeet auttoivat asiassa erittäin hyvin.
Pelinä Civilization oli hyvin haastava: sinun täytyy kirjaimellisesti rakentaa sivilisaatio ja kasvattaa se sellaiseen mittakaavaan, että omistat koko planeetan tai rakennat avaruusaluksen ennen muita kansoja ja lähdet matkalle Alpa Centauriin. Vaarana oli usein se, että muut kansat rökittävät sinut auttamatta ja sinusta jää vain kuiva läntti historiankirjojen hapristuneille sivuille. Monta kertaa jouduin aloittamaan pelin tallennuksesta uudelleen, kun oli pari vuosisataa jälkeenpäin tehnyt jonkun auttamattoman virheen, joka suisti kansani tuhoon.
Tiede ja sotiminen
Nämä kaksi käyvät käsikynkkää melko pitkälle. Ilman tiedettä et voi kehittää parempaa sotaväkeä ja ilman sotaväkeä et voi vallata muita kaupunkeja (ja saada sitä kautta lisää tiedettä). Aikajuoksu muita vastaan, että keksit ruudin ennen kiinalaisia ;) olikin yllättävän helppoa jopa vähän hankalimmillakin vaikeustasoilla. Ja siitähän se hauskuus vasta alkaa. Loppupuolella IBCM (Intercontinental Ballistic Missile) aiheuttaa tuhoa kaikkialla ja maailma on lopulta minun, hieman saastuneena, totta kai. Mutta minähän en niin vähään tyydy. Ei, minun täytyy rakenaa tietenkin avaruusalus ja lähteä sinne Alpha Centauriin viettämään laadukasta eläkettäni oman kansani kera. Ja muita kansoja kukaan ei muistakaan vuosituhansien jälkeen.
Ihme, kylddyyrikin ratkaisee
Kansojen kulttuurit olivat hyvinkin mielenkiintoisia ja erittäin sidoksissa tieteeseen (d'oh). Ihmeitä saa rakennetua aina silloin tällöin ja mitä ihmeitä ne ovatkaan. Stonehengeä ja pyramidit ja ties mitä kaikkea. Riippuvat puutarhat. Tähän on onnistuttu tunkemaan kaikki mahdollinen. Ihmeet tietenkin auttoivat voittamaan pelin niin pisteiden avuilla kuin pienten boonustenkin. Hiphei. Opinpahan tuossa kloppina sitten paljon historiasta ennen kuin kunnolla koulussa ehti mitään tehdä.
Vielä yksi vuoro...
...Siinä siis selitys miksi ihmeessä vedin ensimmäisen allnighterin tämän parissa. Peli onnistui koukuttamaan minut niin loistavasti, että huomasin pelaavani tätä vielä aamukymmeneltä vaikka veli nukkui samassa huoneessa. Ja voitte kuvitella, että siihen aikaan 486:n ja kuvaputkinäyttö pitivät ihan julmetun kovaa meteliä. Ihme että se sai nukutuksi silloin.
Minä vain rakastuin silloin Civilizationiin. Tämä peli toi taktikoinnin uudelle tasolle ja mikäs sen hauskempaa. En nauttinut ihme kyllä silloin mitään piristäviä aineita (siis kokista ja muita vastaavia), sillä milläpä sitä ostat pikkupentuna kun ei viikkorahaakaan saanut. Energiaa antoi pelkästään tuo peli ja haastavuutta riitti jopa pelin ulkopuolella: piti olla mahdollisimman hiljaa, ettei kukaan muu perheestä herää. Muuten olisi tullut tupenrapinat ja peli (ja PC) olisivat kadonneet sille tielleen.
Civilization-pelisarja aiheuttaa nykyäänkin minulle unettomia öitä. Olen ollut kova fani alusta asti (tai no, kova ja kova) ja pelaan edelleen 95% pelkästään näppäimistön avulla. Hiirtä on niin vaivalloista liikuttaa ja saat tehtyä monia komentoja nopeammin kuin muut. Sitä tulee edelleenkin tahkottua roomalaisilla, sillä niitä kohtaan minulla on erittäin lämpimät tunteet. Olen Civistynyt ihminen ja ylpeä siitä.
Civistäkää tekin itseänne.
-Hasis
Pelinä Civilization oli hyvin haastava: sinun täytyy kirjaimellisesti rakentaa sivilisaatio ja kasvattaa se sellaiseen mittakaavaan, että omistat koko planeetan tai rakennat avaruusaluksen ennen muita kansoja ja lähdet matkalle Alpa Centauriin. Vaarana oli usein se, että muut kansat rökittävät sinut auttamatta ja sinusta jää vain kuiva läntti historiankirjojen hapristuneille sivuille. Monta kertaa jouduin aloittamaan pelin tallennuksesta uudelleen, kun oli pari vuosisataa jälkeenpäin tehnyt jonkun auttamattoman virheen, joka suisti kansani tuhoon.
Tiede ja sotiminen
Nämä kaksi käyvät käsikynkkää melko pitkälle. Ilman tiedettä et voi kehittää parempaa sotaväkeä ja ilman sotaväkeä et voi vallata muita kaupunkeja (ja saada sitä kautta lisää tiedettä). Aikajuoksu muita vastaan, että keksit ruudin ennen kiinalaisia ;) olikin yllättävän helppoa jopa vähän hankalimmillakin vaikeustasoilla. Ja siitähän se hauskuus vasta alkaa. Loppupuolella IBCM (Intercontinental Ballistic Missile) aiheuttaa tuhoa kaikkialla ja maailma on lopulta minun, hieman saastuneena, totta kai. Mutta minähän en niin vähään tyydy. Ei, minun täytyy rakenaa tietenkin avaruusalus ja lähteä sinne Alpha Centauriin viettämään laadukasta eläkettäni oman kansani kera. Ja muita kansoja kukaan ei muistakaan vuosituhansien jälkeen.
Ihme, kylddyyrikin ratkaisee
Kansojen kulttuurit olivat hyvinkin mielenkiintoisia ja erittäin sidoksissa tieteeseen (d'oh). Ihmeitä saa rakennetua aina silloin tällöin ja mitä ihmeitä ne ovatkaan. Stonehengeä ja pyramidit ja ties mitä kaikkea. Riippuvat puutarhat. Tähän on onnistuttu tunkemaan kaikki mahdollinen. Ihmeet tietenkin auttoivat voittamaan pelin niin pisteiden avuilla kuin pienten boonustenkin. Hiphei. Opinpahan tuossa kloppina sitten paljon historiasta ennen kuin kunnolla koulussa ehti mitään tehdä.
Vielä yksi vuoro...
...Siinä siis selitys miksi ihmeessä vedin ensimmäisen allnighterin tämän parissa. Peli onnistui koukuttamaan minut niin loistavasti, että huomasin pelaavani tätä vielä aamukymmeneltä vaikka veli nukkui samassa huoneessa. Ja voitte kuvitella, että siihen aikaan 486:n ja kuvaputkinäyttö pitivät ihan julmetun kovaa meteliä. Ihme että se sai nukutuksi silloin.
Minä vain rakastuin silloin Civilizationiin. Tämä peli toi taktikoinnin uudelle tasolle ja mikäs sen hauskempaa. En nauttinut ihme kyllä silloin mitään piristäviä aineita (siis kokista ja muita vastaavia), sillä milläpä sitä ostat pikkupentuna kun ei viikkorahaakaan saanut. Energiaa antoi pelkästään tuo peli ja haastavuutta riitti jopa pelin ulkopuolella: piti olla mahdollisimman hiljaa, ettei kukaan muu perheestä herää. Muuten olisi tullut tupenrapinat ja peli (ja PC) olisivat kadonneet sille tielleen.
Civilization-pelisarja aiheuttaa nykyäänkin minulle unettomia öitä. Olen ollut kova fani alusta asti (tai no, kova ja kova) ja pelaan edelleen 95% pelkästään näppäimistön avulla. Hiirtä on niin vaivalloista liikuttaa ja saat tehtyä monia komentoja nopeammin kuin muut. Sitä tulee edelleenkin tahkottua roomalaisilla, sillä niitä kohtaan minulla on erittäin lämpimät tunteet. Olen Civistynyt ihminen ja ylpeä siitä.
Civistäkää tekin itseänne.
-Hasis
RSS Feed