Nyt on vappu huuma ohi ja kaikkien random muijien vilauttelujen bongaamisen ja siman litkimisen jälkeen on aika palata TRMP:n riveihin! Mietin tässä kirjoittavani suuremman luokan blogi sarjaa, mutta en ottanutkaan härkää sarvista vaan siirsin konseptin laatikkoon pidempää pohdintaa varten. Nyt haluan aloittaa uuden blogi sarjan (jos nämä blogit nyt voi joihinkin katekorioihin liittää), blogissa kerron indie-pelien tekijöistä. Olen nyt haastatellut henkilöä nimeltään Arvi Teikari, joka paremmin Hempulina tunnetaan. Miksi häntä? Oma kohtaisesti Hempuli on tuonut internetin mustaan maailmaan pelejä ja grafiikkaa, jotka ovat koskettaneet suoraan sydämestä. No ei oikeastaan, mutta enemmänkin ne ovat olleet inspiraation lähteenä ja loistavana viihteenä. Valitettavasti haastattelua en voi lisätä itse blogiin koska suuri tyrannodemus kielsi hyppimästä Bardin jaloille. Joten tehdäänpä sitten blogi.
Kuka siis on Hempuli? Hempuli on Kirkkonummelta kotoisin oleva 19-vuotias opiskelija, joka tykkää maalata, ohjelmoida, sekä musisoida. Pelien tekeminen lähti jo ala-asteelta, kun hänen ystävänsä esitteli hänelle GameMaker (Clickteam) –nimisen ohjelman. He tekivät yhdessä monta projektia ja lopulta kaveri lopetti harrastuksen. Innostuksen lähteenä on ollut omien visioiden toteuttaminen ja Super Nintendo. Hempuli pitää itseään laiskana ja huonosti motivoituneena pelin tekijänä, sillä hän ei viihdy kauaa projektin parissa vaan menettää mielenkiintonsa nopeasti (jotenkin tuntuu, että itsellä on samaa vikaa!). Pelien kehityksen aikana hän on löytänyt nörttiyden ja huomannut kuinka hyvä ja monipuolinen kenttien kehittäjä hän onkaan. Tavoitteet ovat myös maineessa ja kunniassa, mutta työkseen hän ei pelejä rupea valmistamaan.
Hempuli on yksinäinen susi. Lähes kaikki pelit ovat hänen omaa käsialaansa. Ainoastaan musiikeista vastaa osaavammat henkilöt kuten Tamperelainen Noby, sekä Johan Hargne. Hän on yrittänyt tehdä ryhmässä, mutta hänen mielestään on erittäin vaikeata internetin välityksellä nähdä muiden ihmisten visioita. Muutenkin hän haluaa olla vastuussa mahdollisimman monesta eri osa-alueesta. Hempulia lainatakseni:
Mikä osa pelejä on hauskin tehdä?
- Alku ja loppu. Alkuvaiheessa on vapaus suunnitella, tehdä hahmotelmapiirroksia ja keksiä mielenkiintoisia ideoita. Lisäksi projektin alkuvaiheessa pienikin lisäohjelmointi voi tuottaa huomattavasti lisää materiaalia itse peliin. Työstön keskivaiheessa työskentely on monotonisempaa ja usein juuri siinä vaiheessa huomaa erilaisia virheitä jotka syövät peli-iloa, kuten huonon tahdituksen tai liian hitaan/nopean pelimekaniikan. Viimeiset silaukset ovat usein miellyttäviä, sillä tyytyväisyys tiedosta että oma peli on lähes valmis on käsinkosketeltavissa.
Hempulin pelit ovat mielestäni loistavia. Monesti simppeleiden grafiikoiden takaa saattaa löytyä helmiä. Vaikka monet pelit ovat erittäin lyhyitä ja erikoisen näköisiä, niin on pelit hauskan mekaniikkansa ansioista erittäin viihdyttäviä. Mikäs sen hienompaa kuin pyyhkiä maasto pelkällä laserilla tai kirjoittaa itselleen maata, jonka päälle voi hypätä. Vaikkakin Hempuli myöntää, että monet konsepteista on viety muista peleistä yhdistelemällä omiin ajatuksiinsa tai muihin konsepteihin. Vaikka pelit kumminkin ovat lyhyitä on hienoa nähdä kuinka osa peleistä ovat sopivia. Muistelen aikanaan kun julkaistiin peli nimeltä Fracture. Se oli peli, jossa pystyi muokkaamaan maastoa, sitä hypetettiin ja monet sen sitten menivät ja ostivat heti hyllyistä täydellä 69€:n hinnalla. No ominaisuutta pystyi käyttämään vain muutamassa kohdassa ja muuten peli oli paskaakin paskempi räiskintä. Tässä mielessä olen erittäin mielissäni osasta Hempulin pelien pituuksista, sillä vaikka Notepad on hieno idealtaan, niin ei sitä varmaan tuhatta kenttää jaksaisi pelata. Valitettavasti joistain peleistä katoaa myös potentiaali tämän myötä. Sleepwalker on portal-ideaa hyödyntävä peli, joka tehtiin kilpailua varten. Tämä ja esimerkiksi Paradise Fort voisivat minun mielestäni olla paljon pidemmälle vietyjä pelejä.
No mutta mukaan mahtuu onneksi yksi Angry Birds. Floating Islands Game (FIG) on Hempulin suurin peli. Vaikka peli ei ole yhtään kuin vihaiset linnut, niin peli on loistava puzzle. Pelissä täytyy oikeasti miettiä ja kokeilla. Hempulilla on kylläkin hyvä pohja pulmien kehittelyyn, sillä hän on tehnyt yhteistyötä MJK Games (nykyisin DigiCroc) kanssa. Minkälainen peli sitten on? Se ottaa vähän Lemmingsistä ja luo erittäin hauskan konseptin, jossa pitää valmistella kenttä ja painaa nappia, jotta ukko lähtee liikkeelle. Matkalla kenttää muokataan, jotta esteet katoavat oikeassa kohtaa edestä pois. Grafiikka on simppeliä, mutta todella osuvaa, sillä kentät on luotu todella eläviksi. Miksi kumminkin otin Rovion pelin vertailukohteeksi? Tämä peli toimisi aivan loistavasti puhelimissa! Nopeasti sisään ja ulos, jos on hetki aikaa niin peli päälle ja pelaamaan. Mainiota ajanvietettä ja iskee ainakin itseeni kuin häkä päähän. Suosittelen ihmisiä kokeilemaan, peli on omakohtaisesti ”leppari :’D <3<3<3.” Onneksi tälle pelille on tulossa jatkoa. Odotan sitä innolla. Myös Hempulin uusin peli Masjin, joka on nettiräiskintä. Siinä on yhdisteltynä strategiaa ja räiskintää. Lisänä mikromanakerointi tuo lisäsäväyksen peliin. Suosittelen kokeilemaan, peli on Hempulinkin mielestä nousemassa kovaa vauhtia hänen lempipelikseen.
Joten jos haluatte mennä pelaamaan Hempulin pelejä, muistakaa lukea myös Hempulin blogia, siellä on eräs loistava rogue, jonka Hempuli on tehnyt. Ja haastattelu löytyy netistä.
Kuka siis on Hempuli? Hempuli on Kirkkonummelta kotoisin oleva 19-vuotias opiskelija, joka tykkää maalata, ohjelmoida, sekä musisoida. Pelien tekeminen lähti jo ala-asteelta, kun hänen ystävänsä esitteli hänelle GameMaker (Clickteam) –nimisen ohjelman. He tekivät yhdessä monta projektia ja lopulta kaveri lopetti harrastuksen. Innostuksen lähteenä on ollut omien visioiden toteuttaminen ja Super Nintendo. Hempuli pitää itseään laiskana ja huonosti motivoituneena pelin tekijänä, sillä hän ei viihdy kauaa projektin parissa vaan menettää mielenkiintonsa nopeasti (jotenkin tuntuu, että itsellä on samaa vikaa!). Pelien kehityksen aikana hän on löytänyt nörttiyden ja huomannut kuinka hyvä ja monipuolinen kenttien kehittäjä hän onkaan. Tavoitteet ovat myös maineessa ja kunniassa, mutta työkseen hän ei pelejä rupea valmistamaan.
Hempuli on yksinäinen susi. Lähes kaikki pelit ovat hänen omaa käsialaansa. Ainoastaan musiikeista vastaa osaavammat henkilöt kuten Tamperelainen Noby, sekä Johan Hargne. Hän on yrittänyt tehdä ryhmässä, mutta hänen mielestään on erittäin vaikeata internetin välityksellä nähdä muiden ihmisten visioita. Muutenkin hän haluaa olla vastuussa mahdollisimman monesta eri osa-alueesta. Hempulia lainatakseni:
Mikä osa pelejä on hauskin tehdä?
- Alku ja loppu. Alkuvaiheessa on vapaus suunnitella, tehdä hahmotelmapiirroksia ja keksiä mielenkiintoisia ideoita. Lisäksi projektin alkuvaiheessa pienikin lisäohjelmointi voi tuottaa huomattavasti lisää materiaalia itse peliin. Työstön keskivaiheessa työskentely on monotonisempaa ja usein juuri siinä vaiheessa huomaa erilaisia virheitä jotka syövät peli-iloa, kuten huonon tahdituksen tai liian hitaan/nopean pelimekaniikan. Viimeiset silaukset ovat usein miellyttäviä, sillä tyytyväisyys tiedosta että oma peli on lähes valmis on käsinkosketeltavissa.
Hempulin pelit ovat mielestäni loistavia. Monesti simppeleiden grafiikoiden takaa saattaa löytyä helmiä. Vaikka monet pelit ovat erittäin lyhyitä ja erikoisen näköisiä, niin on pelit hauskan mekaniikkansa ansioista erittäin viihdyttäviä. Mikäs sen hienompaa kuin pyyhkiä maasto pelkällä laserilla tai kirjoittaa itselleen maata, jonka päälle voi hypätä. Vaikkakin Hempuli myöntää, että monet konsepteista on viety muista peleistä yhdistelemällä omiin ajatuksiinsa tai muihin konsepteihin. Vaikka pelit kumminkin ovat lyhyitä on hienoa nähdä kuinka osa peleistä ovat sopivia. Muistelen aikanaan kun julkaistiin peli nimeltä Fracture. Se oli peli, jossa pystyi muokkaamaan maastoa, sitä hypetettiin ja monet sen sitten menivät ja ostivat heti hyllyistä täydellä 69€:n hinnalla. No ominaisuutta pystyi käyttämään vain muutamassa kohdassa ja muuten peli oli paskaakin paskempi räiskintä. Tässä mielessä olen erittäin mielissäni osasta Hempulin pelien pituuksista, sillä vaikka Notepad on hieno idealtaan, niin ei sitä varmaan tuhatta kenttää jaksaisi pelata. Valitettavasti joistain peleistä katoaa myös potentiaali tämän myötä. Sleepwalker on portal-ideaa hyödyntävä peli, joka tehtiin kilpailua varten. Tämä ja esimerkiksi Paradise Fort voisivat minun mielestäni olla paljon pidemmälle vietyjä pelejä.
No mutta mukaan mahtuu onneksi yksi Angry Birds. Floating Islands Game (FIG) on Hempulin suurin peli. Vaikka peli ei ole yhtään kuin vihaiset linnut, niin peli on loistava puzzle. Pelissä täytyy oikeasti miettiä ja kokeilla. Hempulilla on kylläkin hyvä pohja pulmien kehittelyyn, sillä hän on tehnyt yhteistyötä MJK Games (nykyisin DigiCroc) kanssa. Minkälainen peli sitten on? Se ottaa vähän Lemmingsistä ja luo erittäin hauskan konseptin, jossa pitää valmistella kenttä ja painaa nappia, jotta ukko lähtee liikkeelle. Matkalla kenttää muokataan, jotta esteet katoavat oikeassa kohtaa edestä pois. Grafiikka on simppeliä, mutta todella osuvaa, sillä kentät on luotu todella eläviksi. Miksi kumminkin otin Rovion pelin vertailukohteeksi? Tämä peli toimisi aivan loistavasti puhelimissa! Nopeasti sisään ja ulos, jos on hetki aikaa niin peli päälle ja pelaamaan. Mainiota ajanvietettä ja iskee ainakin itseeni kuin häkä päähän. Suosittelen ihmisiä kokeilemaan, peli on omakohtaisesti ”leppari :’D <3<3<3.” Onneksi tälle pelille on tulossa jatkoa. Odotan sitä innolla. Myös Hempulin uusin peli Masjin, joka on nettiräiskintä. Siinä on yhdisteltynä strategiaa ja räiskintää. Lisänä mikromanakerointi tuo lisäsäväyksen peliin. Suosittelen kokeilemaan, peli on Hempulinkin mielestä nousemassa kovaa vauhtia hänen lempipelikseen.
Joten jos haluatte mennä pelaamaan Hempulin pelejä, muistakaa lukea myös Hempulin blogia, siellä on eräs loistava rogue, jonka Hempuli on tehnyt. Ja haastattelu löytyy netistä.
RSS Feed