Sarjassa seurataan Fleshfountain -nimisen kääpiölinnoituksen nousua, kukoistusta ja toivottavasti näyttävää tuhoa pelissä nimeltä Dwarf Fortress.

(Ja ennen kuin kukaan kysyy että miksi Fleshfountainin tarina saa jatkoa vasta nyt, neljä kuukautta ensimmäisen osan jälkeen, vastaan siihen itse: pelasin ja kirjoitin jatkoa Fleshfountainille jo huhtikuussa, mutta kuten tulet lukiessasi huomaamaan, Fleshfountain kokee varsin yllättäen erittäin monta katastrofaalista ja hämmentävää käännettä, joiden ansiosta tämä kakkososa jäi tekstinä varsin lyhyeksi. Itseasiassa niin lyhyeksi etten tätä alunperin viitsinyt edes julkaista vaan jätin sen arkistoihin pölyttymään. Yleisön [lue: H. G. "Ville" Hilleri] pyynnöstä julkaisen kuitenkin tämän varsin lyhyen kertomuksen, sillä onhan tarinaan saatava loppu. -Durgor, 8.7.2011)

Kevät, vuosi 128
Uudenvuoden reivit olivat ilmeisesti railakkaat, alkoholivarastoni nimittäin näyttää varsin tyhjältä ja tämän seuraksena kääpiöt ovat ruvenneet kiukuttelemaan entistä enemmän. Myös ainut panimotyöntekijäni on tilanteesta tuohtunut eikä näin ollen suostu tekemään töitä eli valmistamaan viiniä. Niinpä tietysti. Muutaman päivän itkupotkukiukuttelun jälkeen viiniteollisuus saadaan kuitenkin takaisin raiteilleen ja elämä Fleshfountainissa jatkuu.

Jokusen päivän jälkeen huomaan jotain perin mielenkiintoista. Linnoitukseni ensimmäiset kääpiöt toivat mukanaan pari kolme kissaa. Kahden vuoden sisällä moisten otusten määrä on räjähtänyt käsistä ja niitä on karkeasti arvioiden lähemmäs kolmekymmentä. Mitä ihmettä näillä karvapalloilla edes tekee? Tekisi mieli pistää osa niistä lihoiksi mutta kääpiöt tuntuvat olevan perin kiintyneitä lemmikkeihinsä. Lihasta puheenollen, pihalle kylvämäni ansat ovat saaneet saaliikseen pari sutta ja jokusen peuran. Lihajuhlat alkakoot!

Viikot kuluvat ja kääpiöni lihovat, ja päätän vihdoinkin tutkia ympäristöäni tarkemmin. Vasta nyt tajuan, että vuoren huipulla on aivan uskomattomat määrät hopeaa ja erilaisia jalokiviä. Käskytän kaivajani välittömästi töihin, sillä hopeasta voi valmistaa todella tehokkaita aseita sekä kallisarvoisia koriste-esineitä. Varsinkin jälkimmäisiä voisin valmistaa varastot täyteen, jolloin hiidet tulisivat todennäköisemmin kylään. Saisinpahan jotain jännitystä elämään.

Keskikeväällä luoksenu saapuu vuoden ensimmäinen muuttoaalto. Vaivaiset 24 kääpiötä majoitettavaksi ja ruokittavaksi, huhhei ja voi jumankauta nyt sentään. Vähemmän yllättäen kukaan näistä kääpiöistä ei osaa yhtään mitään hyödyllistä. Tästä johtuen en jaksa edes käskyttää niitä tekemään töitä, toimikoot vaikka lihamuurina sodan syttyessä. Sodasta tulikin mieleen, voisin ehkä ruveta rakentamaan hautakammiota. Pitkin linnoitusta riehuvat kummitukset ovat nimittäin ehdottomasti viimeinen asia mitä tänne kaipaan.

Varastotilan huvetessa noin miljoonaan kuutioon irtokiviä tulen siihen tulokseen, että ehkä kääpiöt ansaitsevat vähän tyylikkäämmät asuintilat. Siispä päätän rakentaa kivistä lipastoja, asekaappeja, patsaita ynnä muita huonekaluja joita kääpiöt voivat sitten sulloa huoneitansa koristamaa. Loppukevään kuluessa kylään saapuvat yllättäen haltijoiden karavaani. Tylsistyneenä päätän lisätä jännitystä elämääni: mitäpäs jos tarjoan puisia koriste-esineitä suippokorville? Sota on aina hauskaa ja sota viherpiipertäjiä vastaan on vielä hauskempaa. Toki ensin voisin käydä kunnollistakin kauppaa haltioiden kanssa, ties mitä löytöjä sieltä tulisikaan.

Kaupankäynti voisi toki helpottua, jos umpilaiska kauppiaani jaksaisi siirtyä kauppapaikkaan. Mutta ei, sankarimme on jälleen kerran nukkumassa. Nooh, eihän tässä mikään kiire o-- jaah, hiisien yllätyshyökkäys. Piittaamatta siitä kuinka monta kääpiötä ulos on sattunut jäämään, vedän linnoituksen portit välittömästi lukkoon välttääkseni sisällä olevien kääpiöiden päättömän rynnistämisen ulos. Ilmeisesti osa kääpiöistä ymmärsi ovien lukitsemisen väärin, sillä noin viisi sekuntia lukitsemiskäskyn jälkeen ruokasalissa järjestetään juhlat johon osallistuu noin viisitoista kääpiötä. Tämäpä hienoa. Samaan aikaan ulkona olevat hiidet teurastavat muutaman kääpiön, kasan kissoja ja yhden haltiakauppiaan. Arvatkaa vaan kenen syyksi haltiat pistävät kauppiaansa kuoleman? Ja oman lusikkansa soppaan heittää eräs kääpiö joka joutuu henkien valtaan. Muutamaa minuuttia, kiveä, nahkataljaa, puuta ja kangaspalaa myöhemmin kyseinen kääpiö aloittaa raivoisasti artifaktinsa rakentamisen. Normipäivä. Sainpahan jännitystä elämääni.

Kesä, vuosi 128
Kesäkin koittaa muutama päivä invaasion alkamisen jälkeen. Hiidet piirittävät edelleen linnoitustani ja eräänä aamuna possessoitunut kääpiöni saa artifaktinsa valmiiksi. Kääpiö julistaa ylvään pöytänsä nimeksi Lular Gashcoz, The Rooter of Proliferation! Tämä kassiteriitistä valmistettu pöytä on koristeltu pähkinäpuulla ja hämähäkin seitillä, ja sen toiseen päätyyn on kaiverrettu kuva vuorivuohen nahkaan pukeutuneesta hydrasta, joka lyö maassa makaavan miehen kuoliaaksi vuonna 3. Toisessa päässä on kuva uudelleensyntymän, kuoleman, sodan ja linnoitusten jumala Zasit Cradlewhipsistä. Zasit kuvataan mätänevänä miespuolisena kääpiönä joka tekee käsitöitä, ja häntä ympäröi useita muita kääpiöitä. Kuinka söpöä.

Kauniista pöydästä huolimatta eräs kääpiöni masentuu suuresti menetettyään kaksi ystäväänsä ja noin seitsemän kissaansa hiisien suihin. Sen sijaan että kyseinen kääpiö vetäytyisi omaan huoneeseensa, tämä päättää jäädä suremaan keskelle ruokasalia. Näin ollen en voi eristää emotionaalista kääpiötä minnekään ilman, että samaan eristyskoppiin joutuu kasa muitakin kääpiöitä. Laitan sormet ristiin ja toivon kääpiön pääsevän masennuksestaan yli. Muuten Fleshfountain tulee kokemaan jotain varsin mielipuolista...

Viikot kuluvat mutta hiidet eivät lopeta piiritystään sitten millään. Yksikään niistä ei edes yritä tulla sisään luolastooni. Päivät kuluvat ja masentuneiden kääpiöiden määrä kasvaa. Onneksi pormestari ottaa tilanteen haltuunsa ja... määrää teräksen viennin laittomaksi? No kiitos vaan. Toisaalla paikalle saapuu ihmisten karavaani joka pelottaa hiidet tiehensä. Viikkojen odotusten jälkeen pääsen vihdoinkin avaamaan linnoituksen portit, jolloin kääpiöt ryntäävät ulos keräämään kuolleiden tovereidensa jälkeenjättämiä esineitä. Masentunut kääpiöni ei kuitenkaan tilanteesta piristy, päinvastoin masennus leviää kahteen muuhunkin kääpiöön.

Juuri kun kaikki kääpiöt ovat juosseet ulos noutamaan maassa makaavia esineitä ja ties mitä, niin eivätkös hiidet järjestä toisen yllätyshyökkäyksen heti kun edellinen saatiin lopetettua. Mahtavaa. Eli nyt minulla on linnoituksen ulkopuolella ainakin viisikymmentä aseistamantota kääpiötä, jotka juoksevat pitkin pihaa kuin päättömät kanat. Puoliksi panikoiden käskytän kaikki kääpiöni hyökkäämään lähimmän vihamielisen kohteen kimppuun, pistän sormet ristiin ja katson mitä tapahtuu.

Kaikki näyttää menevän lähes hyvin, kun kääpiöni muiluttavat muutaman karavaanin mukana tulleen ritarin kanssa hiisiä turpaan. Joku kääpiö päättää järjestää uudet juhlat ruokasalissa, joskin kyseisen hörhön seuraan ei lähde kuin neljä muuta kääpiötä. Vaikka maan pinnalla käytävä taistelu näyttää kääntyvän voittoon (viitisenkymmentä kääpiötä ja kaksi ritaria vastaan viisi hiittä), hiisien nuolet ovat rei'ittäneet kääpiöitäni kuin Maxim-konekivääri, josta seuraa tietysti se, että ruokasallissa ensimmäisenä masentunut kääpiöni saa raivokohtauksen ja rupeaa teurastamaan muita kääpiöitä. Hienoa. Todella hienoa. Eli otetaanpas nyt tilannekatsaus ja pysäytetään tilanne täysin: maan pinnalla taistelee tällä hetkellä nelisenkymmentä kääpiötä paljain käsin varsin hyvin aseistautuneita hiisiä vastaan. Selvä. Olen menettänyt kuukauden sisällä ainakin kymmenen kääpiötä ja puolisataa kissaa, jonka seuraksena kääpiöistäni kolme on masennuksen kourissa ja istuvat päivästä toiseen ruokasalissa itkien. Selvä. Yksi näistä kolmesta kääpiöstä on juuri noussut ylös tuolistaan ja noin sekunnin päästä rupeaa riehumaan ja tappamaan kaikkea vastaantulevaa. Selvä. Kyseisen kääpiön vieressä on myös tällä hetkellä viiden muun kääpiön järjestämät juhlat. Selvä. Teräksen vienti muihin maihin on edelleen laitonta. Selvä. Kertokaapa, mikä voisi vielä mennä pieleen? Syvän huokauksen saattelemana annan ajan taas kulua ja toivon parasta... reaaliaikaa kuluu noin kolme sekuntia, jonka jälkeen ruutuun pamahtaa A vile force of darkness has arrived! No haistakaa nyt jo v*ttu.

Noniin. Eli nyt minulla on kotiovellani kokonainen hiisien armeija. Suorastaan mahtavaa. Tätä minä todellakin kaipasin. Eli nyt jo ennestään paikalla olleiden hiisien tilalle on tullut kaksikymmentä hiittä lisää ja kaupanpäälle oikein muikean näköinen peikko. Hienoa. Aivan erittäin mahtavaa. Vaikka vetäytyisinkin kääpiöideni kanssa takaisin linnoitukseeni, minulla olisi silti muutama pieni ongelma: ensinnäkin ruokasalissani riehuu mielipuolinen kääpiö, joka teurastaa kaiken vastaantulevan yliluonnollisella raivollaan. Ja vaikka saisinkin moisen sekopään jollain keinolla kuriin, olen menettänyt kääpiöistäni niin suuren osan, että ainakin 1/3 noista tulee masentumaan, joka taas johtaa ainakin muutamaan sekopäiseen raivokohtaukseen. Yksi kääpiöistäni muuten synnytti juuri pojan, onnea vaan hänelle. Ja vaikka jollain aivan uskomattomalla tuurilla saisin tulevatkin mielipuolet kuriin, olen ajautumassa sotaan sekä ihmisiä että haltijoita vastaan, sillä molempien kansojen kauppiaat kuolivat linnoitukseni edessä hiisien toimesta, mutta vastuu tapahtumista on silti minulla. Jaah, sieltä saapui vielä keskikesän muuttoaalto. 11 kääpiötä (joista vain yksi on nainen, hämmentävää) jotka kokevat kyllä elämänsä yllätyksen kun pääsevät alas linnoitukseni porteille. Anyway. Ainut vaihtoeht-- no Amokin nimeen, mitähhelvettiä. Kolmekymmentä hiittä lisää saapui linnoitukseni pihalle. Ei. Ei ei ei ei ei... Nyt riitti. En enää kestä. Nappaan mukaani tynnyrillisen sieniviiniä, kasan pihvejä ja juoksen. Juoksen kauas horisonttiin enkä katso taakseni. Fleshfountainin tarina on ohi, ainakin minun osaltani.

Sarjassa seurataan Fleshfountain -nimisen kääpiölinnoituksen nousua, kukoistusta ja toivottavasti näyttävää tuhoa pelissä nimeltä Dwarf Fortress.

Kevät, vuosi 126
Kääpiöni saapuvat määränpäähänsä. Ympäristö näyttää lupaavalta: on järviä, puita ja marjoja. Vihamielisiä villieläimiä ei näy, tosin ei mitään muutakaan faunaa. Edessä nousee valtavan kokoinen vuori. Kutsukaamme sitä nimellä Arzefon, ihmisten kielellä siis Fleshfountain. Olkoot Armok meille suotuisa, sillä on aika aloittaa linnoituksen rakentaminen.
Luolaston kaivaminen on aloitettu, ja puiden kaataminen edistyy hyvää vauhtia. Tällä hetkellä vuoren sisältä on löytynyt enimmäkseen hiekkaa, joka mahdollistaa nopean kaivamisen. Hyvä niin, sillä haluan saada kääpiöni ja tavarani nopeasti sisään. Tarvitsen kuitenkin myös kovempaa materiaalia muun muuassa mekanismien rakentamiseen. Puuta yritän säästää mahdollisimman paljon polttouunia varten, joten teen siitä vain sänkyjä. Jossain taivaanrannassa käyskentelee yksinäinen hirvi, mutta mitään muita villieläimiä en ole nähnyt. Se ei ole normaalia. Alueen hiljaisuus huolestuttaa minua.

Muutamassa viikossa linnoitusta on saatu laajennettua jo usean kerroksen syvyyteen. Ruokasali ja -komero ovat lähes valmiina, ja farmi odottaa sulkuporttia kastelujärjestelmää varten. Jahka saan muutamat makuuhuoneet rakennettua, tarvitsen enää varastotilaa. Sen jälkeen kaikki oleellinen on kasassa.

Viikot kuluvat, ja varastotilaa on vihdoin saatu rakennettua. Maanalainen farmini ei tosin vieläkään ole toiminnassa, sillä mekaanikkokääpiöni ei ole rakentanut vipua jolla suljen tulvaportin. Typerä kääpiö... miksi tarpeeton tavaroiden siirtely paikasta A paikkaan B on työskentelyä tärkeämpää?
Kevät lähestyy jo loppuaan, mutta farmialuettani ei ole saatu vieläkään kasteltua. Kääpiöt käyttävät yhä edelleen aikansa kaivamisen jäljiltä jääneiden kivenmurikoiden siirtämiseen. Noh, eipä ole minun ongelmani. Kyllä ne lopulta tajuavat että ruoka on loppu. Ainakin oletan niin.
Aivan kevään lopussa kastelujärjestelmäni saadaan vihdoin kuntoon. Käsken kääpiöitä avaamaan tulvaportin, tuhoamaan sen takana olevan seinän joka erottaa luolani maanalaisesta järvestä, ja sen jälkeen sulkemaan tulvaportin uudestaan. Kaksi ensimmäistä vaihetta tehdään kunnialla loppuun ja nopeasti, mutta kun portti pitäisi sulkea, kaikki ovat lähteneet joko syömään, juomaan tai nukkumaan. Huoh... Siinäpä se järvi nyt sitten valuu luolaani. Hienoa.

En pysty mitenkään käsittämään kääpiöiden tapaa priorisoida asioita. Niille nimittäin tuntuu olevan äärimmäisen yhdentekevää, tehdäänkö kaikki asiat loppuun kerralla. Kääpiöiden elämässä asiat menevät tietääkseni suurinpiirtein tässä tärkeysjärjestyksessä: 1) Hiisijoulu eli hiisien ryöstöretki. Kun taistelun tuoksinnassa joko hiisi tai (sotilas)kääpiö kuolee, joka hemmetin siviilikääpiö lopettaa välittömästi kaikki tehtävänsä ja juoksee kantamaan kaatuneen hiiden tai kääpiön varusteita sisälle turvaan. Äärimmäisen hauskaa on silloin kun hiisiä on kymmenen, sotilaskääpiöitä viisi ja väliin juoksevia siviilejä noin viisikymmentä. Tämän seurauksena hiidet tappavat väliin tulleet siviilit noin yhdellä iskulla, jolloin lisää varusteita jää lojumaan maahan, jolloin lisää kääpiöitä tulee noutamaan niitä, jolloin lisää kääpiöitä kuolee, ja katso, oravanpyörä on valmis. 2) Biletys. Sosiaalisimmat kääpiöt tykkäävät järjestää juhlia ruokasalissa/
patsaspuutarhassa, jolloin yhdestä pariinkymmeneen kääpiötä lopettaa työnsä ja siirtyy tapahtumapaikalle juhlimaan, jolloin käytössä olevien työskentelevien kääpiöiden määrä putoaa dramaattisesti. Yleensä juhlat kestävät parista päivästä muutamaan viikkoon, joskin huhujen mukaan jopa puolen vuoden pituisiakin juhlia on nähty 3) Syöminen, juominen ja nukkuminen. 4) Turha tavaroiden siirtely paikasta A paikkaan B. 5) Työskentely, ja työtehtävät tehdään mielellään mahdollisimman epäloogisessa järjestyksessä.

Kesä, vuosi 126
Tulva jäi yllättävän pieneksi ja sain farmini vihdoin valmiiksi. Kääpiöt saavat luvan tyytyä sienten viljelyyn, koska niiden kasvattaminen on helppoa ja lisäksi niistä voi tehdä viiniä. Jatkan makuuhuoneiden rakentamista kun en nyt muutakaan keksi. Missäköhän ensimmäinen muuttoaalto viipyy... Viikot kuluvat ja keskikesä lähestyy. Mitään ei ole tapahtunut. Villieläimiä ei ole näkynyt missään, muuttoaaltoa ei kuulu. Jokin on vinossa. Jos syksyyn mennessä ei kuulu ketään, tilanne muuttuu todella huolestuttavaksi. Kuluu muutama viikko lisää, ja lopultakin ensimmäinen muuttoaalto saapuu. Kokonaiset... neljä kääpiötä lisää käskytettäväksi. Eikä kukaan niistä osaa mitään hyödyllistä. Huoh... noh, määrään kaksi niistä farmereiksi, yhden panimotyöntekijäksi ja viimeinen saa luvan koristella linnoitukseni seiniä. Kesä lähestyy loppuaan, ja yksittäiset koboldien varkaat yrittävät tunkeutua linnoitukseeni. Onneksi pelkästään linnoituksessani majailevat kissat riittävät mokomien pirulaisten karkoittamiseen. Tajusin vasta nyt, ettei linnoituksellani ole minkäänlaista puolustusta. Pitääkin ansoittaa sisäänkäynnille johtava käytävä häkeillä.

Syksy, vuosi 126
Koska luokseni saattaa tulla kiertävä karavaani hetkellä millä hyvänsä, määrään yhden kääpiöistäni leikkaamaan jalokiviä. Eihän niistä mitään hyvälaatuisia tule, mutta kai se on jostain aloitettava. Toki sen kauppapaikankin voisi myös tajuta rakentaa ennen karavaanin saapumista. Hyvä minä. Meinasipa käydä nolosti. Kuluu pari kuukautta, kunnes vuoren päältä kuuluu huutoa. Kas, muuttoaalto. Mitähän hittoa ne tuon taivaisiin ulottuvan vuoren huipulta tulevat. Ei voi ymmärtää. Kokonaiset viisi kääpiötä lisää. Eipä näissäkään kummoisia työntekijöitä ole, joskin yksi on oikea käsityön moniosaaja. Saanpahan ylimääräisille kivenmurikoille käyttöä, teen niistä vaikka kivisiä korvakoruja ja kauppaan haltijoille jos tulevat kylään.

Myöhään syksyllä luokseni saapuu kääpiöiden karavaani. Mutta missä kauppiaani oikein on? Jahah. Nukkumassa. No kiva kiva. Parin päivän torkkujen jälkeen kääpiö vihdoin herää ja... menee koristelemaan seiniä? Just. Pieni käskytys ja johan rupeaa kaupankäynti sujumaan. Tai sitten ei. Nyt kauppiaani päätti sitten pitää juomatauon. Jos tätä menoa jatkuu niin seuraavaksi se päättää vielä syödä ja sitten ottaa uudet nokkaunet. Karavaanarit jo pyytelevät täyttämään ties mitä rahtikirjojaan. Lopulta kauppiaani jaksaa viimein rahdata itsensä karavaanin luokse. Kyllä siinä jumalauta kesti, matkaa ruokasalista kauppapaikalle on noin 100 metriä ja siltikin siihen reissuun meni neljä päivää.

Talvi, vuosi 126
Vaihdan kohtalaisen huonolaatuiset jalokiveni muutamiin tyhjiin pussukoihin ja erilaisten eläinten nahkoihin. Säkit tulevat tarpeeseen, sillä nyt voin täyttää ne hiekalla ja valmistaa niistä lasia, jota voin sitten käyttää jalokivien sijaan jalokivenhiojiani kouluttaessa. Karavaani jatkaa matkaansa muille maille, ja rupean laajentamaan lisää tilaa makuuhuoneita varten. Keväisin kun muuttoaallot tuppaamat olemaan vähintään kaksinumeroisia, joten tilaa kääpiöiden majoittamiseen kannattaa olla valmiina. Ruoka- ja juomavarastot ovat onneksi jo aivan piukassa tavaraa, joten niistä ei tarvitse murehtia.

Vuosi lähestyy loppuaan, ja epämääräinen joukkio susia rupeaa norkoilemaan linnoitukseni ulkopuolella. Menetin jo yhden vartiokoiristani mokomien petojen suihin. Pitänee käydä ansoittamassa myös pihamaata.
Vuoden viimeisenä päivänä ynnäilen menneen vuoden tapahtumia. Lukuunottamatta pientä tuhotulvaa ja laiskottelevia kääpiöitä, selvisin varsin hyvin. Hiisiä en nähnyt vielä yhtään, ja se jos mikä herättää epäilykseni. Yleensä ne antavat edes jonkinlaisen ennakkovaroituksen tulemisestaan väijytysten muodossa, mutta en kohdannut edes yksittäistä hiittä. Pitää toivoa etten joudu samantien kymmenien hiisien ryöstöretken kohteeksi... Kaikenkaikkiaan vuosi oli kuitenkin varsin rauhallinen, joten mitä ilmeisemmin ensi vuonna Fleshfountain joutuu ties minkälaisen myllerryksen keskelle.

Kevät, vuosi 127
Vuodenvaihteen kunniaksi kääpiöt ovat alkaneet ruikuttamaan ruuasta. Eivät kuulemma tahdo syödä enää pelkkiä sieniä. Selvä, sitä saa mitä tilaa. Rakennan kasan häkkejä ja käyn kylvämässä niitä pitkin pihaa. Eiköhän jokin syötäväksi kelpaava luontokappale eksy ansan sisälle. Vielä kun saisin jostain edes kohtalaisen pätevän teurastajan. Ruokatilannetta selvittäessäni huomaan, että ruokavarasto on ääriään myöten täynnä. Koska muutakaan tärkeää ei ole meneillään, päätän laajentaa sitä. Tuskin ehdin edes antaa käskyä kaivausten aloittamiseksi, kun toinen kaivoskääpiöistäni päättää järjestää juhlat ruokasalissa. Onneksi vain kolme kääpiötä kuudestatoista päättää ottaa osaa pippaloihin.
Muutaman päivän päästä vuoden ensimmäinen muuttoaalto saapuu. Ilmeisesti linnoitukseni juhlat ovat koostaan huolimatta tunnettuja, sillä kokonaiset kaksikymmentä kääpiötä saapuu luolaani majoittamaan, ja osa näistä siirtolaisista osaa jopa jotain hyödyllistä kuten kaivamista ja haarniskoiden takomista. Pitääpä kaivaa lisää makuuhuoneita ja rakentaa sänkyjä jahka kerkeän.

Viikot kuluvat ja linnoituksessa on täysi kiire päällä. Makuuhuoneita, varastotilaa ja työpisteitä rakennetaan varsin kiitettävää vauhtia. Myös metalliesineiden tuottaminen on vihdoinkin aloitettu, jonka ansiosta häkkiansani saavat pian kavereikseen sirkkeliansoja. Sotkuistahan niiden käyttäminen on, mutta varsin tehokasta. Yllättäen kauppiaani joutuu henkien riivaamaksi. Houraileva kääpiö valtaa käsityöpisteen välittömästi ja käy hakemassa yhden irtokiven, jonka jälkeen se aloittaa raivoisan rakentamisen. Seeeelvä. Saa nähdä mitä tästäkin tulee. Muutaman päivän päästä kauppiaani saa valmiiksi Inolshosel Nadaksholeb nimisen... kivestä tehdyn mukin? Kuinka mukavaa. Täytyykin tallettaa tämä taidonnäyte jälkipolville.

Kevään loppupuolella haltioiden karavaani tulee yllätysvisiitille. Suippokorville en uskalla komeita puisia koriste-esineitäni tarjota, sillä mokomat ituhipit kokisivat sen suurena loukkauksena ja saattaisivat pahimmassa tapauksessa julistaa sodan linnoitustani vastaan. Pienen varastojen tonkimisen jälkeen löydän koboldilta tippuneen hopeatikarin. Saa luvan kelvata kauppatavaraksi, sillä muuta minulla ei ole.
Parin päivän odotuksen jälkeen kauppiaani jaksaa vihdoinkin rahdata itseensä kauppapaikalle. Eipä siinä välissä tarvinnut kuin lepotauon, ruokatauon ja yleisen jumituksen. Vaihdan tikarin kasaan erilaisia kankaita ja nahkoja koska en pysty tuottamaan niitä itse. En oikeastaan edes tarvitse niitä, mutta kaikkia mahdollisia tavaroita kannattaa silti pitää varastossa pahan päivän varalle.

Kesä, vuosi 127
Vuosi vaihtui yllättäen. Kesän kunniaksi makuuhuoneiden rakentaminen keskeytyy ikävästi, sillä kaivajani kohtaavat märkää kiveä. Pieni tutkiminen paljastaa, että makuuhuoneiden yläpuolella sijaitsee järvi. Tämäpä turvallista. Joudun ilmeisesti suunnittelemaan majoituskerroksen täysin uusiksi ja kaiken huipuksi juuri samaan aikaan lisää kääpiöitä saapuu linnoitustani asuttamaan. Kahdeksan kääpiötä lisää majoitettavaksi ja ruokittavaksi, eikä kukaan niistä osaa taaskaan yhtään mitään hyödyllistä. Tekisi mieli teljetä tuollaiset siipeilijät ulos. Määrään kaikki viljelemään peltoa kun en muutakaan hyödyllistä keksi.

Kesä on jatkunut jo pitkälle, mutta oikeastaan mitään ei ole tapahtunut. Mitä nyt talvella havaittu susilauma on tullut taas takaisin. Jostain syystä yksikään kääpiöni ei ole joutunut hukkien ruuaksi. Sen sijaan satunnaisilla koboldivarkailla ei ole käynyt yhtä hyvä tuuri. Käyn vaivihkaa nappaamassa maassa lojuvat aseet ja haarniskat parempaan talteen.

Syksy, vuosi 127
Vuosi on kulunut nopeasti. Syksyn puoliväliin mennessä oikeastaan mitään ei ole tapahtunut. Suorastaan ahdistavan tylsää. Tosin kaivertajani ovat päättäneet koristaa ruokasalia ties millä kuvilla. Lattialla on kaiverruksia muun muuassa aikaisemmin tänä vuonna rakennetusta legendaaristesta artifaktikivimukista sekä erilaisista nahoista. Hämmentävin löytyy kuitenkin seinältä erään pöydän vieressä. Kuvassa kaivoskääpiöni tappaa koboldivarkaan kuparihakulla, joten ilmeisesti tämä viittaa viime kevään tapahtumiin. Kuinka söpöä, tämän pöydän ääressä minäkin haluaisin syödä aamiaiseni.

Lisää kääpiöitä saapuu linnoitukseeni. Tavan mukaisesti kukaan niistä ei osaa kertakaikkiaan mitään hyödyllistä. En jaksa edes määrätä niitä uusiin työtehtäviin. Kaipaan jännitystä. Missä ihmeessä hiidet viipyvät?
Aivan syksyn lopussa eräs kääpiöistä alkaa käyttäytymään omituisesti ja ryntää kivenlouhimolle jotain epämääräistä mumisten. Muutamaa kiveä ja nahanpalasta myöhemmin kääpiö aloittaa innoissaan rakennusprojektinsa. Mitä ihmettä sieltä nyt tulee? Lopputulosta odotellessa kääpiöiden karavaani saapuu luokseni, ihanaa. Mitenköhän monta päivää kauppiaani päättää tällä kertaa käyttää noin sadan metrin pituisen matkan liikkumiseen? Jostain käsittämättömästä syystä kauppiaani pääsi kauppapaikalle vain yhden päivän sisällä. Vaihdan kasan kivisiä koriste-esineitä nahkoihin, kankaisiin ja alasimeen, ja toisaalla hurahtanut kääpiöni saa valmiiksi Rithlutkokeb Tadosorin, ligniittisen jauhinkiven. Tätä äärimmäisen arvokasta artifaktia koristavat gorillannahkareunukset sekä hopeiset piikit. Hurjaa!

Talvi, vuosi 127
Vuoden varrella rakennettujen artifaktien ansiosta linnoitukseni rahallinen arvo on noussut kohisten. Mikäli hiidet eivät pian rupea osoittamaan kiinnostusta linnoitustani kohtaan niin jo on kumma. Talven kunniaksi kääpiöni järjestävät taas uudet juhlat ruokasalissa. Antaa mennä vaan minun puolestani, tällä hetkellä linnoituksessa kaikki on varsin hyvin eikä laajentamiseen ole tarvetta.

Viikot kuluvat, bileet jatkuvat, ja aivan vuoden lopussa jalokivenhiojani vetäytyy yhteiskunnasta työpisteeseensä. Kääpiö käy hakemassa tasan yhden hiomattoman jalokiven ja aloittaa sitten työnsä. Odotan innolla seuraavan artifaktin valmistumista. Muutaman päivän päästä pääsenkin ihmettelemään kääpiön luomaa taideteosta. Itonrithul Ottem Fongbez, morganiitista rakennettu häkki. Jösses. Miten pienestä jalokivestä voi rakentaa jotain tuollaista? Kaiken huipuksi häkkiin on kaiverrettu kuva syksyllä valmistuneesta artifaktijauhinkivestä.

Vuosi loppuu taas. Mitään maata järisyttävää ei ole vieläkään tapahtunut, mutta koska vuoden aikana valmistui kokonaiset kolme artifaktia, uskoisin hiisien viimeinkin kiinnostuvan Fleshfountainin olemassaolosta ja rikkauksista. Tulisipahan jotain jännitystä elämään. Muussa tapauksessa järjestän sitä itse jatkamalla makuuhuoneiden rakentamista järven alle.