Sarjassa seurataan Fleshfountain -nimisen kääpiölinnoituksen nousua, kukoistusta ja toivottavasti näyttävää tuhoa pelissä nimeltä Dwarf Fortress.

Kevät, vuosi 126
Kääpiöni saapuvat määränpäähänsä. Ympäristö näyttää lupaavalta: on järviä, puita ja marjoja. Vihamielisiä villieläimiä ei näy, tosin ei mitään muutakaan faunaa. Edessä nousee valtavan kokoinen vuori. Kutsukaamme sitä nimellä Arzefon, ihmisten kielellä siis Fleshfountain. Olkoot Armok meille suotuisa, sillä on aika aloittaa linnoituksen rakentaminen.
Luolaston kaivaminen on aloitettu, ja puiden kaataminen edistyy hyvää vauhtia. Tällä hetkellä vuoren sisältä on löytynyt enimmäkseen hiekkaa, joka mahdollistaa nopean kaivamisen. Hyvä niin, sillä haluan saada kääpiöni ja tavarani nopeasti sisään. Tarvitsen kuitenkin myös kovempaa materiaalia muun muuassa mekanismien rakentamiseen. Puuta yritän säästää mahdollisimman paljon polttouunia varten, joten teen siitä vain sänkyjä. Jossain taivaanrannassa käyskentelee yksinäinen hirvi, mutta mitään muita villieläimiä en ole nähnyt. Se ei ole normaalia. Alueen hiljaisuus huolestuttaa minua.

Muutamassa viikossa linnoitusta on saatu laajennettua jo usean kerroksen syvyyteen. Ruokasali ja -komero ovat lähes valmiina, ja farmi odottaa sulkuporttia kastelujärjestelmää varten. Jahka saan muutamat makuuhuoneet rakennettua, tarvitsen enää varastotilaa. Sen jälkeen kaikki oleellinen on kasassa.

Viikot kuluvat, ja varastotilaa on vihdoin saatu rakennettua. Maanalainen farmini ei tosin vieläkään ole toiminnassa, sillä mekaanikkokääpiöni ei ole rakentanut vipua jolla suljen tulvaportin. Typerä kääpiö... miksi tarpeeton tavaroiden siirtely paikasta A paikkaan B on työskentelyä tärkeämpää?
Kevät lähestyy jo loppuaan, mutta farmialuettani ei ole saatu vieläkään kasteltua. Kääpiöt käyttävät yhä edelleen aikansa kaivamisen jäljiltä jääneiden kivenmurikoiden siirtämiseen. Noh, eipä ole minun ongelmani. Kyllä ne lopulta tajuavat että ruoka on loppu. Ainakin oletan niin.
Aivan kevään lopussa kastelujärjestelmäni saadaan vihdoin kuntoon. Käsken kääpiöitä avaamaan tulvaportin, tuhoamaan sen takana olevan seinän joka erottaa luolani maanalaisesta järvestä, ja sen jälkeen sulkemaan tulvaportin uudestaan. Kaksi ensimmäistä vaihetta tehdään kunnialla loppuun ja nopeasti, mutta kun portti pitäisi sulkea, kaikki ovat lähteneet joko syömään, juomaan tai nukkumaan. Huoh... Siinäpä se järvi nyt sitten valuu luolaani. Hienoa.

En pysty mitenkään käsittämään kääpiöiden tapaa priorisoida asioita. Niille nimittäin tuntuu olevan äärimmäisen yhdentekevää, tehdäänkö kaikki asiat loppuun kerralla. Kääpiöiden elämässä asiat menevät tietääkseni suurinpiirtein tässä tärkeysjärjestyksessä: 1) Hiisijoulu eli hiisien ryöstöretki. Kun taistelun tuoksinnassa joko hiisi tai (sotilas)kääpiö kuolee, joka hemmetin siviilikääpiö lopettaa välittömästi kaikki tehtävänsä ja juoksee kantamaan kaatuneen hiiden tai kääpiön varusteita sisälle turvaan. Äärimmäisen hauskaa on silloin kun hiisiä on kymmenen, sotilaskääpiöitä viisi ja väliin juoksevia siviilejä noin viisikymmentä. Tämän seurauksena hiidet tappavat väliin tulleet siviilit noin yhdellä iskulla, jolloin lisää varusteita jää lojumaan maahan, jolloin lisää kääpiöitä tulee noutamaan niitä, jolloin lisää kääpiöitä kuolee, ja katso, oravanpyörä on valmis. 2) Biletys. Sosiaalisimmat kääpiöt tykkäävät järjestää juhlia ruokasalissa/
patsaspuutarhassa, jolloin yhdestä pariinkymmeneen kääpiötä lopettaa työnsä ja siirtyy tapahtumapaikalle juhlimaan, jolloin käytössä olevien työskentelevien kääpiöiden määrä putoaa dramaattisesti. Yleensä juhlat kestävät parista päivästä muutamaan viikkoon, joskin huhujen mukaan jopa puolen vuoden pituisiakin juhlia on nähty 3) Syöminen, juominen ja nukkuminen. 4) Turha tavaroiden siirtely paikasta A paikkaan B. 5) Työskentely, ja työtehtävät tehdään mielellään mahdollisimman epäloogisessa järjestyksessä.

Kesä, vuosi 126
Tulva jäi yllättävän pieneksi ja sain farmini vihdoin valmiiksi. Kääpiöt saavat luvan tyytyä sienten viljelyyn, koska niiden kasvattaminen on helppoa ja lisäksi niistä voi tehdä viiniä. Jatkan makuuhuoneiden rakentamista kun en nyt muutakaan keksi. Missäköhän ensimmäinen muuttoaalto viipyy... Viikot kuluvat ja keskikesä lähestyy. Mitään ei ole tapahtunut. Villieläimiä ei ole näkynyt missään, muuttoaaltoa ei kuulu. Jokin on vinossa. Jos syksyyn mennessä ei kuulu ketään, tilanne muuttuu todella huolestuttavaksi. Kuluu muutama viikko lisää, ja lopultakin ensimmäinen muuttoaalto saapuu. Kokonaiset... neljä kääpiötä lisää käskytettäväksi. Eikä kukaan niistä osaa mitään hyödyllistä. Huoh... noh, määrään kaksi niistä farmereiksi, yhden panimotyöntekijäksi ja viimeinen saa luvan koristella linnoitukseni seiniä. Kesä lähestyy loppuaan, ja yksittäiset koboldien varkaat yrittävät tunkeutua linnoitukseeni. Onneksi pelkästään linnoituksessani majailevat kissat riittävät mokomien pirulaisten karkoittamiseen. Tajusin vasta nyt, ettei linnoituksellani ole minkäänlaista puolustusta. Pitääkin ansoittaa sisäänkäynnille johtava käytävä häkeillä.

Syksy, vuosi 126
Koska luokseni saattaa tulla kiertävä karavaani hetkellä millä hyvänsä, määrään yhden kääpiöistäni leikkaamaan jalokiviä. Eihän niistä mitään hyvälaatuisia tule, mutta kai se on jostain aloitettava. Toki sen kauppapaikankin voisi myös tajuta rakentaa ennen karavaanin saapumista. Hyvä minä. Meinasipa käydä nolosti. Kuluu pari kuukautta, kunnes vuoren päältä kuuluu huutoa. Kas, muuttoaalto. Mitähän hittoa ne tuon taivaisiin ulottuvan vuoren huipulta tulevat. Ei voi ymmärtää. Kokonaiset viisi kääpiötä lisää. Eipä näissäkään kummoisia työntekijöitä ole, joskin yksi on oikea käsityön moniosaaja. Saanpahan ylimääräisille kivenmurikoille käyttöä, teen niistä vaikka kivisiä korvakoruja ja kauppaan haltijoille jos tulevat kylään.

Myöhään syksyllä luokseni saapuu kääpiöiden karavaani. Mutta missä kauppiaani oikein on? Jahah. Nukkumassa. No kiva kiva. Parin päivän torkkujen jälkeen kääpiö vihdoin herää ja... menee koristelemaan seiniä? Just. Pieni käskytys ja johan rupeaa kaupankäynti sujumaan. Tai sitten ei. Nyt kauppiaani päätti sitten pitää juomatauon. Jos tätä menoa jatkuu niin seuraavaksi se päättää vielä syödä ja sitten ottaa uudet nokkaunet. Karavaanarit jo pyytelevät täyttämään ties mitä rahtikirjojaan. Lopulta kauppiaani jaksaa viimein rahdata itsensä karavaanin luokse. Kyllä siinä jumalauta kesti, matkaa ruokasalista kauppapaikalle on noin 100 metriä ja siltikin siihen reissuun meni neljä päivää.

Talvi, vuosi 126
Vaihdan kohtalaisen huonolaatuiset jalokiveni muutamiin tyhjiin pussukoihin ja erilaisten eläinten nahkoihin. Säkit tulevat tarpeeseen, sillä nyt voin täyttää ne hiekalla ja valmistaa niistä lasia, jota voin sitten käyttää jalokivien sijaan jalokivenhiojiani kouluttaessa. Karavaani jatkaa matkaansa muille maille, ja rupean laajentamaan lisää tilaa makuuhuoneita varten. Keväisin kun muuttoaallot tuppaamat olemaan vähintään kaksinumeroisia, joten tilaa kääpiöiden majoittamiseen kannattaa olla valmiina. Ruoka- ja juomavarastot ovat onneksi jo aivan piukassa tavaraa, joten niistä ei tarvitse murehtia.

Vuosi lähestyy loppuaan, ja epämääräinen joukkio susia rupeaa norkoilemaan linnoitukseni ulkopuolella. Menetin jo yhden vartiokoiristani mokomien petojen suihin. Pitänee käydä ansoittamassa myös pihamaata.
Vuoden viimeisenä päivänä ynnäilen menneen vuoden tapahtumia. Lukuunottamatta pientä tuhotulvaa ja laiskottelevia kääpiöitä, selvisin varsin hyvin. Hiisiä en nähnyt vielä yhtään, ja se jos mikä herättää epäilykseni. Yleensä ne antavat edes jonkinlaisen ennakkovaroituksen tulemisestaan väijytysten muodossa, mutta en kohdannut edes yksittäistä hiittä. Pitää toivoa etten joudu samantien kymmenien hiisien ryöstöretken kohteeksi... Kaikenkaikkiaan vuosi oli kuitenkin varsin rauhallinen, joten mitä ilmeisemmin ensi vuonna Fleshfountain joutuu ties minkälaisen myllerryksen keskelle.

Kevät, vuosi 127
Vuodenvaihteen kunniaksi kääpiöt ovat alkaneet ruikuttamaan ruuasta. Eivät kuulemma tahdo syödä enää pelkkiä sieniä. Selvä, sitä saa mitä tilaa. Rakennan kasan häkkejä ja käyn kylvämässä niitä pitkin pihaa. Eiköhän jokin syötäväksi kelpaava luontokappale eksy ansan sisälle. Vielä kun saisin jostain edes kohtalaisen pätevän teurastajan. Ruokatilannetta selvittäessäni huomaan, että ruokavarasto on ääriään myöten täynnä. Koska muutakaan tärkeää ei ole meneillään, päätän laajentaa sitä. Tuskin ehdin edes antaa käskyä kaivausten aloittamiseksi, kun toinen kaivoskääpiöistäni päättää järjestää juhlat ruokasalissa. Onneksi vain kolme kääpiötä kuudestatoista päättää ottaa osaa pippaloihin.
Muutaman päivän päästä vuoden ensimmäinen muuttoaalto saapuu. Ilmeisesti linnoitukseni juhlat ovat koostaan huolimatta tunnettuja, sillä kokonaiset kaksikymmentä kääpiötä saapuu luolaani majoittamaan, ja osa näistä siirtolaisista osaa jopa jotain hyödyllistä kuten kaivamista ja haarniskoiden takomista. Pitääpä kaivaa lisää makuuhuoneita ja rakentaa sänkyjä jahka kerkeän.

Viikot kuluvat ja linnoituksessa on täysi kiire päällä. Makuuhuoneita, varastotilaa ja työpisteitä rakennetaan varsin kiitettävää vauhtia. Myös metalliesineiden tuottaminen on vihdoinkin aloitettu, jonka ansiosta häkkiansani saavat pian kavereikseen sirkkeliansoja. Sotkuistahan niiden käyttäminen on, mutta varsin tehokasta. Yllättäen kauppiaani joutuu henkien riivaamaksi. Houraileva kääpiö valtaa käsityöpisteen välittömästi ja käy hakemassa yhden irtokiven, jonka jälkeen se aloittaa raivoisan rakentamisen. Seeeelvä. Saa nähdä mitä tästäkin tulee. Muutaman päivän päästä kauppiaani saa valmiiksi Inolshosel Nadaksholeb nimisen... kivestä tehdyn mukin? Kuinka mukavaa. Täytyykin tallettaa tämä taidonnäyte jälkipolville.

Kevään loppupuolella haltioiden karavaani tulee yllätysvisiitille. Suippokorville en uskalla komeita puisia koriste-esineitäni tarjota, sillä mokomat ituhipit kokisivat sen suurena loukkauksena ja saattaisivat pahimmassa tapauksessa julistaa sodan linnoitustani vastaan. Pienen varastojen tonkimisen jälkeen löydän koboldilta tippuneen hopeatikarin. Saa luvan kelvata kauppatavaraksi, sillä muuta minulla ei ole.
Parin päivän odotuksen jälkeen kauppiaani jaksaa vihdoinkin rahdata itseensä kauppapaikalle. Eipä siinä välissä tarvinnut kuin lepotauon, ruokatauon ja yleisen jumituksen. Vaihdan tikarin kasaan erilaisia kankaita ja nahkoja koska en pysty tuottamaan niitä itse. En oikeastaan edes tarvitse niitä, mutta kaikkia mahdollisia tavaroita kannattaa silti pitää varastossa pahan päivän varalle.

Kesä, vuosi 127
Vuosi vaihtui yllättäen. Kesän kunniaksi makuuhuoneiden rakentaminen keskeytyy ikävästi, sillä kaivajani kohtaavat märkää kiveä. Pieni tutkiminen paljastaa, että makuuhuoneiden yläpuolella sijaitsee järvi. Tämäpä turvallista. Joudun ilmeisesti suunnittelemaan majoituskerroksen täysin uusiksi ja kaiken huipuksi juuri samaan aikaan lisää kääpiöitä saapuu linnoitustani asuttamaan. Kahdeksan kääpiötä lisää majoitettavaksi ja ruokittavaksi, eikä kukaan niistä osaa taaskaan yhtään mitään hyödyllistä. Tekisi mieli teljetä tuollaiset siipeilijät ulos. Määrään kaikki viljelemään peltoa kun en muutakaan hyödyllistä keksi.

Kesä on jatkunut jo pitkälle, mutta oikeastaan mitään ei ole tapahtunut. Mitä nyt talvella havaittu susilauma on tullut taas takaisin. Jostain syystä yksikään kääpiöni ei ole joutunut hukkien ruuaksi. Sen sijaan satunnaisilla koboldivarkailla ei ole käynyt yhtä hyvä tuuri. Käyn vaivihkaa nappaamassa maassa lojuvat aseet ja haarniskat parempaan talteen.

Syksy, vuosi 127
Vuosi on kulunut nopeasti. Syksyn puoliväliin mennessä oikeastaan mitään ei ole tapahtunut. Suorastaan ahdistavan tylsää. Tosin kaivertajani ovat päättäneet koristaa ruokasalia ties millä kuvilla. Lattialla on kaiverruksia muun muuassa aikaisemmin tänä vuonna rakennetusta legendaaristesta artifaktikivimukista sekä erilaisista nahoista. Hämmentävin löytyy kuitenkin seinältä erään pöydän vieressä. Kuvassa kaivoskääpiöni tappaa koboldivarkaan kuparihakulla, joten ilmeisesti tämä viittaa viime kevään tapahtumiin. Kuinka söpöä, tämän pöydän ääressä minäkin haluaisin syödä aamiaiseni.

Lisää kääpiöitä saapuu linnoitukseeni. Tavan mukaisesti kukaan niistä ei osaa kertakaikkiaan mitään hyödyllistä. En jaksa edes määrätä niitä uusiin työtehtäviin. Kaipaan jännitystä. Missä ihmeessä hiidet viipyvät?
Aivan syksyn lopussa eräs kääpiöistä alkaa käyttäytymään omituisesti ja ryntää kivenlouhimolle jotain epämääräistä mumisten. Muutamaa kiveä ja nahanpalasta myöhemmin kääpiö aloittaa innoissaan rakennusprojektinsa. Mitä ihmettä sieltä nyt tulee? Lopputulosta odotellessa kääpiöiden karavaani saapuu luokseni, ihanaa. Mitenköhän monta päivää kauppiaani päättää tällä kertaa käyttää noin sadan metrin pituisen matkan liikkumiseen? Jostain käsittämättömästä syystä kauppiaani pääsi kauppapaikalle vain yhden päivän sisällä. Vaihdan kasan kivisiä koriste-esineitä nahkoihin, kankaisiin ja alasimeen, ja toisaalla hurahtanut kääpiöni saa valmiiksi Rithlutkokeb Tadosorin, ligniittisen jauhinkiven. Tätä äärimmäisen arvokasta artifaktia koristavat gorillannahkareunukset sekä hopeiset piikit. Hurjaa!

Talvi, vuosi 127
Vuoden varrella rakennettujen artifaktien ansiosta linnoitukseni rahallinen arvo on noussut kohisten. Mikäli hiidet eivät pian rupea osoittamaan kiinnostusta linnoitustani kohtaan niin jo on kumma. Talven kunniaksi kääpiöni järjestävät taas uudet juhlat ruokasalissa. Antaa mennä vaan minun puolestani, tällä hetkellä linnoituksessa kaikki on varsin hyvin eikä laajentamiseen ole tarvetta.

Viikot kuluvat, bileet jatkuvat, ja aivan vuoden lopussa jalokivenhiojani vetäytyy yhteiskunnasta työpisteeseensä. Kääpiö käy hakemassa tasan yhden hiomattoman jalokiven ja aloittaa sitten työnsä. Odotan innolla seuraavan artifaktin valmistumista. Muutaman päivän päästä pääsenkin ihmettelemään kääpiön luomaa taideteosta. Itonrithul Ottem Fongbez, morganiitista rakennettu häkki. Jösses. Miten pienestä jalokivestä voi rakentaa jotain tuollaista? Kaiken huipuksi häkkiin on kaiverrettu kuva syksyllä valmistuneesta artifaktijauhinkivestä.

Vuosi loppuu taas. Mitään maata järisyttävää ei ole vieläkään tapahtunut, mutta koska vuoden aikana valmistui kokonaiset kolme artifaktia, uskoisin hiisien viimeinkin kiinnostuvan Fleshfountainin olemassaolosta ja rikkauksista. Tulisipahan jotain jännitystä elämään. Muussa tapauksessa järjestän sitä itse jatkamalla makuuhuoneiden rakentamista järven alle.