Valitettava fakta peliteollisuudessa on se, että ei ihmiset keksi enää yhtään mitään. Indie-teollisuudessa näkee vaikka minkälaista uutta systeemiä ja innovaatiota, mutta suurten korporaatioiden pelit pääosin koostuvat omien peliensä kloonaamisesta tai muilta varastamisesta. Tämä on pääosin todella säälittävää, sillä teokseen voidaan kyllä haaskata 100 miljoonaa, jotta se saadaan äkkiä ulos. Sen saman määrän voisi kuluttaa enemmän pienempään henkilöstömäärään ja lisävuosiin.

Muistatte varmaankin ajan jolloin oli vielä olemassa mittari, jonka sisällä on punainen lanka. Ne ketkä eivät muista, suosittelen lataamaan Dosboxin ja aloittamaan ihan alusta! Nyt tuo pelien punainen lanka on kadonnut ja sen on korvannut ruudun laitaan ilmestyvä punainen usva. Ei siinä muuten olisi mitään, mutta kun nyt se on tullut joka vitun peliin ja vanha tyyli auttamasti siirtää peliin leiman ”outdated.” Aloin iltana yhtenä miettimään, josko löytyisi vielä peliä joka omaisi vanhan kunnon mittarin. Itselle Halo –pelisarja ja Bethesdan pelit taitanee olla ainoa jotka mieleen hypähti. Joten mistä tämä johtuu? No paska korporaatiot ajattelevat vain rahaa! Peleissä ei sinäänsä ole ongelmaa sen suhteen, ettei siinä olisi elämä –indikaattoria, mutta kohta tapahtuu sama kuin aikanaan toiseen maailmansotaan liittyvissä peleissä. Ketään ei enää kiinnosta kun kaikki pelit on samaa paskaa ilman mitään uudistuksia.

Monet varmaan kysyvät korporaatioilta, että miksi ei mitään uutta keksitä? Siihen voidaan laittaa vaikka minkälaista vastausta, mutta uskoisin että vastaus on raha. Jos indie–kehittäjä tekee pelin, ja se floppaa. Pelin ollessa ilmanen kehittäjä aikoo parantaa seuraavaan peliin tai sitten käyttää moottoria hyväkseen. Ainoastaan aikaa mennyt hukkaan. Jos iso korporaatio lähtee tekemään riskiä, niin ensiksi he ajattelevat, että jos se floppaa. Se on firma maassa. Sen verran olen peliteollisuuden tuotteita katsellut, että riski kannattaa ja yleensä se hyvä idea ei kuse sitä peliä. Suurimpina muistuu mieleen tuore All Points Bulletin, johon hukattiin enemmän rahaa kun Romanian valtiolla on yhteensä ja peli oli silti buginen ja eniten hirvitti 28 dollarin kuukausihinta. Toinen muistiin iskevä floppi oli Fracture. Peliä hypetettiin, koska sen maastoa pystyi muokkaamaan. Pelissä tätä pystyi käyttämään vain harvoin ja muuten peli olikin täyttä paskaa sisältävä aivoton räiskintä.

Mielestäni kumminkin kaikkein karmeinta on se kun kopiointi ilmenee pelien jatko-osissa. Tottakai, eihän nyt toimivaa moottoria pidä aina uusia, mutta ongelmana on pelien todella heppoiset parannukset. Tämän seuraavan kommentin jälkeen vinkumisvyöry iskee varmaan tämän artikkelin perään, mutta mielestäni Halo –pelisarja on oiva esimerkki. Halo: Combat Evolved, aivan loistava pelattu 15 kertaa läpi. Halo 2 paransi peliä roimasti. Grafiikka- ja sisältölisäykset olivat ihan laatutasoa. Sitten tulee pelin muut osat. Grafiikat on todella jälkeen jäänyttä. Ongelmat kuten aseiden laimeus on vaan pahentunut toiseen verrattuna. En edes kehtaa mainita tarinaa, joka on tasoltaa suomalaisten elokuvien luokkaa. Pelien floppeja jatko-osia on monia, mutta eniten kannatta kiinnittää huomiota peleihin, jonka buginen ohjattavuus tai huono käyttöliittymä ovat suurin ongelma koko peliä. Jos sitä ei ole jatko-osaankaan korjattu, niin silloin ei voi enää puhua ajan puutteesta tai mistään muusta. Peli on vaan halvalla kopioitu ja nopeeta hakataan uutta sisään. Eniten itse löydän kopioimista uudessa ilmiössä, eli verkko ”mörpeissä.” Nämä pelit ovat aina World of Warcraft kopioita. Katsokaa esimerkiksi Warhammer onlinea. Pientä hienosääntöä ja uusipeli on syntynyt. Miksi me haluamme pelata huonoa, bugista ja sisällöltään pientä ”mörppiä”, kun meillä on jo WOW!

Henkilökohtaisesti katseeni kääntyy tulevaan. Mikä on se seuraava aihe, jonka peliteollisuus lyö kiven alle toisen Maailmansodan tavoin. Jos Japanilaisia ei olisi ostamassa pelejä, niin uskoisin sen olevan ongelma, joka ärsyttää niin kirjoissa, elokuvissa kuin peleissäkin. Lapset fantasiateollisuuden päähahmoina. Se on asia, joka hirvittää ja itkettää. En ole ikinä ymmärtänyt miksi niitä on ja tulee olemaan. Keskustelin asiasta luokkakaverini kanssa ja ystäväni kertoi miten asiat ovat. Länsimaissa ”mukula” –fantasia myy. Japanissa ihmisien elämä loppuu kun työt alkavat. Siitä varmaan johtuukin myös ne miljoonat hentai piirretyt, jossa kymmenen vuotiaalla Jung Shigeru Motolla on hehtaarin mittainen Jorma, jota halajaa äidin lisäksi luokan kaunein tyttö. Pervoa, eikö? Jos jotain alkoi lapsifantasiat, (lopettakaas se pervoilu jo), niin kannattaa kokeilla sellaista teosta kuin Blue Dragon. Se on peli, jota en suostu pelaamaan läpi!

Maailma on ihmeellinen paikka. Suurimmat pelifirmat tekevät pelejä liukuhihnalla ja kuluttajat ostavat niitä 60 euron hinnalla. Niitä pitää kouluttaa ja paras vaihtoehto on pidättäytyä ostamasta pelejä. Esimerkiksi Final Fantasy XIII oli hirvein peli ikinä. No kaikki ostavat periaatteessa teoksen, koska onhan kyseessä ”FINAL FANTASY”, vaikka teos on kuinka huono tahansa. Jos tämä lopetetaan, niin eiköhän pelien tasokin parane. Joten nouskaamme barrigaadeille ja odotetaan kun pelit pompahtaa ale-laatikoihin. Levittäkää sanaa, niin kohta pelit on taas hyviä!