Jo 5-vuotiaana Ultimate Doomin ja muiden klassisten DOS-pelien parissa aloittanut omaa tietään kulkeva roskapeleistä ja -elokuvista nauttiva analyytikko, Jussi, arvioi lekurimaisen tarkalla ja järkkymättömällä asenteella niin audiovisuaalisen viihteen helmet kuin epätoivoiset rahantaikomisyritykset. Kokemusta löytyy niin tietokoneen 90-luvun puolivälistä nykypäivään ja vähän vanhemmilta konsoleilta kuten Nintendo 64:lta sekä Playstation 2:lta. Monet pelit kiinnostavat arcade-kaahaamisesta geneerisiin FPS- ja TPS-peleihin sekä rajoja koetteleviin indietuotoksiin asti, kunhan niissä on toiminta ja viihdearvo kohdillaan. Mielikuvituksekkain kielikuvin Jussi määrää viihdetuotteen kuin viihdetuotteen paikan suuria pyörähdyksiä tekevän viihdeteollisuuden kulmikkaassa pyörässä, joko sen ulkoreunalla tai vanteen sisäpuolella.

Hannu on kiero savolainen, jonka kierous näkyy myös pelejä arvostellessa. Jos pelaaminen ei tunnu hyvältä, lentää ärräpäät suusta ja se näkyy pelien arvosanoissa. Tämän opiskelijan peliura lähti, kun hänen äitinsä sanoi ostaneensa PlayStationin mutta lahjapaketista löytyikin NES. Tästä kuitenkaan pettymättä Super Mariot sekä Disney-pelit alkoivat tuntumaan hyvältä, ja sen konsolin kanssa on jaettu monet hyvät ja huonot muistot. Nykyään jo 12 eri konsolia omaavalla Hannulla pelikokoelma alkaa olla kahden hyllyn kokoista, ja tylsää hetkeä ei varmasti tule. Kasibittinen Nintendo on edelleen lähes päivittäisessä käytössä kuten Xbox360:kin ja jos ei pelaaminen maistu, hän usein soittaa legendaarisia vanhojen pelien kappaleita kitaralla.

Alunperin Kangasalan perämetsistä kotoisin oleva pelifanaatikko, jonka erikoisalaan kuuluu niin tietokone- ja konsolipelit kuin myös kaiken maailman pöytäpelitkin. Pelaaminen lähti käyntiin jo noin kuusivuotiaasta naapurin NES:iä tahkotessa, mutta varsinainen peli-innostus nousi pintaan siinä vaiheessa kun vanhemmat hankkivat ensimmäisen Pentiumin, jolla tuli sitten tahkottua vanhoja klassikoita, kuten Scorched Earth ja Supaplex. Nykyään tämä pelianalyysien perusosaaja omistaa kuuden konsolin lisäksi tietokoneen, sekä reilun pinon erilaisia lauta, -kortti ja roolipelejä. Arvostelut hoidetaan rennolla mutta kylmänrauhallisella asenteella, mutta kuitenkin siten että kohokohtia hehkutetaan hillitysti ja epäkohtia rankaistaan tarpeeksi.

Hanna kuvailee itseään random oudoksi naiseksi, joka tykkää kuvaamisesta. Tämä kaikkien goottinörttien unelma on harrastanut pelailua 90-luvulta lähtien ja siinä sivussa onnistui nappaamaan blogistimme Bardin siipakseen. Omaa blogia hän ei kuitenkaan pidä mutta sitä enemmänkin mellastaa TRMP:n irkissä ja mahdollisesti striimeissä. Kuten yleensäkin oudot tyypit jotka pelaavat, Hannakin pitää Pokemonista, autopeleistä, tappelupeleistä ja jopa niin oudoista peleistä, joita kukaan ei pelaa (Deadly Creatures, Pokepark Wii). Ilopillerin omien sanojensa mukaan, hän pelaajana säheltää sen verran paljon että kenenkään ei pitäisi nähdä häntä pelaamassa tai saa elinikäiset traumat!

Tämä perheen isällinen "Antonio Banderas" tutustui syvemmin pelialaan Vimiksen ansiosta ja miehet ovat tunteneet toisensa ylä-asteelta, 90-luvun loppupuolesta lähtien. Aktiivisena Travianin pelaajana tunnetun Laurin ensimmäinen peli oli 80-90 -luvun vaihteessa Super Mario Bros. ja Duck Hunt, mutta ensimmäinen tietokone tuli kotiin vasta vuonna 1999, joka antoi idean perseen jurruttamiseen toimistotuoliin. Könönen harrastelee pikselitaidetta, musisointia ja peruspelaamista, joitakin poikkeuspelejä lukuunottamatta. Mies on tehnyt Vimiksen kanssa yhteistyötä lähinnä HXC Playgroundin ja mainosten kuvausapuna, koska älyää pysyä suurimmaksi osaksi kameran takana ja antaa muiden nolata itsensä.

Ilpo on mustaahuumoria viljelevä media-assistentti, joka tehtailee freelancer-kuvauskeikkoja sekä muita pikkuproggiksia vapaa-aikanaan. Pelimiehenä Kynis nauttii peleistä, joissa on älliä ja vähän tälliäkin kolahtaen helposti päähän ja jäävät sinne kaikumaan pidemmäksikin aikaa. Myös Atomic Bombermanissa pommien taktinen sijoittelu ja vastustajien nöyryyttäminen 100-0 on hänen suurta herkkua ilman että on muuttunut itse väkivaltaiseksi pommimiespyromaaniksi. Entinen "wowi-narkkari” on siirtynyt lievempiin ”päihteisiin”, joka joskus sortuu addiktioilleen pelaamaan pimeässä huoneessa pimeään kellonaikaan Minecraftia, jossa rakentaa yhden miehen suurta valtakuntaa aivan kuin Inception -elokuvan Limbo-tilassa eläisi.

Lybeckerin käsi- ja taideteollisuusopistossa audiovisuaalisuutta viestintää opiskeleva Enni on Raahessa asuva eksoottisten eläinten harrastaja, joihin lukeutuu niin tarantulahämähäkkien, käärmeiden ja liskojen hellä hoivaaminen piirtämis-intohimon ohella, jossa hän puolestaan purkaa vitutustaan ei-niin-luotettavaan Trust
-piirtopöytään. Enni pitää itseään myös satunnaispelaajana, joihin lukeutuu mm. Sims,
World of Warcraft, Cave Story sekä random puzzle-minipelit. Ennin käden taitoja on nähty mm. HXC Playgroundin Duke Nukem -jaksossa sekä Peliapilan logossa. Yhteisöön visuaalisuutta tuova Enni, kuvailee itseään kaikkea romantisoivaksi temperamenttiseksi tulisieluksi ja aurinkoiseksi ihmiseksi, joka nauraa paljon ja todella lujaa, suuttuu ja leppyy aivan yhtä nopeaa sekä tykkää jakaa platonista rakkautta ja haleja.