Peligenre: Seikkailu/Roolipeli
Julkaisija: Atari Inc, CD Projekt
Kehittäjä: CD Projekt RED STUDIO
Julkaisupäivä (Eurooppa): 19.09.2008
Muut alustat: -
Pelaajamäärä: 1
Ikäsuositus (PEGI): 18+
Arvostelija: Pekka Lähteenmäki
Julkaisija: Atari Inc, CD Projekt
Kehittäjä: CD Projekt RED STUDIO
Julkaisupäivä (Eurooppa): 19.09.2008
Muut alustat: -
Pelaajamäärä: 1
Ikäsuositus (PEGI): 18+
Arvostelija: Pekka Lähteenmäki
Witcher–pelisarja on Puolalaisen melko tuntemattoman CD Projekt -peliyhtiön ensimmäisiä tekeleitä. Pelin arvosteluhetkellä allekirjoittanut oli ehtinyt pelata peliä noin kolmannen luvun alkuun asti, eikä malta odottaa pelin loppuun pelaamista, jotta pääsee joskus pelaamaan myös hyviä arvosanoja kerännyttä Witcher 2:a.
Can’t we all just be friends?
Tarina alkaa siitä kun päähenkilömme kuuluisa hirviönmetsästäjä noituri (aka witcher) Geralt of Rivia löydetään tajunsa menettäneenä kourallisen muita noitureita toimesta metsästä makaamasta ja kannetaan noitureiden kotiin, vanhaan linnoitukseen metsän laidalla joka on tehty alun perin noitureiden kouluttamista varten. Päähenkilöllä ei hyvin mene, mies on nimittäin menettänyt muistinsa sekä unohtanut kaikki kykynsä eikä aikaakaan kun alkaa mennä vielä kehnommin, linnoitukseen hyökätään ja hyökkääjät varastavat noiturien ”salaisuuden” eli tiedon siitä miten noitureita valmistetaan. Geralt ja muut witcherit lähtevät maailmalle tehtävänään kerätä tietoja varkaista sekä palauttaa varastetut salaisuudet.
Maailma on juuri sellainen kuin synkältä keskiajalta voisi odottaa, korruptio ja huumebisnes kukoistavat, salamurhat ja kuolemat ovat arkipäivää, köyhyys lisääntyy ja keneenkään ei voi luottaa, ilotaloja ei ole kielletty vaikkei ammatinharjoitusta yläluokissa hyvällä katsotakaan. Vapaa-ajan viihdykkeinä toimivat kännäys, uhkapelit sekä nyrkkitappelut yhdistettynä vedonlyöntiin. Näitä voi myös harrastaa pelaamisen lomassa omina minipeleinään ja tuovat tällöin peliin kiinnostavaa lisäsisältöä.
Juoni on täynnä hienoja käänteitä ja värikkäitä hahmoja, tarinan kerronta tapahtuu erilaisilla tehtävillä jotka näkyvät hahmon päiväkirjassa johdattelevassa tarinamaisessa muodossa. Pääjuonta väritetään erilaisilla sivutehtävillä joiden kautta saa tietoja niin pää- kuin sivuhahmoistakin sekä pelin maailmasta ja historiasta. Jotkin tehtävät saattavat vaatia hahmolta tiettyjä taitoja tai tietoja joita saa lukemalla kauppiailta saatavia kirjoja. Kirjoja ei tarvitse oikeasti lukea kunhan niitä vain klikkaa. Tämän jälkeen kirjan voi heittää pois. Näiden lisäksi peli tarjoaa erilaisen määrän minipelejä, joista saa yleensä pelinsisäistä rahallista hyötyä.
Hahmon tasojen kasvaessa hahmo saa talenttipisteitä joita voi sijoittaa omiin puihinsa. Talenttipisteet tuovat erittäin paljon syvyyttä peliin sillä niillä voi parantaa hahmon osaamista useilla alueilla niin taistelussa kuin taistelun ulkopuolellakin. Osan pisteistä voi laittaa esimerkiksi siihen miten alkoholi vaikuttaa hahmoon tai kuinka voimakkaasti hahmo voi lyödä tai kuinka monta iskua voi suorittaa nyrkkitappeluminipelissä ja millaiselle alueelle taiat ulottuvat tai miten monta liikesarjaa hahmo voi suorittaa missäkin taistelutyylissä.
Pelissä ei sinänsä ole ammatinharjoitusta muuten kuin kasvien keräyksen ja alkemian muodossa, näillä taidoilla hahmo voi valmistaa osumispisteitä ja taistelukykyjä parantavia taikajuomia sekä mutageenejä joiden avuilla saa avattua uusia talenttipisteiden sijoitusmahdollisuuksia
Can’t we all just be friends?
Tarina alkaa siitä kun päähenkilömme kuuluisa hirviönmetsästäjä noituri (aka witcher) Geralt of Rivia löydetään tajunsa menettäneenä kourallisen muita noitureita toimesta metsästä makaamasta ja kannetaan noitureiden kotiin, vanhaan linnoitukseen metsän laidalla joka on tehty alun perin noitureiden kouluttamista varten. Päähenkilöllä ei hyvin mene, mies on nimittäin menettänyt muistinsa sekä unohtanut kaikki kykynsä eikä aikaakaan kun alkaa mennä vielä kehnommin, linnoitukseen hyökätään ja hyökkääjät varastavat noiturien ”salaisuuden” eli tiedon siitä miten noitureita valmistetaan. Geralt ja muut witcherit lähtevät maailmalle tehtävänään kerätä tietoja varkaista sekä palauttaa varastetut salaisuudet.
Maailma on juuri sellainen kuin synkältä keskiajalta voisi odottaa, korruptio ja huumebisnes kukoistavat, salamurhat ja kuolemat ovat arkipäivää, köyhyys lisääntyy ja keneenkään ei voi luottaa, ilotaloja ei ole kielletty vaikkei ammatinharjoitusta yläluokissa hyvällä katsotakaan. Vapaa-ajan viihdykkeinä toimivat kännäys, uhkapelit sekä nyrkkitappelut yhdistettynä vedonlyöntiin. Näitä voi myös harrastaa pelaamisen lomassa omina minipeleinään ja tuovat tällöin peliin kiinnostavaa lisäsisältöä.
Juoni on täynnä hienoja käänteitä ja värikkäitä hahmoja, tarinan kerronta tapahtuu erilaisilla tehtävillä jotka näkyvät hahmon päiväkirjassa johdattelevassa tarinamaisessa muodossa. Pääjuonta väritetään erilaisilla sivutehtävillä joiden kautta saa tietoja niin pää- kuin sivuhahmoistakin sekä pelin maailmasta ja historiasta. Jotkin tehtävät saattavat vaatia hahmolta tiettyjä taitoja tai tietoja joita saa lukemalla kauppiailta saatavia kirjoja. Kirjoja ei tarvitse oikeasti lukea kunhan niitä vain klikkaa. Tämän jälkeen kirjan voi heittää pois. Näiden lisäksi peli tarjoaa erilaisen määrän minipelejä, joista saa yleensä pelinsisäistä rahallista hyötyä.
Hahmon tasojen kasvaessa hahmo saa talenttipisteitä joita voi sijoittaa omiin puihinsa. Talenttipisteet tuovat erittäin paljon syvyyttä peliin sillä niillä voi parantaa hahmon osaamista useilla alueilla niin taistelussa kuin taistelun ulkopuolellakin. Osan pisteistä voi laittaa esimerkiksi siihen miten alkoholi vaikuttaa hahmoon tai kuinka voimakkaasti hahmo voi lyödä tai kuinka monta iskua voi suorittaa nyrkkitappeluminipelissä ja millaiselle alueelle taiat ulottuvat tai miten monta liikesarjaa hahmo voi suorittaa missäkin taistelutyylissä.
Pelissä ei sinänsä ole ammatinharjoitusta muuten kuin kasvien keräyksen ja alkemian muodossa, näillä taidoilla hahmo voi valmistaa osumispisteitä ja taistelukykyjä parantavia taikajuomia sekä mutageenejä joiden avuilla saa avattua uusia talenttipisteiden sijoitusmahdollisuuksia
Miekan tie
Pelin taistelusysteemi voi tulla osalle pelaajista outona yllätyksenä, sillä se on alussa suurimmaksi osaksi hiiren painallusten oikein ajoittamista sekä taistelutyylien vaihtamista sen mukaan mitä vastaan ollaan taistelemassa. Pelin myöhemmissä vaiheissa näihin pääsee soveltamaan loitsuja sekä loitsujen ja lyöntien mahdollistavia comboliikkeitä.
Pelin alkupuolella pelaaja saa käsiinsä teräsmiekan jolla halkoo helposti ihmismäisiä olentoja sekä eläimiä. Myöhemmin pelaajalle annetaan myös hopeamiekka joka taas tehoaa paremmin hirviöihin sekä epäkuolleisiin. Pelaaja voi myös käyttää muita aseita joita matkaltaan löytää, mutta nämä eivät useissa tapauksissa tue Geraldin käyttämiä taistelutyylejä eivätkä tällöin ole välttämättä niin tehokkaita. Aseisiin voi myös takoa meteoriitinpalasia jotka tuovat pysyviä ominaisuuksia sekä käyttää hiomakiviä jotka parantavat miekan tehoa joksikin aikaa.
Taistelutyylejä tukevia aseita käytettäessä valittavana on kolme taistelutyyliä; vahva-, nopea- ja ryhmätyyli. Vahvaa taistelutyyliä käytetään taisteltaessa isoja ja hitaita hirviöitä vastaan, nopeaa taistelutyyliä taas pieniä tai vikkeliä otuksia vastaan. Ryhmätyyliä käytetään silloin kun viholliset parveilevat ympärilläsi. Tyylit koostuvat sarjasta lyöntejä. Jokainen sarja aloitetaan klikkaamalla vihollista miekan muotoisella hiiren kursorilla, jonka jälkeen Geralt suorittaa hahmon tasoon nähden tietyn määrän iskuja. Iskujen jälkeen hiiren kursori muuttuu noin sekunnin ajaksi palavaksi miekaksi. Jos pelaaja onnistuu painamaan hiiren nappia tarpeeksi nopeasti suorittaa hahmo uuden sarjan iskuja. Sarjat ovat toinen toistaan nopeampia ja takaavat täten sujuvan ja pitkällä tähtäimellä tehokkaan taistelutavan.
Syvyyttä ja monipuolisuutta taisteluun tuovat myös talenttipisteiden kautta saatavat taistelutyylejä parantavat kyvyt kuten mahdollisuus kaataa osa vihollisista maahan ryhmätyyliä käytettäessä. Maahan kaadettu vihollinen on jonkin aikaa toimintakyvytön sekä suuren osan normaalivihollisista voi lopettaa armoniskulla näiden ollessa avuttomia.
Vihollisten tekoäly on moitteetonta paria bugia lukuun ottamatta. Useimmat hirviöt osaavat kiertää pelaajan selustaan, sekä etsiä muita mahdollisia viholliskontakteja lähiympäristöstä jos Geraldilta ei heti nimmaria omaan lihaan saakaan. Tekoälyyn liittyviin bugeihin sisältyvät ne harvat tilanteet joissa vihollinen jää kiinni johonkin pelin sisäiseen objektiin eikä tällöin reagoi minkäänlaiseen kontaktiin, kuin vasta maatessaan kuolleena maassa.
Geraldilla on asiaa!
Hahmot ovat todella persoonallisia: kadulla vastaantulevat tuntemattomat eivät paljoa puhu mutta osan näistä kanssa voi silti käydä lyhyitä keskusteluja maailman menosta. Pienessä osassa olevien sivuhenkilöiden kanssa voi käydä tehtävien vastaanottamisen ohella pientä smalltalkia ympäristöstä sekä paikallisista. Juonellisesti tärkeiden ihmisten kanssa keskusteltaessa täytyy yleensä miettiä hieman lähestymistapaa ja sitä haluaako tälle vittuilla päin naamaa, flirttailla vai keskustella sivistyneiden herramiesten tapaan – nämä valinnat ovat tietysti kiinni siitä miten peliä haluaa pelata ja haluaako jatkossa vetää porukkaa turpaan kunnolla vai välttää mahdollisesti kuolettavan kahakan.
Pelaaja voi pelata hahmoa joko melko mukavana (joskin hieman sarkastisena) tai oikeana kusipäänä Geraldin omien persoonallisten rajojen sallimissa puitteissa. Monipuolinen dialogi antaa tähän hyvät puitteet.
Dialogilla on myös suuri vaikutus joidenkin tehtävien onnistumiseen sekä niistä saataviin palkintoihin. Epämääräisellä lässyttämisellä sekä väärillä valinnoilla voi menettää mahdollisuuden joidenkin tehtävien saamiseen tai suorittamiseen loppuun. Myös sillä otatko tai pyydätkö tehtävästä palkan voi olla vaikutus siihen saatko uuden tehtävän tai jonkin muun edun tehtävän antaneelta henkilöltä tai yhteisöltä. Naispuolisten hahmojen kanssa keskusteltaessa dialogin sekä siihen liittyvien lahjonta ominaisuuksien avulla voi Geralt saada muutakin kuin hyvää informaatiota. Näiden sessioiden jälkeen yleensä pelaaja saa myös kauniin taidekortin päähenkilön päiväkirjaa koristamaan.
Pelin taistelusysteemi voi tulla osalle pelaajista outona yllätyksenä, sillä se on alussa suurimmaksi osaksi hiiren painallusten oikein ajoittamista sekä taistelutyylien vaihtamista sen mukaan mitä vastaan ollaan taistelemassa. Pelin myöhemmissä vaiheissa näihin pääsee soveltamaan loitsuja sekä loitsujen ja lyöntien mahdollistavia comboliikkeitä.
Pelin alkupuolella pelaaja saa käsiinsä teräsmiekan jolla halkoo helposti ihmismäisiä olentoja sekä eläimiä. Myöhemmin pelaajalle annetaan myös hopeamiekka joka taas tehoaa paremmin hirviöihin sekä epäkuolleisiin. Pelaaja voi myös käyttää muita aseita joita matkaltaan löytää, mutta nämä eivät useissa tapauksissa tue Geraldin käyttämiä taistelutyylejä eivätkä tällöin ole välttämättä niin tehokkaita. Aseisiin voi myös takoa meteoriitinpalasia jotka tuovat pysyviä ominaisuuksia sekä käyttää hiomakiviä jotka parantavat miekan tehoa joksikin aikaa.
Taistelutyylejä tukevia aseita käytettäessä valittavana on kolme taistelutyyliä; vahva-, nopea- ja ryhmätyyli. Vahvaa taistelutyyliä käytetään taisteltaessa isoja ja hitaita hirviöitä vastaan, nopeaa taistelutyyliä taas pieniä tai vikkeliä otuksia vastaan. Ryhmätyyliä käytetään silloin kun viholliset parveilevat ympärilläsi. Tyylit koostuvat sarjasta lyöntejä. Jokainen sarja aloitetaan klikkaamalla vihollista miekan muotoisella hiiren kursorilla, jonka jälkeen Geralt suorittaa hahmon tasoon nähden tietyn määrän iskuja. Iskujen jälkeen hiiren kursori muuttuu noin sekunnin ajaksi palavaksi miekaksi. Jos pelaaja onnistuu painamaan hiiren nappia tarpeeksi nopeasti suorittaa hahmo uuden sarjan iskuja. Sarjat ovat toinen toistaan nopeampia ja takaavat täten sujuvan ja pitkällä tähtäimellä tehokkaan taistelutavan.
Syvyyttä ja monipuolisuutta taisteluun tuovat myös talenttipisteiden kautta saatavat taistelutyylejä parantavat kyvyt kuten mahdollisuus kaataa osa vihollisista maahan ryhmätyyliä käytettäessä. Maahan kaadettu vihollinen on jonkin aikaa toimintakyvytön sekä suuren osan normaalivihollisista voi lopettaa armoniskulla näiden ollessa avuttomia.
Vihollisten tekoäly on moitteetonta paria bugia lukuun ottamatta. Useimmat hirviöt osaavat kiertää pelaajan selustaan, sekä etsiä muita mahdollisia viholliskontakteja lähiympäristöstä jos Geraldilta ei heti nimmaria omaan lihaan saakaan. Tekoälyyn liittyviin bugeihin sisältyvät ne harvat tilanteet joissa vihollinen jää kiinni johonkin pelin sisäiseen objektiin eikä tällöin reagoi minkäänlaiseen kontaktiin, kuin vasta maatessaan kuolleena maassa.
Geraldilla on asiaa!
Hahmot ovat todella persoonallisia: kadulla vastaantulevat tuntemattomat eivät paljoa puhu mutta osan näistä kanssa voi silti käydä lyhyitä keskusteluja maailman menosta. Pienessä osassa olevien sivuhenkilöiden kanssa voi käydä tehtävien vastaanottamisen ohella pientä smalltalkia ympäristöstä sekä paikallisista. Juonellisesti tärkeiden ihmisten kanssa keskusteltaessa täytyy yleensä miettiä hieman lähestymistapaa ja sitä haluaako tälle vittuilla päin naamaa, flirttailla vai keskustella sivistyneiden herramiesten tapaan – nämä valinnat ovat tietysti kiinni siitä miten peliä haluaa pelata ja haluaako jatkossa vetää porukkaa turpaan kunnolla vai välttää mahdollisesti kuolettavan kahakan.
Pelaaja voi pelata hahmoa joko melko mukavana (joskin hieman sarkastisena) tai oikeana kusipäänä Geraldin omien persoonallisten rajojen sallimissa puitteissa. Monipuolinen dialogi antaa tähän hyvät puitteet.
Dialogilla on myös suuri vaikutus joidenkin tehtävien onnistumiseen sekä niistä saataviin palkintoihin. Epämääräisellä lässyttämisellä sekä väärillä valinnoilla voi menettää mahdollisuuden joidenkin tehtävien saamiseen tai suorittamiseen loppuun. Myös sillä otatko tai pyydätkö tehtävästä palkan voi olla vaikutus siihen saatko uuden tehtävän tai jonkin muun edun tehtävän antaneelta henkilöltä tai yhteisöltä. Naispuolisten hahmojen kanssa keskusteltaessa dialogin sekä siihen liittyvien lahjonta ominaisuuksien avulla voi Geralt saada muutakin kuin hyvää informaatiota. Näiden sessioiden jälkeen yleensä pelaaja saa myös kauniin taidekortin päähenkilön päiväkirjaa koristamaan.
Synkän kaunis keskiaika
Grafiikka on sovitettu pimeän magian ja hirviöiden asuttaman keskiajan maisemakuvaan yhtä taidokkaasti kuin Fallout 3:ssa kuollut maaperä sekä romuttuneet rakennukset ydinsodan jälkeiseen maailmaan. Sateinen maalaismaisema, sumuinen suo ja synkät viemärit tuovat pelaamiseen aidon pimeän kauden tunteen. Varjoilla ja valoilla on leikitty taitavasti: Viemärien ainoa valonlähde on katutasolla sijaitsevan salaojan kalterien läpi tihkuvat auringonsäteet, jotka luovat todentuntuista synkkyyttä, suolla ryömivät otukset näkyvät horisontissa pelkkinä silhuetteina, synkässä kryptassa majailevat ghoulit taas varjokuvina kaukaisuudessa, läheltäkin katsottuna alamaailman asukkien tarkemmat piirteet jäävät useasti jännittävällä tavalla omaan varjoonsa. Vaikka joidenkin hahmojen grafiikkamuotteja on kierrätetty, hahmoista on silti tehty niin persoonallisia, ettei saman näköisyyttä ehdi edes kunnolla huomioida.
Käyttöliittymä on yksinkertainen mutta toimiva, vasemmasta kulmasta löytyvät osumapiste, energia sekä kokemuspiste palkit sekä witcherin amuletti joka värisee jos lähellä on hirviöitä, näiden alta löytyvät tyylikkään verivanan saattelemana aseet sekä niiden taistelutyylit ja näiden alle on vielä sijoitettu yksi paikka käytännölliselle taikajuomalle. Oikeasta laidasta löytyvät vähemmän tärkeät apuvälineet kuten lähialueiden kartta, tehtäväloki sekä inventaario, jotka saadaan tavalliseen tapaan auki myös pikanäppäimillä.
Kamera pysyy suurimman osan ajasta kiltisti ylhäällä hahmon pään takana, on ainoastaan joitain hetkiä jolloin kamera käyttäytyy epäsuotuisasti (nämä ovat myös yksiä ainoista pelin heikoista kohdista). Tällaisia epäkohtia tulee vastaan silloin kun taistellaan ahtailla käytävillä joissa hahmo saattaa joutua selkä seinää vasten, tällöin kamera zoomaa suoraan hahmon silmiin, tässä tilanteessa hahmon aseita ei näe eikä niitä voi myöskään käyttää.
Äänimaailma on kaunis sekoitus fantasiasävytteistä viktoriaanista sekä keskiaikaista musiikkia, hahmot kuulostavat aidosti siltä miltä näyttävät sekä eläytyvät aidosti tilanteessa kuin tilanteessa.
Lyhyesti
Witcher: Enhanced Edition on loistava yhdistelmä persoonallisia hahmoja, kiinnostavaa tarinaa, innovatiivista taistelua sekä muuta hienoa oheistoimintaa. Tarina on mukaansa tempaava ja houkuttelee pelaajan palaamaan takaisin pelin pariin yhä uudelleen ja uudelleen tutkimaan pelin tarjoamia mysteerejä.
Peli sopii myös hienosti kaikille kohderyhmänsä tavoittaville tosimiehille aktiviteettiensä puolesta, noiturin vapaapäivä nimittäin koostuu sopivasta määrästä uhkapeleissä hankittua aggressiota, jonka jälkeen mennäänkin sitten hakemaan pysyvää lainaa paikallisen rikollisryhmittymän pomolta, jota sitten yleensä myös saadaan!
Hyvää:
+ Innovatiivinen taistelusysteemi
+ Kauniin synkät grafiikat
+ Pelimaailma on elävä
+ Tekemistä riittää kymmeniksi tunneiksi
+ Loisteliasta musiikkia, laadukasta ääninäyttelyä
Huonoa:
– Joitain pieniä bugeja löytää aina sieltä täältä
Arvosana: 94/100
Grafiikka on sovitettu pimeän magian ja hirviöiden asuttaman keskiajan maisemakuvaan yhtä taidokkaasti kuin Fallout 3:ssa kuollut maaperä sekä romuttuneet rakennukset ydinsodan jälkeiseen maailmaan. Sateinen maalaismaisema, sumuinen suo ja synkät viemärit tuovat pelaamiseen aidon pimeän kauden tunteen. Varjoilla ja valoilla on leikitty taitavasti: Viemärien ainoa valonlähde on katutasolla sijaitsevan salaojan kalterien läpi tihkuvat auringonsäteet, jotka luovat todentuntuista synkkyyttä, suolla ryömivät otukset näkyvät horisontissa pelkkinä silhuetteina, synkässä kryptassa majailevat ghoulit taas varjokuvina kaukaisuudessa, läheltäkin katsottuna alamaailman asukkien tarkemmat piirteet jäävät useasti jännittävällä tavalla omaan varjoonsa. Vaikka joidenkin hahmojen grafiikkamuotteja on kierrätetty, hahmoista on silti tehty niin persoonallisia, ettei saman näköisyyttä ehdi edes kunnolla huomioida.
Käyttöliittymä on yksinkertainen mutta toimiva, vasemmasta kulmasta löytyvät osumapiste, energia sekä kokemuspiste palkit sekä witcherin amuletti joka värisee jos lähellä on hirviöitä, näiden alta löytyvät tyylikkään verivanan saattelemana aseet sekä niiden taistelutyylit ja näiden alle on vielä sijoitettu yksi paikka käytännölliselle taikajuomalle. Oikeasta laidasta löytyvät vähemmän tärkeät apuvälineet kuten lähialueiden kartta, tehtäväloki sekä inventaario, jotka saadaan tavalliseen tapaan auki myös pikanäppäimillä.
Kamera pysyy suurimman osan ajasta kiltisti ylhäällä hahmon pään takana, on ainoastaan joitain hetkiä jolloin kamera käyttäytyy epäsuotuisasti (nämä ovat myös yksiä ainoista pelin heikoista kohdista). Tällaisia epäkohtia tulee vastaan silloin kun taistellaan ahtailla käytävillä joissa hahmo saattaa joutua selkä seinää vasten, tällöin kamera zoomaa suoraan hahmon silmiin, tässä tilanteessa hahmon aseita ei näe eikä niitä voi myöskään käyttää.
Äänimaailma on kaunis sekoitus fantasiasävytteistä viktoriaanista sekä keskiaikaista musiikkia, hahmot kuulostavat aidosti siltä miltä näyttävät sekä eläytyvät aidosti tilanteessa kuin tilanteessa.
Lyhyesti
Witcher: Enhanced Edition on loistava yhdistelmä persoonallisia hahmoja, kiinnostavaa tarinaa, innovatiivista taistelua sekä muuta hienoa oheistoimintaa. Tarina on mukaansa tempaava ja houkuttelee pelaajan palaamaan takaisin pelin pariin yhä uudelleen ja uudelleen tutkimaan pelin tarjoamia mysteerejä.
Peli sopii myös hienosti kaikille kohderyhmänsä tavoittaville tosimiehille aktiviteettiensä puolesta, noiturin vapaapäivä nimittäin koostuu sopivasta määrästä uhkapeleissä hankittua aggressiota, jonka jälkeen mennäänkin sitten hakemaan pysyvää lainaa paikallisen rikollisryhmittymän pomolta, jota sitten yleensä myös saadaan!
Hyvää:
+ Innovatiivinen taistelusysteemi
+ Kauniin synkät grafiikat
+ Pelimaailma on elävä
+ Tekemistä riittää kymmeniksi tunneiksi
+ Loisteliasta musiikkia, laadukasta ääninäyttelyä
Huonoa:
– Joitain pieniä bugeja löytää aina sieltä täältä
Arvosana: 94/100
RSS Feed