Onko kukaan lapsena ostanut tanskalaisten yhtä suurimmista vientituotteista eli legoja? Muistuuko kellään mieleen miten vessan pesuallas täyttyi vedellä ja siitä muokkaantui järvi. Rannalle rakennettu merirosvolinna pullisteli varastettua kultaa ja vartijat pitivä soutuveneillä vahtia. Valot sammuivat, tuli yö. Taskulampusta rakennettu kuu paistoi taivaalla valaisten järven rantaa. Hiljaa varjoista lipui taistelulaiva odottaen oikeaa hetkeä. Laivan tykit kääntyivät kohti linnaa ja kun yht äkkiä vartijat äkkäsivät merten suuret kauppalaivat, jotka olivat tulossa hakemaan omiaan takaisin. Alkoi tulitaistelu, jonka kumminkin kauppalaivosto voitti. Kulta oli palautettu oikeille omistajilleen.
Tällaista oli minun lapsuuteni aika pitkälle. Legot oli ja on vielläkin kalliita, joten ne valitettavasti niiden ostaminen jäi tosi vähälle; olihan ne kumminkin hauskempia kuin isot lelut. Perässä tulevat suomalaiset, jotka kehittelivät pelin nimeltä Voxelstein3D. Siinä kenttä tehdään pienistä palikoista, joten kaikki mitä ruudulla on voidaan hajoittaa. Ensimmäinen kenttä on valmis ja siihen meneekin jo monta miljoonaa palikkaa, joten lataus on aika pitkä. Mutta jos sen kestää, niin siitä tulee valloittava kokemus. En kumminkaan usko, että peli saa jatkoa. Sillä kenttien tekeminen on erittäin hidasta ja tiimi on ollut aika hiljaa jo tosi pitkään. Mutta onnistuivatpahan jätkät saamaan itsensä Pelit-lehteen pikku demonsa avulla.
Miksi sitten otin tuon pelin puheeksi? No koska se on kulmakivi ymmärtämään ruotsalaista legolandiaa, eli Markus ”Notch” Perssonin Minecraftia. Minecraftista on pakko puhua, sillä se on vallankumouksellinen peli; mies on tehnyt miljoonia! En ole ihan varma miten Notch on lähtenyt tekemään peliä, mutta suurin veikkaus on voxelit. Voxelit ovat kuutioita, joita on helppo käsitellä ja ne ovat erittäin kevyitä. Voxelstein todistaa jo sen, että 37 miljoonaa voxelia menee kevyesti sisään; miettikää mihin minecraft pystyy muutaman vuoden päästä? Eniten itseäni innostaa moninpeli rakentelu. Eli palikoita on loputtomasti ja pelaajat tekevät mitä mieleen juolahtaa. Tämä on upeaa, voin vihdoinkin olla merirosvovaltakuntani pääjehu ja rakentaa omalaiseni tukikohdan. Valitettavasti laivataistelua en ikinä voi rekonstruktoida. Tällähän voi tehdä mitä vaan mitä ikinä keksiikään! Perssonilla meni viikko kun hän sai demon valmiiksi ja julkaisi se The Independent Game Data Basessa (TIGDB). Ja siitäkö alkoi yleisövyörytys. Ihmiset rakastuivat heti; mukaan lukien minä.
Mutta tekniset höpötykset ja hypetykset sikseen mennään itse peliin. Minecraft on hieno peli, mutta se pelillisesti on erittäin jälkeenjäänyt. Valitettavasti uskon Minecraftin jäävän pelillisesti samanlaiseksi tekniikka demoksi kuin Voxelstein. Katseltuani jo suunnitellut pelimuodot en oikein innostunut oikein mistään. Peli omistaa nyt tällä hetkellä 2 muotoa. Ensimmäinen on moninpelinä classic-moodi, jossa palikoita on loputtomasti ja niitä ei tarvi mennä maasta kaivamaan. Yksinpeli on survival moodi, jossa palikat kerätään, niillä rakennetaan vaikka mitä. Yksinpelissä on survival moodi, jolla ei periaatteessa ole merkitystä moninpeliin, ainoastaa yöllä tulee muutuma pikku pirulainen kävelemään ympyrää. Entäs muut moodit? Ainoa suunniteltu on adventure moodi, jossa koko minecraftin perusidea katoaa; palikoita ei saa muokata! Joten kuka pelaa perus roolipeliä, jossa on varmasti todella huono ja kliseinen tarina. Peli on ruma, viholliset aivottomia, uskon puzzleja on ehkä muutama, mutta nekin aivottomia. Tämä on nähty!
Pelin tämän hetkinen tilanne on mielestäni huono. Eläimet on aivottomia, niin kuin niiden kuuluukin, mutta myös viholliset odottavat muna suussa, että pelaaja tulee viereen strippaamaan. Jos esteen yli ei päästä, niin sitä ei pysty kiertämään vaan siihen jäädään jumiin. Muutenkin tuntuu, että vaikeustasoilla ei ole persettäkään väliä. Peacefullilla vaan voi öisinkin ”käppäillä” maastossa, sillä eipä vihollisista ole vastusta ja vaikeimmalla ollaan kaivoksissa loukussa kuin Chilen kaivosmiehet aikoinaan. Mainitsinkin jo tosi huonon grafiikan; grafiikka toimii ja toivottavasti se tuo hypettäjät retroilijoiden tasolle, mutta eipä se mitenkään aivoja räjäyttävä visuaalinen ”pläjäys” ole. Pelin ääniraidasta myös huomaa, että peli ei myy grafiikoilla ja musiikeilla. Musiikki on onnistuvasti taustalla huomaamatonta, mutta jos siihen kiinnittää huomiota, niin alkaa vituttamaan. Niinpä otin vanhan tavan käyttöön ja aloin kuuntelemaan äänikirjoja ja podcasteja samalla kun pelasi Minecraftia. Sai kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Itselläni on kumminkin pilke silmäkulmassa tämän pelin suhteen, toivotaan että siitä nyt edes ok tulee. Kaikki hypettävät peliä aivan liikaa, vaikka ollaan nähty vasta liian vähän (varsinkin Pelit-lehden toimitus). Toivon, että peli menestyy, mutta itseäni se ei pahemmin tällä hetkellä kiinnosta (omistan kyllä sen). Mutta nyt kaikki antakaa Minecraft-foorumeilla Notchille ideoita ja pidetään peukut pystyssä!
Tällaista oli minun lapsuuteni aika pitkälle. Legot oli ja on vielläkin kalliita, joten ne valitettavasti niiden ostaminen jäi tosi vähälle; olihan ne kumminkin hauskempia kuin isot lelut. Perässä tulevat suomalaiset, jotka kehittelivät pelin nimeltä Voxelstein3D. Siinä kenttä tehdään pienistä palikoista, joten kaikki mitä ruudulla on voidaan hajoittaa. Ensimmäinen kenttä on valmis ja siihen meneekin jo monta miljoonaa palikkaa, joten lataus on aika pitkä. Mutta jos sen kestää, niin siitä tulee valloittava kokemus. En kumminkaan usko, että peli saa jatkoa. Sillä kenttien tekeminen on erittäin hidasta ja tiimi on ollut aika hiljaa jo tosi pitkään. Mutta onnistuivatpahan jätkät saamaan itsensä Pelit-lehteen pikku demonsa avulla.
Miksi sitten otin tuon pelin puheeksi? No koska se on kulmakivi ymmärtämään ruotsalaista legolandiaa, eli Markus ”Notch” Perssonin Minecraftia. Minecraftista on pakko puhua, sillä se on vallankumouksellinen peli; mies on tehnyt miljoonia! En ole ihan varma miten Notch on lähtenyt tekemään peliä, mutta suurin veikkaus on voxelit. Voxelit ovat kuutioita, joita on helppo käsitellä ja ne ovat erittäin kevyitä. Voxelstein todistaa jo sen, että 37 miljoonaa voxelia menee kevyesti sisään; miettikää mihin minecraft pystyy muutaman vuoden päästä? Eniten itseäni innostaa moninpeli rakentelu. Eli palikoita on loputtomasti ja pelaajat tekevät mitä mieleen juolahtaa. Tämä on upeaa, voin vihdoinkin olla merirosvovaltakuntani pääjehu ja rakentaa omalaiseni tukikohdan. Valitettavasti laivataistelua en ikinä voi rekonstruktoida. Tällähän voi tehdä mitä vaan mitä ikinä keksiikään! Perssonilla meni viikko kun hän sai demon valmiiksi ja julkaisi se The Independent Game Data Basessa (TIGDB). Ja siitäkö alkoi yleisövyörytys. Ihmiset rakastuivat heti; mukaan lukien minä.
Mutta tekniset höpötykset ja hypetykset sikseen mennään itse peliin. Minecraft on hieno peli, mutta se pelillisesti on erittäin jälkeenjäänyt. Valitettavasti uskon Minecraftin jäävän pelillisesti samanlaiseksi tekniikka demoksi kuin Voxelstein. Katseltuani jo suunnitellut pelimuodot en oikein innostunut oikein mistään. Peli omistaa nyt tällä hetkellä 2 muotoa. Ensimmäinen on moninpelinä classic-moodi, jossa palikoita on loputtomasti ja niitä ei tarvi mennä maasta kaivamaan. Yksinpeli on survival moodi, jossa palikat kerätään, niillä rakennetaan vaikka mitä. Yksinpelissä on survival moodi, jolla ei periaatteessa ole merkitystä moninpeliin, ainoastaa yöllä tulee muutuma pikku pirulainen kävelemään ympyrää. Entäs muut moodit? Ainoa suunniteltu on adventure moodi, jossa koko minecraftin perusidea katoaa; palikoita ei saa muokata! Joten kuka pelaa perus roolipeliä, jossa on varmasti todella huono ja kliseinen tarina. Peli on ruma, viholliset aivottomia, uskon puzzleja on ehkä muutama, mutta nekin aivottomia. Tämä on nähty!
Pelin tämän hetkinen tilanne on mielestäni huono. Eläimet on aivottomia, niin kuin niiden kuuluukin, mutta myös viholliset odottavat muna suussa, että pelaaja tulee viereen strippaamaan. Jos esteen yli ei päästä, niin sitä ei pysty kiertämään vaan siihen jäädään jumiin. Muutenkin tuntuu, että vaikeustasoilla ei ole persettäkään väliä. Peacefullilla vaan voi öisinkin ”käppäillä” maastossa, sillä eipä vihollisista ole vastusta ja vaikeimmalla ollaan kaivoksissa loukussa kuin Chilen kaivosmiehet aikoinaan. Mainitsinkin jo tosi huonon grafiikan; grafiikka toimii ja toivottavasti se tuo hypettäjät retroilijoiden tasolle, mutta eipä se mitenkään aivoja räjäyttävä visuaalinen ”pläjäys” ole. Pelin ääniraidasta myös huomaa, että peli ei myy grafiikoilla ja musiikeilla. Musiikki on onnistuvasti taustalla huomaamatonta, mutta jos siihen kiinnittää huomiota, niin alkaa vituttamaan. Niinpä otin vanhan tavan käyttöön ja aloin kuuntelemaan äänikirjoja ja podcasteja samalla kun pelasi Minecraftia. Sai kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Itselläni on kumminkin pilke silmäkulmassa tämän pelin suhteen, toivotaan että siitä nyt edes ok tulee. Kaikki hypettävät peliä aivan liikaa, vaikka ollaan nähty vasta liian vähän (varsinkin Pelit-lehden toimitus). Toivon, että peli menestyy, mutta itseäni se ei pahemmin tällä hetkellä kiinnosta (omistan kyllä sen). Mutta nyt kaikki antakaa Minecraft-foorumeilla Notchille ideoita ja pidetään peukut pystyssä!
RSS Feed