Hellurei ja hellät tunteet! Viime kuukaudet ovat menneet kaikenlaisten koulutehtävien ja itseni koskettelemisen parissa, joten en ole hirveästi kerennyt mitään sen suurempia pelejä pelaamaan. Vähäinen vapaa-aikani on kulunut pääasiassa pienempiä (indie)pelejä pelatessa, varsinkin kun Steamin joulutarjouksissa oli aivan liikaa hyviä pelejä aivan liian halvalla. Päätinkin siis tällä kertaa kirjoittaa lyhyesti useammasta pelistä yhdellä kertaa. Tasapuolisuuden nimissä käyn nämä läpi aakkosjärjestyksessä.

Bastion
Periaatteessa hyvin perinteinen hack-n-slash. Tavoitteena on käydä läpi kasa ilmassa lentäviä saarekkeita ja niistä löytyvillä reliikeillä koota takaisin kasaan Bastionin kylä(?). Matkalla hihaan tarttuu erilaisia aseita aina vasarasta ja jousipyssystä vesuriin ja muskettiin sekä aseiden parantamiseen tarvittavia esineitä, ja näiden lisäksi vielä lukuisia erikoiskykyjä per ase. Sinänsä lyhyeen peliin palaa läpäisynkin jälkeen mielellään uudestaan, sillä erilaiset asekombinaatiot tuntuvat selvästi erilaisilta, ja vihollisten vaikeustasoa voi säätää varsin monipuolisesti suurempien palkkioiden toivossa. Ja vaikka hack-n-slash on pääsääntöisesti tylsä ja todella nopeasti itseään toistava genre, Bastion onnistuu puhaltamaan genreen aivan uutta henkeä TODELLA hienolla piirrosgrafiikallaan sekä niin hyvällä soundtrackilla, että ostan sen fyysisenä levyhyllyäni täydentämään heti kun vain saan aikaiseksi siirtää PayPal-tililleni rahaa.

The Binding of Isaac
Näppärä yhdistelmä roguelikea ja ihka ensimmäistä The Legend of Zeldaa. Tarkoituksena on kompata läpi puolisen tusinaa kerrosta luolastoa, kaataa jokaisen kerroksen välissä pomovastus ja lopulta kukistaa Isaacin äiti. Matkalla voi kerätä jos jonkinlaisia esineitä (korkokengät, kolmas silmä, Shoop-Da-Woop, ämpärillinen laardia, lapamato yms. yms.) jotka parantavat mm. Isaacin kestävyyttä, tulinopeutta tai antavat supervoimia. Yksinkertainen idea yhdistettynä satunnaisluolastoihin, aivan tolkuttomaan esinemäärään, lukuisiin mielikuvituksellisiin vihollisiin sekä aluksi aivan järjettömältä tuntuvaan vaikeustasoon takaavat tekemistä moneksi illaksi. Bonuksena tässäkin pelissä on aivan törkeän hyvä soundtrack.

Dungeons of Dredmor
Perinteistäkin perinteisempi roguelike: komppaa luolastoa kerros kerrokselta alaspäin, kerää matkalla ties millaisia aseita, haarniskoja, sieniä sekä loitsuja, tapa tolkuton kasa toinen toistaan oudompia otuksia (poranokkaisia pingviinejä, anyone?) ja kaada alimmassa kerroksessa odottava pääpaha. Erikoisen tästä tekee alussa valittavat perkit joita löytyy väistökyvystä ja piratismista verimagiaan ja vampyrismiin, loistava huumori, lukuisat sivutehtävät, sitäkin lukuisemmat esineet ja hahmon ominaisuudet sekä, yllätys yllätys, varsin pätevä soundtrack.

Katawa Shoujo
Ei varsinaisesti peli vaan kuvitettu novelli, jossa pelaaja valinnoillaan muuttaa tarinan kulkua suuntaan jos toiseen. Tämä ansaitsee paikan tässä blogissa vähintäänkin siitä syystä, että ”pelasin” tätä heti julkaisemispäivänä noin 13 tuntia putkeen. Lyhyesti ja ytimekkäästi: miespuolinen päähenkilö päätyy sydänkohtauksen jälkeen opiskelemaan erityislukioon, jonka oppilaissa on enemmän tai vähemmän vikaa. Naispuolisista kanssaopiskelijoista valitaan itseään miellyttävä (löytyy kuuroa, sokeaa, kädetöntä, jalatonta ja puoliksi palanutta) henkilö jonka ympärillä tarina tulee pyörimään. Tarinan edetessä ja pelaajan valinnoista riippuen loppu voi olla onnellinen parisuhde, friendzone tai traaginen lemppaus. Vaikka novellin kirjoittajia oli viisi tai kuusi eivätkä kaikkien tuotokset ole yhtä laadukkaita, jaksoin lukea kaikki mahdolliset tarinat läpi. Ja kyllä, pelissä on muutama kohtaus joissa on niitä paljon puhuttuja piirrettyjä tissejä ja ”hentaita” (yeah right, ei ollut edes lonkeroita), jotka saa halutessaan kokonaan pois päältä. Niin, ja tässäkin on vaihteeksi varsin loistava soundtrack. Ja ilmaisuudesta toki plussaa.

PS. helposti liikuttuvat ja herkät ihmiset kuten minä varatkoot koneen viereen nenäliinarasian.

Recettear: An Item Shop’s Tale
Capitalism, ho! Japanin ihmemaa tuottaa ajoittain jos jonkinlaisia kummallisuukia eikä Recettear ole poikkeus. Peli jakautuu kahteen osaan: kaupan ylläpitämiseen ja tavaroiden myymiseen, sekä luolastojen komppaamiseen ja myytävien tavaroiden etsimiseen. Tavoitteena on saada joka viikko kerättyä tarpeeksi fyrkkaa tiettyyn päivään mennessä, jotta Recettearin isän velka saadaan maksettua. Asiaa ei helpota enemmän tai vähemmän hankalat asiakkaat, esineiden hintojen satunnaiset nousut/laskut, eksponentiaalisesti kasvava tulostavoite sekä ajankäytön hallinta. Toki peliä voi myös pelata vapaamuotoisena ilman velkataakkaa. Dialogi on koomisuudessaan paikoitellen puhdasta kultaa ja onpahan musiikeissakin muutama varsin menevä ralli. Ei ehkä täyden hinnan arvoinen ostos (itse voitin tämän Steamin jouluarvonnassa) mutta jos tarjouksessa löytyy ja (vähän erilainen) JRPG on sydäntä lähellä niin Recettear on harkitsemisen arvoinen ostos.

Rock of Ages
Lyhykäisyydessään ideana on kierittää valtavaa kiveä alas mäkeä, murjoa vastustajan puolustukset ja linnan muurit, jonka jälkeen lopulta jyrätään vastustaja linnan sisällä. Ja samalla yritetään tietysti rakentaa omia puolustuksia ja estää vastustajan kiven pääseminen omaan linnaan. Pähkähullun idean kruunaa kuin suoraan Monty Pythonista lainatut piirroshahmot historiallisista henkilöistä. Laatuviihdettä muutaman kentän sessioina, ja lisäksi peliä on mahdollista pelata kaveria vastaan netissä tai hotseattina.