Tässä teille pieni "joululahja"... Erittäin epämääräistä joulua.

Kaaospartion pojat
Kauan sitten kaukaisessa TRMP:n koalitiossa (alkumetreillä)...

Hyvää iltaa, hyvää iltaa, itse kullekin säädölle.
Sekä viewereill että jonneill’, jokaiselle kuin netissä on.
Ja me rakennamm', ja me rakennamm', toimivaa ja hyvää säätöä.
Ja sitä taivaallista toimivuutta, joka meidän striimeissämme on.

Hasis:
All-nighter -guru se valvoi päivästä päivään
Siihen asti kunnes livestream tuli markkinoille
Siihen asti kunnes TRMP tunki paskaa verkkoon

All-nighter-guru olen minä.

Arzga:
Jaa, minä tykkään, että sinä olet yksi paatunut nörtti!
Hasis:
Jaa, minä en ole mikään nörtti, vaan kunnioitettu All-nighter-guru, joka valvon minun pelieni parissa yö toisensa jälkeen.
Hoo, miksi sulla on FME?

Arzga:
Hoo, jos mulla on FME, sepä sua varmasti vituttaa
Hoo, katsopa kuinka FME kohta kaikki Procasterit syrjäyttää
Olen yksi paska ja striimaja TRMP:n maasta.

Hasis:
Vaikka sinä kuinka olet yksi paska ja striimaja TRMP:stä, pitää sinun asettuvan koneen ääreen ja striimaaman.
Arzga:
Ei, vaan Bardin.
Hasis:
Sinä taikka sun striimis!

Katsokaatte nyt tuota striimaaja Arzgaa
kuinka sen pitää asettuvan koneen ääreen
ja striimaavan viinereille paskaa peliänsä.

Nyt te ootte nähäneet tuon striimaaja Arzgan
kuinka sen piti asettuvan koneen ääreen
ja striimaavan viinereille paskaa peliänsä.

ES-Jonne:
Voi perhana, täällä kävi jotain Kaaospartion poikia striimailemassa jotain paskaa peliä meidän selän takana. Eivätkä vaihtaneet peliä. Kelles mä nyt valitan kun minutkin on bännätty?

Chätin sulki moderaattorit, ja moderaattorit
jotka antoivat meille striimin

ES-Jonne clearattiin ja clearattiin
vaikka kuuluisi se suoraan permabänniin...
ja kuuluisi se suoraan permabänniin...

On Kaaospartio syntynyt meille ja striimi käynniss' jo on.
FME:n asensin toiseen, se oiva systeemi on
Ja on myös Procaster meillä, mi striimejä lähettelevi,
vaan ehkä vielä kerran, kaikk' FME:llä ajelevi.

ES-Jonnet ne bännättiin striimistä täältä striimistä täältä
sanomaton liukkaus se piuhass' luisti
ja se ES-Jonnet oli chätistä ulos bännätty, ulos bännätty
ja he riensivät lautailemaan ja häiritsemään striimiä,
ja striimiä

Hasis:
Bardi, mun palvelijani.
Bardi:
Jaa, minun armollinen guruni.
Hasis:
Oletko nähnyt niitä ES-Jonneja?
Bardi:
Jaa, minä olen nähnyt ne ES-Jonnet, jotka vittuilivat liikaa kuin viekkaat varkaat ja värin säätäjät, ja lautailivat chätissä meidän kaikkiin striimeihin ja nostivat kauhean haloon ja menivät kukin eri teitä permabänniin.
Hasis:
Sepä minua sangen suuresti ilahduttaa ja sydämelleni käy, että nuo ES-Jonnet vittuilivat liikaa kuin viekkaat varkaat ja värin säätäjät, ja lautailivat chätissä meidän kaikkiin striimeihin!

Mene ja tuo minulle Coca Colani, jolla minä olen valvonut monta peliä striimannut, sillä tahdon minä nyt valvoa tätä seuraavan yön ja striimata seuraavaan iltaan asti!
Tule myös tuonne livestram -kanavalle ja bännää ne ES-Jonnet, kunnes olet bännännyt niistä viimeisenkin.

Bardi:
Co-hosti olen minä striimissä ja melko kova pelimies
ja vaikka olen hostannu otsa hies
ES-Jonnet saa vastata edestämme mitä me olemme bännänneet
siihen on meitä opetettu, että totella modeja
lukien sääntöjä.

(Poistuu takavasempaan hakemaan lisää kolajuomaa)

Striimajat sekä muutkin säätäjät,
he pois otti värit, he pois otti linkit
he bännää, värjää itse nickit
siis kaikki kansamme riemuitkaa,
kun olette päässeet skeidasta.

(Bardi tulee takaisin.)

Bardi:
Nyt minä olen käynyt livestram-kanavalla ja poistanut kaikken lautailuun viittaavankin striimimme chätistä.
Hasis:
Koska sinä olet ollut niin uuttera ja clearannut ES-Jonnein viestejä, tahdon minä palkita sinut paikalla Kaaospartiossa ja erittäin huonoilla jutuilla.

Syntyi striimi surkia kun särki lähetyksen,
niin tilannehan siinä oli aivan hervoton,
Mutt' ylitöinä Kaaospartio striimas meille,
josta onpi ilo saatu koko kansalle.

Jopa joutui jouluaika livestreamille,
josta onpi ilo saatu koko kansalle.
Kun ylitöinä Kaaospartio striimas meille,
josta onpi ilo saatu koko.

Striimajat ne katsojille ilmoittivat juur'
ett' Kaaospartion toimesta on tehty duuni suur'.
Kun ylitöinä Kaaospartio striimas meille,
josta onpi ilo saatu koko kansalle.


Bardi:
Emme ole millään viekkauella emmekä vääryyellä tulleet teijän striimeihin säätämään, vaan ihan Vimiksen halujen mukaisesti. Olemme hyviä striimajia ja pyyämme Vimikseltä muutamaa lisätonnia kuussa.

Kiitos olkohon, kiitos olkohon meidän liksamme edestä,
vaikka sen verot vie ja tili tyhjä lie,
kyllä siellä ainakin pari kymppiä on.
Ja me lähdemme, ja me lähdemme, ostamaan viinaa niill' kympeillä.
Ei meillä muuta.

(Perustuu vain osittain tositapahtumiin ja vain Hasis on vastuussa teksteistään).

Höy ihmiset ja otukset. Siitä on jälleen aikaa, kun viimeksi kirjoitin mitään järkevää, mutta nyt taas olen täällä. Ja blogeja pukkaa parikin kappaletta tämän jälkeen näinä lähipäivinä ennen maratoonia. Tämä on lupaus. Mutta nyt maratoonitunnelmiin

On olemassa erilaisia maratooneja. On juoksumaratooneja, leffamaratooneja ja erikseen striimausmaratooneja... Ja sitten on TRMP:n maratooni. Koettakaapa arvata mistä tällä kertaa meinasin puhua.

Meillä oli tarkat suunnitelmat. Meillä oli pelaajat, co-hostit ja pelit valittuina etukäteen. Laitteet olivat valmiina ja piti vain käydä ostamassa sekä ruokaa että juomaa maratoonia varten. Olin treenannut tätä tapahtumaa varten monilla all-nightereilla ja muulla hienouksilla. Olin jopa tottunut tuohon helkutin kuumuuteen, joka leijui vielä Kajaanin ympärillä viime viikkoon asti.

Game on!
Ennen maratoonin alkua meni muutamakin asia viime tippaan: sain selville, että joudun tuuraamaan Arzgaa ja kävin kaupassa tuntia ennen maratoonin alkua. Piti päättää pelejä tilalle useampikin kappale ja tämä onnistui ongelmitta. Ja näin olin valmis tulevaan koitokseen.

Voin tunnustaa nyt suoraan, että ensimmäisen päivän cohostimisesta en muista yhtikäs mitään enkä oikein siitä sen jälkeisestä pelivuorostani, mikä on tavallaan huolestuttavaa. Muistan vain sen huikean katsojamäärän mikä tervehti meitä kellon lyödessä kolme: reilusti yli 300 viineriä!! Olin yllättynyt positiivisesti ja meno alkoi hyvin (näin ainakin oletan).

Tahdon muuten tähän väliin esittää pahoitteluni etten pelannutkaan L4D:iä vaan vaihdon World of Goo:hon ja sitten sen jälkeen Fableen "yllättäen". L4D ei jostain syystä toiminut (tiedostot olivat kummallisesti korruptoituneet) eikä pelin uudelleen asennukseen ollut aikaa, joten oli pelin vaihto edessä. Tiedän, että monet ovat kyselleet/valittaneet ettei kyseistä peliä pelattu vaan vaihdettiin toiseen "tiedottamatta" (ei pidä paikkaansa, asiasta ilmoitettiin ja vikaa yritettiin korjata), joten tuossa selitys. Tiedän, että tämä kuulostaa oudolta (itsekin pohdin asiaa), mutta asialle ei vain mahtanut mitään. Mutta tästä selvittiin hengissä.

Fablea pelatessa tuli kaikki Durgorin bannihammerit ja ties mitkä kaikki jutut käytyä useampaankin kertaan läpi. Ihmisillä oli hauskaa, he repeilivät ja niin minäkin. Fable: The Lost Chapters oli minulle rutiinipeli, jonka olin mennyt aikaa sitten läpi (ties kuinka moneen otteeseen) ja mikäs siinä. Sopivan aivotonta pelattavaa. Tarina oli ihan... siedettävä, ohjattavuus kohtalaista ja näin edelleen. Mitäpä tuosta voisi sanoa. Tietenkään en pelannut tätä läpi tällä kertaa, sen aika tuli myöhemmin.

Sitten oli pakko mennä nukkumaan (kyllä, piti saada "unirytmi" kohdalleen maratoonin loppupuolta varten) kun kello oli neljä aamuyöllä. Seuraavan kerran tulin ääneen vasta Trinen lopulla eli ennen yhdeksää. Sitten siitä vain Vimiksen seuraksi EDF:n pariin, jonka jälkeen jatkoin Fablen parissa aamuyhdeksään saakka.

Kadonneet viikingit...
Sitten vaihdoin suunnitelmien mukaisesti legendaariseen peliin: The Lost Vikings (pyöritin sitä dosboxilla, koska wintoosta seiska on... no, se on).

Ja siitähän se riemu syntyi ainakin itselle, nimittäin nostalgisuus. Olin pelannut sitä viimeksi joskus 90-luvun puolessa välissä (kyllä, aito ja alkuperäinen peli, joka saapui kotoa ajoissa!) ja oli mahtavaa pelata sitä näin vuosien jälkeen. Ikävä kyllä jumitin yhdessä kohtaa vähän liian pitkäksi aikaa ja se sitten jäi pelaamatta loppuun. Ei kuitenkaan huolta, pelaan sen joskus Kaaospartio-striimissä jahka sen aika tulee.

Tarkoitushan on saada viikingit takaisin omaan aikaansa ja vieläpä paikkaansa. Nostalgiahuurujen takia jotkut kohdat olivat vaikea älytä ja oli messevää pelata sitä tietäen, että jos edes yksikin hahmoista kuolee niin koko kenttä alusta. Mukavat pienet puzzlet ja vittumaiset hyppykohdat toivat mukavan säväyksen. Sen parissa se aika kului sinne päiväkolmeen, jonka jälkeen minä menin nukkumaan sen 12 tunnin session jälkeen. Sain erittäin hyvin nukuttua sen vajaan kahdeksisen tuntia, sitten nousin ylös, söin ja kävin suihkussa, jonka jälkeen söin ja ilmaannuin taas ääneen Vimiksen pelatessa Kane & Lynchiä.

Ja kolmelta (yöllä) alkoi jälleen oma vuoroni. Pelasin tällä kertaa Magickaa yksinpelinä ja siinähän se meno jatkui jotain yhteentoista asti aamulla. Olihan se kivaa pelata peliä, jota olin pelannut vain puoleen väliin (tai jotain) ja sitten jumittaa siihen lohariin, joka laittoi suunnat sekaisin kirjaimellisesti. Toisin kuin jotkut luulevat, en menettänyt hermojani kyseisessäkään kohdassa vaikka taisinkin viettää siinä tovin jos toisenkin. Meno jatkui sen jälkeen vanhan klassikon parissa, jonka olin joskus aikoinaan hankkinut (ja ihme kyllä, se toimi vieläkin!) nimittäin Jazz Jackrabbit 1. En ollut testannut kyseistä peliä winkkari seiskalla, koska tuo kyseinen peli oli lojunut "tallessa" kotipuolessa melkein 15 vuotta. Okei, saatan hieman liioitella, mutta en kovinkaan paljoa.

Mutta. Tämä tosiaan oli toinen nostalgiapeli tälle maratoonille. Totta, en ollut pelannut sitä vuosiin, feilasin vähän väliä yksinkertaisissakin paikoissa, mutta kenties kaiken huippu oli se kohta, missä jumitin ainakin kahdeksi tunniksi hyppimään yhtä pikselintarkkaa hyppyä. Kyllähän monet siitä sanoi mihin piti hypätä, linkkailivat välillä videoitakin avittamaan, mutta kun on pikselintarkka hyppy niin se on pikselintarkka hyppy. Toisaalta katsojilta taisi mennä hermot kun olisin vain halunnut jatkaa sitä kohtaa ja minähän olin viilipytty. Hermot eivät menneet, näppäimistö ei lentänyt mihinkään, minä vain paahdoin eteenpäin. Tai pikemminkin eestaas, mutta mitä väliä.

Kuitenkin palasin mielessäni niihin lapsuudenmuistoihin ja tunteisiin mitä tämä peli silloin herätti minussa. Ensimmäisen kerran pelasin tätä joskus kaverin luona pelin ilmestymisen jälkeen ja se oli menoa se. Tietenkin kaveri hommasi kakkosenkin ja minä ostin sen sitten myöhemmin häneltä (halvalla totta kai). Mutta niin. Jazz Jackrabbit tosiaan jäi kesken, koska oli Norkyn vuoro tulla pelamaan seuraavaa peliä. Minä puolestani kävin nukkumaan korvatulpat korvissa ja huone totaalisesti pimennettynä. Olihan minulla vielä useampi pelikerta edessä.

Voiman pimeämpi puoli
En enää edes muista monen aikaan heräsin. Muistan käyneeni jossain vaiheessa yötä ostamassa ABC:ltä kolajuommoo ja voittamassa useamman kympin pelikoneesta. Mutta kolmelta jälleen alkoi oma vuoroni pelata ja tällä kertaa vuorossa oli Star Wars: Force Unleashed (PS3).

Jostain syystä tervehdin ihmisiä "emperorin" asussa. Ei tarvinnut kuin laittaa huppari ja kylpytakki päälle niin Sith Hasis oli syntynyt. Kamera vain kiinni, video näkyviin ja sitten vain pelamaan. Jälleen yksi 12 tuntinen pelin parissa yöllä. Okei, olin kertaalleen pelannut tämän pelin läpi joskus aikoja sitten. En nyt muista kummalla puolella pelasin tällä kertaa (eikä taida olla väliäkään), mutta läpihän tämä meni. Yhdessä vaiheessa alkoi melkein olla aivokuollutta toimintaa, mutta pikkuvikoja: pienellä päättäväisyydellä ja pimeän avustuksella siitä päästiin.

Peli oli ihan okei. Pidin tarinasta ja pelattavuuskin oli ihan siedettävää. Tuntui kieltämättä lyhyeltä, mutta vaikeutta siinä ei ollut kovinkaan paljoa. Muutamassa kohdassa kirosin mielessäni joitain asioita, mutta mitäpä niistä. Pelin alkupuolella oli hauskaa pelata Vaderina ja heitellä trooppereita pitkin mantuja. Loppupuolella bossitaistelu oli mitä oli, nimittäin erittäin viihdyttävää. Nyt muuten muistan, mehän potkittiin Emperoria perseelle ja todella lujaa.

Tuotahan jatkui koko yön pitkälle iltapäivään. Tai no, kolmeen asti jos tarkkoja ollaan. Siten oli jälleen Norkyn vuoro astua estradille ja minun poistua verhojen taakse nukkumaan ansaittuja unia.

Viimeistä viedään... vai viedäänkö?
Noh, maratoonin "viimeinen" yö lähti käymään kokiksen, Bardin ja Gaiwin seurassa. Pelasin ensimmäistä kertaa Uncharted kakkosta. Ykkösenhän olin pelannut aiemmin Kaaospartiossa ja siitä jäi erittäin hyvä mieli. Ja kakkonen ei tietenkään pettänyt. Tarina oli erinomaista seurattavaa vaikka alkuun mietinkin mitä helvettiä se juna teki siellä missä se oli. Mutta kaikki selitettiin kunnolla, kentät olivat kaunista katseltavaa, vihollisia sai oikeasti lyödä pataan ja pistoleerotempauksetkin onnistuivat erinoimaisesti. Oli kohtauksia missä tapoin koko rakennuksen miehiä ilman aseita ja viimeistelin sen viimeisenkin käyttäen sinkoa (ei, se ei ole liioiteltua, se oli eeppistä, varsinkin kun en ottanut ollenakaan vahinkoa).

Tietenkin muitakin tuli ääneen jossain vaiheessa. Esimerkiksi muistan selkeästi Vimiksen olleen siellä. Pelasin peliä eteenpäin kaikessa rauhassa ja Vimiksellä soi puhelin. No, hänhän laittaa mikin mutelle (muttei se mennytkään) ja alkoi puhumaan. Kertoi esimerkiksi, että striimaus jatkuukin vielä seuraavaan päivään. Kaikki äänessä olijat alkoivat karjumaan ja repeilemään kovaan ääneen mikrofoneihinsa, että sulla on mikki päällä, laita se kiinni, oo hiljaa, älä kerro ja kaikkea muuta paskaa. Mutta vahinko oli jo tapahtunut. Eli ihmiset saivat hämmentyneinä tietää, että maratoonimme jatkui vieläkin pidemmäksi mitä oltiin alunperin suunniteltu: 120 tuntia muuttui yllättäen 144 tuntiseksi sessioksi, missä oli vain muutamia hetkiä pimeää ruutua.

Kerroimme tietenkin Vimikselle hänen "mokastaan" ja hän oli hämmentynyt. Mutta suvereenisti jatkoimme eteenpäin ja minä sitten pääsin pelinkin läpi ihan aikataulussa... Tai oikeastaan taisi mennä tunnilla yli, en ole nyt ihan varma. Lähdin nukkumaan ja päästin Arzgan ja kumppanit estradille. Kiittelin ihmisiä ja oletin, että se maratooni olisi omalta osaltani ohitse. Mutta ei. Sovittiin jossain vaiheessa, että pelaisin Bully-peliä, mutta jouduin perumaan sen omista syistäni, joita en tässä kerro. Nukuin huonosti sen yön.

Viimeistä viedään (oikeasti)
Sain tekstiviestin yöllä, jotain viiden maissa. Sisältö oli selkeä: minun pitäisi kaikesta huolimatta tulla pelaamaan, vaikka oltiin sovittu ettei tarvitse pelata. No, piti "pelastaa" Vimis ja päästää se nukkumaan. Pelasin siitä eteenpäin jo aloitettua Fablea ja sain sen loppuun asti.

Loppupuolella tuli muita ihmisiä mukaan loppulöpinöihin. Oikeastaan siellä taisi olla melkein kaikki messissä. Muistan vain, että pelissä itsessään olin käynyt hankkimassa itselleni bordellin tehden kaikki asiaankuuluvat temput. Mutta lopputekstit tulivat ja menivät ja niin mekin.

Oli hauskaa pelata tuo maratooni. Ja tietenkin lisää maratooneja on tulossa (X-Mas Special!) tässä aikain saatossa. Voi olla, että tulen pelailemaan niissäkin suurimman osan ajasta, koska olen lähinnä yksi niistä harvoista, jotka voivat pelata/olla äänessä 12 tuntia putkeen helpostikin. Mutta, nyt on pakko mennä valmistautumaan X-Mas Speciaaliin, koska tarvitsen kokista ja korvatulpat sen jälkeen... Katsellaan taas.

Pelaan paljon, kuten olette varmaan huomanneet. Ehkäpä joskus jopa liikaakin, koska vedän näitä all-nightereita vähän väliä. Tai no, en vähän väliä vaan aina silloin tällöin. Pelaan pelejä kirjaimellisesti laidasta laitaan, milloin mörppejä, indie-pelejä tai pelkkää hack'n'slashiä... Mutta on myös olemassa paljon pelejä, joissa ei ole varsinaista päämäärää. Vai onko? Varmasti on, mutta olen törmännyt tähän mennessä vain yhteen, joka on koukuttanut minut "laajuudellaan" ja mahdollisuuksillaan vaikka peli on vasta beta-vaiheessa.

Palikkapelien kuningas?
Tajusin Minecraftin "suosion" tuossa aikaisin syksyllä koulujen alkaessa. Monet kaverit olivat hommanneet tämän pelin alpha-vaiheessa. Karsastin tätä alusta asti, koska en miellä oikeastaan tätä peliksi (sehän on vain iso "hiekkalaatikko", jossa rakennellaan melkeinpä kaikkea mahdollista.) Ehkäpä juuri tuon suosion takia en suostunut hankkimaan Minecraftiä. En oikein osaa sanoa. Suhtauduin erittäin skeptisesti, koska pelin grafiikat sattuivat aluksi silmiini ja en kiinnostunut siitä silloin.

Kaverini hommasi minulle tämän pelin ja pisti samalla serverin pystyyn tuossa syksyn aikana. Silloin pelailin satunnaisesti, yleensä silloin kun minua kyllästytti muut tavanomaisemmat pelit. Nyt olen pel- ei, anteeksi: rakennellut Minecraftissä vaikka mitä syksyn jälkeen. Mutta all-nighter tuli vasta joululoman aikana.

Yksinkertainen on kaunista
Pelihän alkaa simppelisti: aloitat maailmassa, joka on maapallon kaltainen. Sinun täytyy rakentaa itse työvälineet ja sitten alkaa varsinainen urakka. Peruspelissä sinun "täytyy" rakentaa linnake suojaamaan itseäsin kaikenlaisilta örvelöiltä. Tämän jälkeen sinulla onkin melko vapaat kädet. Rakentelet rauhassa (tai vähemmän rauhassa) linnaketta tai mitä ikinä keksitkin. Mahdollisuudet ovat periaatteessa rajattomat. Youtubesta löytyy vaikka millä mitalla erilaisia videoita hienoista ja surkeista "kaupungeista" ja muista vastaavista. Yksi video oli vakuuttava: eräs tyyppi oli rakentanut TNT:stä kaupungin ja räjäytti sen. Pelaajalla eivät koneen tehot riittäneet, joten hän joutui katkaisemaan videon hetkeksi ja jatkoi räjähdyksen jälkeen. Voit pelata joko yksinpelillä selviytymistä tai sitten mennä multiplayerillä jonkun serverille pelailemaan, siis jos tiedät ip-osoitteen. Kaverilla on kaksi Minecraft-serveriä pystyssä, casual ja survival. Casualissa olen pelannut enemmän all-nightereita ja käsittelen enemmän sitä tässä tekstissä.

Mutta takaisin all-nighteriin. Silloin minulla oli oikeasti tylsää. Olin jo siinä vaiheessa aloittanut rakentamaan kunnon "tornia" ja tietenkin kaivamaan kellarikerrosta kyseiseen paikkaan. Sitten sain päähäni, että voisin tehdä ulos ihan piruuttani laivan ihan vain testatakseni millainen siitä tulee. Aloitin joskus päivällä laivan rakentamisen ilman mitään sen tarkempaa suunnnitelmaa ja sitten siinähän meni koko yö ja pitkälle seuraavaa päivää. Lopulta minulla oli kasassa iso laiva, jossa on kolme mastoa (purjeet puuttuvat vieläkin), joka oli tietenkin tehty puusta. Siellä on myös kunnollinen kapteenin hytti ja tietenkin miehistön tilat ja ruuma. Siis ihan kaikkea mahdollista. Tykkejä siellä ei kyllä ole, mutta ehkä jotain sen kaltaista tulee joskus.

Painovoimaa uhmaavat palikat
Kuten sanoin, vihasin alkuun tämän pelin grafiikkaa, mutta totuin niihin ja siitä kiitos kuuluu grafiikkamodeille. Silmät tottuivat nopeasti ja oli paljon miellyttävämpää pelata. Pelattavuus itsessään on mielenkiitoista, voit tehdä kaikkea hauskaa... Ainakin periaatteessa. Mielikuvitus on ainoastaan rajana ja tietenkin materiaalit. Joudut hakkaamaan kivet ja kaatamaan puut (jotka jäävät jännästi leijumaan ilmaan jos hakkaat blockin pois). Peli on suhteellisen realistinen paitsi tietenkin painovoiman suhteen, joka vaikuttaa vain ja ainoastaan pelaajaan itseensä ja esineisiin, jotka olet tehnyt/hakannut.

Pikkukivaa
Nykyään pelissa on jopa mahdollisuus nukkua! Ja saada suden lemmikiksi ja tietenkin sokerina pohjalla: voit ratsastaa sialla! Pelissä on kaikenlaista jännää, jotka saa selvitettyä vain pelaamalla tai etsimällä Minecraftin wikipediasta tietoa. Peliin siis tulee vähän väliä päivityksiä, jotka antavat monipuolisuutta ja hauskuutta maailmaan. Kuitenkin se jää kaipaamaan pientä silausta, jota ei varmaan koskaan tule.

Peli on sopivan yksinkertainen ja pelottavan koukuttava... Sitä vain aina keksii kaikkea uutta mitä voisi rakentaa ja maailmassa on tilaa. Pelissä on aina hyviä ja huonoja puolia. Musiikki ei todellakaan vakuuta eikä graffat. Mutta silti Notchille täytyy nostaa hattua. Hän on tienannut miljoonia. Eihän tämä peli voi olla huono?

Mutta ensi kertaan.
-Hasis

Te kaikki olette tähän mennessä ehtineet lukea ainakin pari meikäläisen kirjoittamaan blogitekstiä, joten tiedätte mistä on kyse- vai tiedättekö sittenkään? Muutamat teistä varmasti ovat vetäneet useammankin all-nighterin tähän mennessä tai ainakin harkinneet sitä vakavasti.

Mutta oletteko ajatelleet mitä kaikkea se vaatii ruumiilta, mitä se oikeasti tarkoittaa ja miten hauskaa se saattaa olla? Olen "kouluttanut" oman ruumiini kestämään pitkiäkin all-nightereita, mutta en suosittele sitä kenellekään. Onneksi monilla teistä ei ole vielä mahdollisuutta kokeilla tätä enkä suosittelekaan sitä ihan heti.

Peruskäsitys...
Uskoisin, että ainakin opiskelijat ja pelaajat tietävät mitä all-nighter tarkoittaa. Vilkaisin Urban Dictionarysta kyseisen sanan tarkan merkityksen:

1. all-nighter
Ditching sleep to spend several more hours cramming for tests, only to notice that you've drooled on your desk in front of the class the next day.

2. all-nighter
When you stay up all night for any purpose, to hang out, have sex, study, go online, drive, or any other activity


3. all-nighter
A study or work session that goes through the night; studying without sleep (usually a last-minute course of action).

The term is popular with college students who spend the night before an exam studying (or 'cramming'), trying to learn a lot of material in a short period of time. The term is frequently used in the phrase 'pull an all-nighter'.


Eli all-nighter käsittää koko yön valvomisen tehden jotain muuta kuin pitäisi eli nukkua. Myös erillisiä syitä on selitetty, että miksi tätä harrastetaan... Monella meistä pääsääntöiset syyt ovat koulu ja tietenkin pelit. All-nighter kestää siis yön yli eli normaalisti 7-12 tuntia yhteensä. Kovinkaan pitkiä aikoja ei jaksa yhden asian parissa puurtaa ellei se oli erittäin mielekästä ja koukuttavaa. Välillä kuitenkin pitää jaksaa tehdä muutakin, että aivot pysyvät hereillä ja onnistuu siinä mitä onkaan tekemässä. Normaalisti ihminen on valvonut all-nighterin jälkeen sellaiset 15-17 tuntia, mutta itsellä tämä on toisin: minä valvon sen 22-24 tuntia putkeen ja pelaan tuosta ajasta sen 17-24 tuntia. Kuulostaako uskomattomalta? Ehkäpä, mutta näin on asia. Miten minä pystyn siihen? Minä teen muutakin kuin pelaan. Yleensä kakkosnäytössä pyörii jokin elokuva tai tv-sarja ja välillä käyn netissä vilkaisemassa Facebookkia tai muuta vastaavaa. Siis perussettiä. Tämä auttaa pitämään aivot virkeämpinä ja pystyn keskittymään paremmin pelaamiseen. Suomennettuna minä multitaskaan pelatessani. Myös musiikki auttaa keskittymään peliin paremmin.

Myös ruoka auttaa asiaan. En koskaan syö liian täyttävää ateriaa, sillä silloin tulee liian rentoutunut olo. Juomana yleensä minulla on kokista ja maitoa, vettä tosin useimmiten. Eli nestetasapaino täytyy pitää kunnossa ja kannattaa syödä aika ajoin pieniä välipaloja. Tarkempia ruokavinkkejä en anna, sillä en voi väittää omien sapuskojen olevan sieltä terveellisemmästä päästä... Mutta eivät ne mitään moskaakaan ole, sen voin sanoa. Energiajuomia tulee nykyisellään harvoin kitattua, viime vuonna tuli senkin edestä kokeiltua niitä aineita. Sitä ennen menin kokiksen, ruokien ja kofeiinitablettien voimalla: kahvi ei jostain syystä maistu minulle ei sitten millään. Olen omituinen, tiedetään.

"Wou, lohikäärmeitä..."
Tiedättekö muuten mikä on valvomisen maailmanennätys? 11 vuorokautta. Amerikoissa joskus 70-luvulla eräs 16-vuotias poika teki tälläisen urotyön. Näki kuulemma erilaisia harhoja esim. lohareista ja muista kivoista otuksista. Itse en usko pystyväni valvomaan noin pitkään millään, se vaatii aika paljon ruumiilta. Tietenkin, jos on tekemistä tarpeeksi ja ambulanssi valmiiksi tilattu niin ehkäpä... Ja jos joku kustantaa juomat ja kofeiinitabletit ja antaa aikaa niin voisin harkita sitä vakavissaan. Löysinpähän tuossa myös mainintaa siitä, että eräs suomalainen(!) olisi valvonut pidempään, mutta tätä ei ilmeisesti ole virallisesti todistettu... Netti on pullollaan vaikka mitä, mutta mihin sitä oikeasti uskoisi.

Mikä sitten minut riivaa pelaamaan all-nighterin? No, tarina vaikuttaa aika paljon, samoin kuin pelattavuus ja pelin "uutuuden" tunne. Joskus saatan vetää all-nighterin ihan vain sen takia, että minusta vain tuntui siltä tai en vain saanut unta. Syitä on monia ja jotkut oikeutettuja, jotkut eivät. Joskus peli vain onnistuu koukuttamaan niin hyvin, että unohtaa ajankulun kokonaan, mutta maha onnistuu muistuttamaan siitäkin.

Tämä ei tietenkään ole terveydelle hyväksi, varsinkaan jos vetää all-nightereita pitkin vuotta. Luin jostain, että yhdenkin yön univaje heikentää kehon immuunijärjestelmää (jopa hyökkäämään omia kudoksia vastaan). Se aiheuttaa ongelmia myös verenpaineessa ja lisää diabeteksen riskiä. 24 tunnin valvominen vastaa myös 1 promillen humalatilaa, joten pitkät all-nighterit eivät ole hyväksi kenellekään. Itsellä pisin all-nighter kesti 60 tuntia mikä todellakaan ei ollut loistava idea pidemmän päälle: kahtena viimeisenä tuntina minun piti melkein ajatella kaikki käskyt kahteen kertaan, että ruumis toteutti ne oikeassa järjestyksessä.

Aina all-nighterin jälkeen kannattaa varata paljon aikaa nukkumiselle. Ruumiin täytyy saada levätä tietyin väli ajoin tai se romahtaa. Nukuin tuon 60 tunnin valvomisen jälkeen 24 tuntia putkeen eikä minulla ollut mitään hajua mistään unista tai havaintoa milloin olin mennyt nukkumaan. Normaalin all-nighterin jälkeen nukun yleensä 7-10 tuntia putkeen, jonka jälkeen ruumiini on levännyt tarpeeksi. Eli univelkaa ei kannata ottaa liiaksi asti, se kostautuu ajan myötä. Oma ruumiini on jostain syystä tottunut noihin all-nightereihin eikä mitään vakavaa ole sattunut. Ainoa asia mikä minua all-nightereissa vaivaa on se, että tylsyys saattaa iskeä ja sitten mikään ei nappaa millään. Ja tämähän ketuttaa meitä kaikkia, jos on hyvä peli kesken. Olen tottunut vetämään all-nightereita silloin tällöin ja yleensä pystyn ilman mitään apuvälineitä (eli kofutabletteja tai energiajuomaa) valvomaan 24 tuntia. Vasta seuraavalle yölle tarvitsee vähintäänkin kofeiinitabletin auttamaan pysymään valveilla.

Mestarit vauhdissa
Luin kerran, että Leonardo da Vinci ei tarvinnut kovinkaan paljoa unta. Sama homma myös Einsteinin kanssa. Heillä oli aivan oma unirytminsä, joka poikkesi paljon normaalien ihmisten unirytmistä, joka on noin 6-9 tuntia. "Ubermanin" unirytmissä nukutaan 2-5 tuntia päivässä ja tuo onnistuu nukkumalla 20-45 minuutin pätkiä pitkin päivää. Olen siis syvästi kateellinen noille hepuille. Kuvitelkaa, jos he olisivat eläneet meidän aikakautta ja onnistuneet vetämään all-nightereita pelien parissa kuin useimmat meistä. Millaiset striimaajat maailma heissä menettikään. Mutta tekiväthän he kyllä senkin sijaan paljon enemmän mitä normaali ihminen olisi voinut tehdä omilla yöunillaan... Kuljen siis tavallaan mestareiden jalanjäljissä, valvoen pidempään ja hyödyntäen valvomisaikaa pelaamiseen ja osittain koulunkäyntiin. Itse en onnistunut tuota unirytmiä kokeilemaan kuin vasta nyt, sillä minun täytyi ensinnäkin suunnitella aikavälit milloin pystyy nukkumaan tietyn aikaa ja tätä häiritsee tietenkin koulunkäynti. Otin tuossa lomani aikana tuon unirytmin käyttöön, jolloin voin maksimoida koulunkäynnin (pelaamisen). Tästä on siis parisen viikkoa aikaa.

Ja miten tuo sitten onnistui? Joten kuten. Pelaan nykysellään pidempään ja nukun vähemmän, mutta olen silti pirteä. En tiedä jääkö tämä systeemi päälle vai ei, mutta koetetaan. Nyt olen siis jo useamman viikon ajan nukkunut 2-5 tuntia 24 tunnin aikana ja hyödyntänyt tuon ajan pelaamisella ja kaikella muulla vastaavalla. Olen ollut myös pirteänä tunneilla, mutta iltaa kohti meinaa iskeä väsymys... Eli otan pienet nokkaunet ja pelaaminen/opiskelu voi taas jatkua. Tietenkin nukun 1-3 tuntia kunnolla yön aikana, jotta jaksaa aamulla lähteä kouluunkin. Uskon, että tämä todellakin jää tavaksi, mutta en tiedä miten pitkään tämän sopeutumiseen menee. Olen yleisti ottaen pirteämpi kuin ennen vaikka valvonkin paljon.

Eli mitä tästä opimme? Varaa ruokaa ja juomista ja ennen kaikkea mielekästä tekemistä. Ehkä tämä kuulostaa teistä hössötykseltä jne. mutta oikeasti: all-nighterit kostautuvat jossain vaiheessa. Unta ei voi paeta, mutta valvomista voi pitkittää.

Että tälläistä tällä kertaa
-Hasis

Ensinnäkin tahdon pahoitella, että en ole kirjoittanut ikuisuuteen mitään. Toisekseen tahdon varoittaa siitä ettei tämä ole kirjoitus allnighterista kuten olette tottuneet vaan eräänlainen.... Sepostus siitä, että mitä CeBIT-messut voivat pitää sisällään. Kuten osa teistä on saanut tietää, olin CeBIT-messuilla Saksassa tämän viikon. Kirjoitan blogia siis nyt vielä täältä Hannoverista ja maksan tässä netissä istumisesta jopa sievoisen summan rahaa, mutta se ei ole pääasia. Tahdon jakaa kokemukseni teidän kanssanne ja varoittaa teitä: älkää ikinä menkö CeBIT-messuille, jos teillä on mahdollisuus välttää sitä. Teikäläisille tiedoksi: CeBIT-messut ovat yleisesti selitettynä isojen firmojen "esittelytapahtuma", josta löytyy näiden tuotteita ja palveluita. Myös paneelikeskusteluja oli paljon ja nämä olivat suhteellisen mielenkiintoisia. Mutta voisin kai siirtyä asiaan.
 
Suurtakin suurempi
Ensinnäkin messualue on suuri mitä Suomen suunnalla on juuri mikään messu. No, se ei varmana tullut kenellekään yllätyksenä. Halleja oli ainakin 8 (en jaksa luntata messualueen kartasta, joka on jossain tuolla helkutin matkalaukun uumenissa) ja yhdessä hallissa oli tuhottomasti yrityksiä näyttämässä ja kertomassa tuotteistaan. Oli Samsungia, Fujitsua, Microsoftia, Nintendoa ja Nokiaa, löytyi vaikka millä mitalla japanilaisia ja korealaisia pikkuyrityksiä, jotka eivät sitten ymmärtäneet kunnolla edes englantia.
 
Aivan, tuosta on pakko sanoa ihan erikseen. Minulla oli periaatteessa tehtävänä ottaa selville muutamasta tuotteesta parikin asiaa ja kertoa näistä eteenpäin. Opiskelijana kun olin paikalla, niin eiväthän nämä idiootit suostuneet kertomaan mitään, koska en ollut mistään yhtiöstä. Antoivat lähinnä nettiosotteen ja sanovat että käypä poika siellä. Oli ymmärrettävää, että nämä bisnesihmiset puhuivat alkuunsa saksaksi, mutta kun sanoin puhuvani vain englantia niin vaihtoivat yllättävän ketterästi, mutta muuttuivat vieläkin harvasanaisemmiksi kuin aikaisemmin. Tuli sitä joku ranskaksikin mongertamaan, mutta sain senkin neitokaisen puhumaan englantia yllättävän nopeasti.

PC-pelaajan märkiä unia...
Olihan tuolla konsolipuolen firmat edustettuina hyvännäköisin naisineen (vinkki muuten tuleville yhtiönsä esittelijöille: palkatkaa hyvännäköinen nainen siihen vierelle esittelemään tuotteitanne, varmana tulee porukkaa ympärille) : Sony oli tuonut Move-ohjaimensa näytillä ja Nintendolla oli Wii JA Nintendo 3DS näytillä. Allekirjoittanut pääsi siis sitäkin testailemaan vähän etukäteen ja pidin siitä kovasti... En tosin tiedä onko tuo miten järkevä napata mukaan esimerkiksi jollekin pidemmälle matkalle. XBoxia en siellä nähnyt, mutta kuulemma sekin oli siellä. Mutta sitten kun pääsin hallista eteenpäin, taisin päästä PC-pelaajien taivaaseen: oli vaikka mitä näytönohjainta, coolereita, koteloita, konetta, hiirtä, näppäimistöä ja headsettiä... Markkinoiden parhaimmistoa, tietenkin. Jäi harmittamaan ettei sieltä voinut ostaa yhtikäs mitään, joten moni herkkutuote jäi sinne.  Siis kaikkea oli ihan laidasta laitaan. Yhdessä kohdassa oli Acer esittelemässä 3D-näyttöjään ja Predator-sarjan koneita (allekirjoittanut kuolasi niiden perään ja pelasi saksankielistä WC3 The Frozen Thronea jokusen tunnin lasit nokallaan... Aika hyvin ne tämän rillipään lasien kanssa kävivät yhteen, että ei siinä mitään. Löysin jopa pari capture cardia ja  ihmisen, joka suostui kertomaan niistä jotain. Taisi olla joku korealainen, mutta kuitenkin siitä sai selvän ja sitä jäi mielenkiinnolla odottamaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan capture cardien ja striimauksen suhteen ylipäätään.
 
Sainpahan tuolta napattua S.T.A.L.K.E.R.-pelin steam-koodin, mutta siihen se sitten jäi. Muita koodeja en ennättänyt ruinaamaan, mitäs olin niin hidas. Olisi sellainen hieno lierihattukin ollut jaossa XFX:n kojussa, mutta se viimeinen hattu menikin sitten vieressä seisovalle ulkomaanelävälle. Perskuta. Voitinhan minä sieltä joitain epämääräisiä saksalaisia pikkupelejä, joita voi joskus ihan piruuttaan teistailla striimaten niitä siinä samalla. Katsoo nyt. Olihan tuolla nyt tänään tuossa kahden maissa päivällä (Saksan aikaa, eli täällä ollaan tunti jäljessä Suomeen verrattuna) kaikenlaisia kilpailuja ja muita kommervenkkejä, mutta mitäpä minä suomalaisraukka niitä tajuamaan kun solkottivat saksaa solkenaan.
 
Loppuräpellykset...
Tänään oli siis itselläni viimeinen CeBIT-päivä ja käytiin syömässäkin siellä (erittäin kalliissa) ruokapaikassa. Ne messut olisivat vielä huomenna pystyssä, mutta silloin aamusta olisi lähtö takaisin Suomeen, joten viimeinen messupäivä jää välistä. Mitä tähän siis sanoisi vielä noista messuista? Menkää feikkifirman edustajana ja kyselkää ihmisiltä suoraan englanniksi ja olkaa kiinnostuneita... Ja ennen kaikkea pukeutukaa bisnesapinoiksi, se lisää teillä uskottavuutta. Huppari auki ja päällä t-paita, jossa lukee "What do you mean I have no life? I´m a gamer, I have thousands of lifes" ei oikein vakuuta. Näin ihan vain vinkkinä.
 
Allnigtereita ei tällä reissulla tullut tehtyä jostain kumman syystä, mutta asia korjaantuu kyllä tässä lähipäivinä, tämä on lupaus. Onpahan jotain erilaista luettavaa tällä kertaa.

Kiitän ja kuittaan.
-Hasis

Ette muuten usko, miten vaikeaa on ajatella kunnolla kun on valvonut yli 40 tuntia putkeen. Kyllähän se ajatusmaailma toimii yllättävän hyvin, mutta keskittyminen on vaikeampaa. Nälkää ei ruumis tunne, vain pieni väsymys on ilmassa, kun kuuntelen Blind Guardiania tässä samalla. Kannatti varustautua mikrolla, kolalla, leivällä ja makkarapaketilla. Ja tietenkin kofutableteilla, mutta niistä sitten myöhemmin.

Kolmeen mennessä pitäisi upata peli. Olemme saaneet jo pienen taistelun avulla zombimme toimimaan niin kuin haluamme ja missä haluamme. Koodi toimii hyvin ja käsittääkseni on vain kentän luomiset ja muut sellaiset enää tuon koodarin vastuulla. Grafiikasta selviän helposti: pitää enää vain animoida yksi ainoa asia (tai no, periaatteessa kaksi, mutta kuka laskee?).

Viime yö meni kyllä mielenkiintoisesti. Kävin illalla ensinnäkin kämpällä suihkussa ja vaihtamassa vaatteet, ajamassa hiukset lyhyeksi ja tietenkin syömässä LÄMPIMÄN aterian! Suosittelen todellakin, että ei elä pelkällä kolalla ja pikkusuolaisella/naposteltavalla tuolla vaan syökää kunnon ateria ainakin kerran päivään. Ja herran tähden, nukkukaa älkääkä valvoko kuten minä teen. Se on oikeasti hullun hommaa, ei muuta. Ja hulluhan minä olen.

Munchkin yössä pitää unen loitolla
Kävimme tuossa illalla baarissakin pikaisesti: tulimme joskus puolen yön maissa takaisin tekemään loppupuolta pelistä. Brainstormausta ei tänään olla tarvittu, olemme vain istuneet ja tehneet töitä omassa rauhassa musiikkia kuunnellen ja välillä sekoillen. Ja sitten kahden maissa yöllä oli pakollinen rentoutuminen: piti pelata erä Munchkinia!

Ei helekutti sitä repeilemisen määrää varsinkin loppupuolella. Hauskuushan tuossa pelissä suoraan verrannollinen unenpuutteeseen eli hajoilemiset ovat aina plussaa. Ja tietenkin raivostumiset jos jotkut (lue kaikki muut) puukottavat sinua selkään. Kaikkein hauskintahan tuossa on olla pelinjohtaja, sinä saat määrätä lopullisen sanan. Ah ihanuutta. Meillä kesti kokonaiset kolme tuntia saada peli päätökseen ja minua jopa lahjottiin (laillisesti) ruualla. Samalla aivot suorittivat puolikuolleina erinäisiä ideoita mitä voi tehdä grafiikan suhteen. Ja se toimi lopulta.

Huomasin muuten, että kaikkein parhaimmat ideat syntyivät vessassa. Heti kun sieltä pääsi pois, ryntäsin koneelle etten vain unohtaisi äskeistä ahaa-elämystä vaan hyödyntäisin sitä mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti. Neljä vai viisi kertaa sain idean ja kaikki toimivat järkevästi! Olen todella ylpeä itsestäni, ainakin enemmän tai vähemmän. Hereillä kuitenkin pysytään loppuun saakka.

And then there was a silence...
Pakko myöntää, että tässä vaiheessa päivää on melko hiljaista. Yötkin ovat olleet surullisen hiljaisia, vain muutama todellinen yökyöpeli on jaksanut valvoa kanssani. Suurin osa meni nukkumaan aikaa sitten (tai oikeastaan pitkin yötä), mutta se on ihan ymmärrettävää. Itsekin menisin, mutta teen ensin hommani loppuun ja nukun vasta sitten. Ruumis ei siitä tykkää, mutta tästä selvitään. Ollaan ennenkin selvitty. Nenäni on melko tukossa ja ääni vähän käheänä. Ei, tämä ei todellakaan ole tervettä.

Ne ihmiset, jotka täällä ovat hifistelevät peliensä parissa ja hajoilevat randomasioihin. Kaikki vaeltavat levottomasti ja on selkeästi huomattavissa tämä kaikki väsymys ja helpotus minkä kello kolme tuokaan meille tullessaan. Kolmelta lopetamme pelien teon ja alamme uppia niitä nettiin kaiken kansan pelattavaksi. Myös tuomaristo saapuu tänne niihin aikoihin ja katsoo kaikki pelit läpi. Siitä tulee sinänsä mielenkiintoista, sillä oma osuuteni tähän kaikkeen tuntuu melko heikolta, mutta sitä se ei ole: taistelin ikuisuuden isometriperspektiivin kanssa, sillä sen teko ei ollut minulle tuttua.

Aiemmin olen tehnyt pelejä enimmäkseen 2D ja sivusta kuvattuna, tämä piti kääntää ja vääntää ympäriinsä, pienentää ja säätää uudestaan, että sai kuntoon kaikki. Eli arvatkaa oliko yhdessä vaiheessa hermot kireällä kullakin tässä päässä. Mutta siitä selvittiin. Nyt odotan, että koodarini herää joskus ja ymppää nämä uudet animaatiot peliin. Katsotaan mitä tästä tulee tällä kertaa. Kuitenkin, hauskaa on ollut vaikka ääni on osittain mennyt. Loppuaika taitaakin mennä Carcassonnen, Munchkinin ja Babylon 5 toisen tuotantokauden parissa. Ja tietenkin musiikin. Sitten nukutaan kun pääsee kämpälle. Katsokaa striimiä täältä!

Jumittaen,
- Hasis

Nyt on aika lunastaa lupaus minkä annoin tuossa aikaa sitten: kirjoitan blogia Kajaanin ammattikorkeakoulusta. Osallistuin siis Finnish Game Jamiin, jonka tarkoituksena on tehdä peli 48 tunnin aikana. Pelasimme ennen aiheen julkaistamista pari erää Carcassonnea, koska meillä ei ollut muutakaan tekemistä ennen viittä. Varttia vaille viisi meidät sitten passitettiin auditorioon jossa meille paljastettiin aihe eilen klo 17:00 (ja se on Extinction). Tiimimme koostuu neljästä jäsenestä: yksi koodaa, toinen tekee graffat, kolmas suunnittelee ja neljäs tekee äänet... Heittelimme jonkin aikaa ideoita ja päädyimme aika simppeliin (mutta vähän erilaisempaan) peli-ideaan: johdat ryhmää zombeja(!) ja tahdot syödä kaikki ihmiset sukupuuttoon.

Saimme ideoitua ja lyötyä lukkoon tuon asian heti ruokailun jälkeen. Ensimmäisenä meillä oli valmiina 21 sekunnin pituinen intro, jossa on vain tekstiä... Mutta se riittää meille. Ensimmäinen ilta meni muuten surkeasti. En saanut mitään aikaan, säädin älyttömästi asioita. Piti ajatella isometrisesti, mutta eihän siitä tullut yhtikäs mitään. Yritin 3Ds Maxillakin tehdä asioita, mutta ei. Neljä tuntia meni hukkaan helposti. Kello oli jo yli puolen yön.

Jamitusta, jumitusta
Toteutan toistakin "lupausta" tässä: koko Game Jamin aikana aion olla Toad-hattu päässä ja keltaiset haalarit jalassa täällä paikan päällä. Tähän mennessä lupaus on pitänyt erittäin hyvin, mikäs tässä jumittaessa. Eli minut on suht helppo tunnistaa, mikäli suuntaatte TÄNNE ja sieltä valkkaatte Innovasta kuvan. Aika leppoisaa on ollut tähän mennessä meno: ihmiset ovat rennolla mielellä yleisesti ottaen, mutta harva tahtoo kertoa mitään pelistään. Kaikilla on ainakin yksi peliprojekti menossa (yhdellä tiimillä on kaksikin!) ja ideat vaikuttavat hauskoilta.

Petyin hieman, kun viime yönä tänne jäi palloilemaan vain kuusi tai seitsemän ihmistä (minä mukaanluettuna). No, onneksi koodarimme oli paikalla pitämässä seuraa ja pari muutakin. Joskus kahden maissa meille iski paha jumitus, joten tietenkin otimme esiin Munchkin-korttipelin. Perseily jatkuikin viiden hengen voimin ainakin viiteen saakka eli huima yli kolmen tunnin peli oli repeilyä, huutamista ja backstäbbiä täynnä. Kukaan ei lähtenyt pöydästä ilman, että olisivat nauraneet edes hieman. Kolme heistä oli aloittelijoita ja tietenkin aloittelija voitti.

Aikakato ja hajoamiset
Noh, tästä eteenpäin olin saanutkin virkistystä tarpeeksi (otin yhden kofutabletinkin) ja jaksoin jatkaa grafiikan tekoa. Ongelmitta se ei sujunut, mikä ei varmaan yllätä ketään, mutta sain minä sentään jotain aikaiseksikin: onnistuin mystisesti kadottamaan neljä tuntia kuudesta eteenpäin erittäin taidokkaasti. Tein kyllä grafiikkaa ja sain jopa aikaan paljonkin, mutta se aika vain meni yllättäen. Hämmentävää sanon minä. Tähän mennessä oli mennyt jotain kolme litraa kolajuommoo isosta mukista. Jos jossain vaiheessa tarvitsen kahvia niin meinasin ottaa "kupillisen": se vetää näköjään melkein litran. Mikäs tässä. Onnistuin jopa myymään eteenpäin yhden kahden litran pulloista 80 sentin voitolla. Eli kysynnän ja tarjonnan laki vie voiton täälläkin. Muutamalle kaverille olen tarjonnut ilmaiseksi juotavaa aina välillä.

Aika tuntuu hupenevan hiljalleen. Tänään kuulemma käydään ihan baarissa suunnittelemassa systeemeitä peliä varten. Yllättävän hyvällä mallilla tuo oli ainakin jokin aika sitten (noin kahden pintaan), kunnes testasimme tekemiäni tekstuureita. Ne tietenkin olivat pielessä kun en saanut tietää tarvittavia kokoja joten piti arvalla heittää. Pikselitietojen jälkeen tein uudet graffat tuntiin ja vieläkään ei tuo koodi tunnu toimivan. Onneksi kaveri koodaa enkä minä. Kuitenkin vielä ollaan hereillä ja tekemistä riittää. Noilla tile-seteillä saa kuitenkin tehtyä useamman kentän (tähtäämme kolmeen) ja jotain easter eggiä on luvassa. Katsotaan nyt mitä tästä tulee.

Seuraavan tekstin lupaan kirjoittaa yöllä ja kolmas tulee viimeistään maanantaina. Kuitenkin tässä on yksi mielenkiintoisimmista "all-nightereista" ikinä, jonka olen pitänyt. Nyt on tasan viisi yli kolme kello ja olen valvonut 30 tuntia yhteensä. Kaikki tämä hyvän seuran, paskan läpän, erilaisten pelien, huumorin, kofutabletin ja neljän litran voimin. Tai no, viiden litran kunhan tämän hörpin.

Jammajammajammajammajamma
-Hasis

Vuosina 2006-2007 (saattavat heittää vuodella) tuli kenties eniten pidettyä allnightereita yhden pelin takia. Tosin tämä peli sisälsi pelaamisen (ja valvomisen) lisäksi pitkiä irc/mese/skype/puhelin-keskusteluita. Kaikissa käytiin keskusteluita sotataktiikoista, rauhanneuvotteluista, sodanjulistuksista ja muista vastaavista. Tavallaan huvittavaa miten peliin voi jäädä koukkuun. Mutta ehkä jäinkin koukkuun ihmisiin, joihin tutustuin enkä peliin... Kuka tietää. Sen siitä saa kun sitoutuu peliin vuoden ajaksi.

Hidas alku...
Joko arvaatte mistä pelistä on kyse? Kyllä, Travian. Alkuun peli ei vienyt edes aikaa: piti rakentaa vain rakennuksia ja tehdä pikaisesti joukkoja, jotta pääsi kunnolla liikkeelle. Heimoksi valitsin Gallit. En tiedä miksi, mutta ne vain kuulostivat sopivan minulle. Ehkä se johtui ansoista, mutta niistä myöhemmin.

Aloitin kenties liian myöhään pelin. Ympärilläni oli iso joukko suuria liittoumia, joista mainitsen kaksi: Old Farts ja sitten oli Old & Notorious. Molemmat hallitsivat aluetta melkoisen rautaisella otteella, kuten sain huomata tulevaisuudessa... Ja olin heidän välissä.

Olin siis alussa yksin. En tuntenut ketään siltä serveriltä (nelosservu siis) ja olin lievästi sanottuna alakynnessä. Eräs O&N:n pikkujäsen alkoikin raidausyritykset heti kun minulta loppui se alun suojeluhärpäkesysteemi. Raidaus tosin oli turhia ansojeni takia. Kumpikaan ei hyötynyt asiasta suuntaan tai toiseen. Viikko sen jälkeen minulle tuli O&N:ndiplomaatilta viestiä, jossa kysyttiin olisinko kiinnostunut liittymään heihin ja ehdotti, että laittaisin heidän foorumeilleen hakemuksen. Sen tehtyäni oli mielenkiintoiset ajat edessäni: sen joka yritti raidata minua alussa tietenkin vastusti hakemustani, mutta totesin vain yksinkertaisesti: kosto kostosta, hyökkäys hyökkäyksestä. Kumpikaan ei edes hyötynyt tai menettänyt mitään tuolloin, joten mitään ei oikeastaan tapahtunut. Pidin vain puoliani. Ja sittenhän minut otettiin mukaan liittoumaan.

Viikossa sotajääräksi!
Olin siis tavallaan turvassa. Iso liittouma kasvoi vieläkin isommaksi ja tein ilmeisesti vaikutuksen ihmisiin: minut valittiin sotajääräksi ja sain hommia. Piti valmistella battlegrouppeja ja antaa heille kohteita johon he hyökkäisivät ja tekisivät fiekkausiskuja. Generoin siis ihmisille kohteita ja järjestelin pakitukset ja muut hauskuudet vastustajia varten.

Voin sanoa, että tuo oli sinänsä rankkaa hommaa jo itsessään, mutta se oli silti perkuleen hauskaa omalla tavallaan. Minulla ei ollut kokemusta ollenkaan tästä pelistä, mutta silti osasin tehdä oikeat liikkeet ja taktikoida. Ja ihmiset luottivat minuun! Tämä osoitettiin sillä, että silloinen johtajamme vetäytyi taustalle ja minut sitten nimitettiin ylipäälliköksi. Öööh.... Mitä kettua? Mitä minä muka olen tehnyt ansaitakseni tämän "kunnian"? Olin siis ylennyt tavan soltusta sotajääräksi ja siitä eteenpäin Ylipäälliköksi. Miten tämä tapahtui?

Olin kyllä tehnyt kaikkeni liitouman puolesta: olin irkissä, vastasin ingame-viesteihin nopeasti ja hoidin homman kotiin. Järjestelin pakit, annoin tietoja eteenpäin minne kannattaa hyökätä ja muuta vastaavaa. Ei helvetti sitä valvomisen määrää, mutta siitä myös saa kiittää ihania ihmisiä joihin tutustuin sen vuoden aikana. Harmi vain, että pidän nykyään vain muutamaan yhteyttä eikä sen kummempaa.

24/7 Travian päivystys
Tiedättekö merkkejä milloin olet luultavasti koukussa peliin? Laitat kellon soimaan ja heräät neljältä yöllä katsomaan osuiko hyökkäyksesi tai katsomaan saitko pakitettua hyökkäyksen. Tai sitten vietät suurimman osan yöstä suunnitellen irkissä "sotaneuvoston" kanssa minne kannatta iskeä ja millä joukoilla. Tai jotain muuta kivaa. Pidät pakkeja piilossa vastustajilta, pidät huolta niiden muonituksesta ja ties mitä kaikkea. Se oli omalla tavallaan pelottavaa.

Taktikoin juoksuttamalla joukkojani ympäriinsä, hyökkäilemällä tiettyjen tyyppien kimppuun ja muuta vastaavaa. Kaikkea kivaa. Mutta minulla oli myös yksi ainoa tavoite kyseisessä pelissä: kirjoittaa etunimeni kartalle! Ja onnistuin siinä, ainakin melkein. Yhtä kylää lukuunottamatta (se vallattiin parin viikon "piirityksen" jälkeen) melkein onnistuin. Mutta se siitä.

It's a trap!
Kaikkein hauskinta tässä pelissä olivat ansat ja tietenkin katapultit. Molempia piti olla tuhottomasti (ja tietenkin saattojoukot ;) ), jotta pärjäsi edes jossain määrin. Repesin kyllä monta kertaa totaalisesti kun huomasin vastustajan katapulttien jääneen ansoihin ja sen jälkeen tulivat pelastusjoukot hakemaan ne. Kuvitelkaapa itse: tavallinen jalkaväkijoukko vetämässä katapulttia pois ansoista... Aika koomista. Ansathan olivat gallien erikoisuus ja hauskuus. Niitä piti kyllä korjata vähän väliä, jotta kaikki oli valmista seuraavaa kuokkavierailua varten.

I think we have a mole here...
Myyräily eli toisiin liittoumiin soluttautuminen ja tietojen hankkimínen tietenkin kuului asiaan. Tunnustan, että harrastin tätä ja tiesin myös vastustajien myyristä melkein kaiken: kun pääsee toisten foorumeille lukemaan tietoja (sekä oikeita, että vääriä) on helppoa päätellä mikä on seuraava kohde ynnä muuta. Esimerkiksi pystyimme tuhoamaan vastustajan liikkeellä olevat joukot helposti tuhoamalla kyseisen kaupungin viljavarastot ja pellot. Tiedot löytyivät helposti foorumeilta ja jotkut jopa vapaaehtoisesti antoivat niitä, jos jätimme heidät rauhaan.

Myyrien motiivit vaihtelivat: ehkä he halusivat suojelua tai sitten olivat pettureita henkeen ja vereen, kostonhaluisia tai muuten tyytymättömiä kaikkeen. Itse tahdoin pelata omaan pussiini ja selvitä koko serveristä hengissä loppuun asti. En edes kertonut kaikkia tietoja omalle liittoumalle heti vaan viivyttelin kunnes sain selville ovatko ne kaikki totta vai ei. Myyräys on taitolaji ja sitä eivät monet hallitse.

Rahalla saa ja pulteilla pääsee
Kyllä, tuli myös tuhlattua rahaa niin pirusti. Ilman sitä ei olisi varmaan pärjännyt ollenkaan ja tämänhän minä todistin myöhemmin. Mutta ei siitä sen enempää. Rahaa siis meni viikossa enemmän kuin kuukaudessa WoWiin (ei, en onneksi pelannut samalla sitä) ja sekös söi opiskelijan luksuksia. Onneksi rahat riittivät siitä huolimatta kaikkeen tarpeelliseen. Pulttejahan minulla ei ollut kovinkaan paljoa verrattuna muihin, mutta silti tarpeeksi aiheuttaakseen vitutuksen tunteita vihollisissa. Niillä oli vain niin hauska leikkiä ja kusettaa muita minkä kerkesi. Tietenkin se kostaantui jälkikäteen, mutta ei kovin pahasti. Mikään ei tietenkään kestä ikuisuutta.

Tänä iltana ei tule pakkeja
Nuo sanat ovat travianistin ainainen pelko. Sille ei vaan mahda mitään. Tietenkin pakeista ei ollut väliä, jos ei ottanut peliä tosissaan... Mutta moni otti. Varsinkin pelin loppupuolella tunteet virtasivat kaikkialle ja sen näki ihmisissä selkeästi. Viimeiset hetket menivät muutenkin erittäin hektisiksi: piti kerätä Ihmeen rakennusohjeet, juoksuttaa niitä pienellä porukalla ja rakentaa ja puolustaa sitä henkeen ja vereen. Ainakin melkein. Oma Ihmeenihän oli vain kusetusta, yksi toinen rakensi sitä oikeaa ihmettä.

Pakit piti aina ajoittaa oikeaan paikkaan ja myyräyksestä oli tietenkin erittäin paljoa hyötyä, suuntaan jos toiseenkin. Tiesin muutaman myyrän ja tietenkin otimme siitä ilon irti: väärää tietoa ja muuta pikku kivaa. Tietenkin meille kävi huonosti pelin loppu puolella: meidät jyrättiin täysin vaikka tiesimme erään nyrkin olemassa olosta. Emme saaneet sitä kiinni ja sehän iski meidän pääihmeemme nurin helposti. Myös muutkin ihmeemme menivät lopulta tuusannuuskaksi ja "hävisimme" pelin. Voi kuitenkin sanoa, että tulimme hyväksi kakkoseksi vaikkei siinä ole varsinaisesti muita kuin se voittajaliittouma. Toisella kierroksella sitten meni vähän paremmin ;)

Loppu hyvin... Tai sitten ei
Oli sinänsä virkistävää miettiä ja suunnitella kaikkea mahdollista tuohon peliin, mutta myös uuvuttavaa. Se vei aikaa . En suosittele tuota peliä kenellekään sen yhden vuoden jälkeen. Pitäkää ainakin yhden vuoden tauko tai enemmänkin, se vie ihmisestä mehut (ja rahat). Silti minulla on hyviä muistoja tuosta pelistä, kuten huomaatte. Ehkä tästä olisi tullut järkevämpikin teksti ja kenties hitusen pidempi, mutta en jaksa kirjoittaa. Pelissä oli taktikointia ja kaikkea muuta kivaa, mutta myös niitä nurjia puolia. Ihmiset auttoivat jaksamaan ja omistautuminen oli tärkeää. Aina välillä sitä hajosi totaalisesti kaikkeen, mutta siitä selvisi kaikesta huolimatta. Myös monista sotapeleistä oli erittäin paljon hyötyä tässä pelissä.

Ai kukako olin tuolla nelosservulla? Hukkahalla. Travianin Dr. Phil. Diplomaatti. Kleptomaani. Sotajäärä. Ylipäällikkö. Melkeinpä kaikkea mahdollista. Miettikääpä sitä.

Päätän raporttini sotatantereelta tähän,
-Hasis

Peter "Mölytoosa" Molyneux'n pelien parissa on myös useampi yö tullut vietettyä. Ei sinänsä mikään ihme, ovathan nuo pelit yllättävän koukuttavia maailmoineen päivineen. Taidankin aloittaa tästä tälläisen "Mölytoosa-spesiaalin", jossa käyn läpi kaikki pelaamani Molyneux'n pelit ilman mitään sen kummempaa aikajärjestystä.

"I AM YOUR GOD!"
Tiedättekö, ei ole rasittavampaa hommaa kuin jumalana olo. Pitää kuunnella turhia toiveita, nakata ihmisiä uhriksi itselle, heitellä tulipalloilla toisia kansoja sekä syöttää olentoa aina silloin tällöin... Se vie oikeasti aikaa. Nauroin itsekseni kun hyvä ja paha yrittivät neuvoa minua tekemään mikä heidän mielestään on oikein ja tein sen mikä yleensä "Mölytoosan" peleissä on kaikkein helpointa: pelasin pahana.

Black & White -pelissä on tosiaankin hauska idea: pelaat vastasyntynyttä jumalaa ja teet itsesi näkyväksi kaikelle kansalle, yrität käännyttää muut kansat "uskoosi" ja hoidat tietenkin elukkaasi. Hetkonen, Jumalalla oma lemmikki? Mitä kettua? Sain jopa valita kolmesta eri otuksesta: lehmä, apina ja tiikeri. Sitten vain rakennellaan kylää isommaksi, tehdään ihmeitä ja toteutetaan ihmisten antamia tehtäviä. Mitä enemmän ihmiset uskovat, sitä isommalla alueella voit suorittaa ihmeitä. Ehkä eniten minua ärsytti tuon yön aikana hiiren kanssa leikkiminen. Jokainen ihme piti suorittaa heiluttamalla hiirtä oikealla tavalla. Se ei oikein toiminut ja epämääräisesti heiluttamalla saattoi tapahtua melkein mitä vain: yhtenä kertana heitin tulipalloa ja toisella salamaa. Joskus tuli jotain ihan muuta kuin piti, vähän liiankin usein minun mielestäni.

Saarelle rakennan minä majani
Oikeastaan ymmärrän miksi peli koostuu pelkästään saarista. Kuvitelkaa, jos teillä olisi kokonaisia mantereita hallittavana. Aloittelevan jumalan on hyvä lähteä liikkeelle pienestä ja edetä siitä isoimmille aluelle. Bullshit. Aloitussaari oli pirun rasittava. Sen voi kirjaimellisesti laskea tutoriaaliksi, sillä siellä sinä opit kaiken tarpeellisen peruspeliä varten. Eli voit kouluttaa otuksesi paskantamaan omille pelloille nopettamaan viljan kasvua ja nakkelemaan ihmisiä uhrialttarille. Normipäivä. Muistan menettäneeni hermot useampaankin otteeseen ja sitten skippailleeni hyvän ja pahan neuvoessa minua vähän väliä. Porttaaleja pitkin pääsee sitten jatkamaan eteenpäin tietämättä mihinkä sitä oikein joutuu. Hämmentävää.

Saaret olivat muutenkin rasittavia. Vietin varmaan suurimman osan ajasta kakkos- tai kolmossaarella ihan vain siltä varalta, että siellä oli niin paljon tehtävää ja tahdoin suorittaa ne kaikki. Jotkut olivat kyllä niin rasittavia ja hämmentäviä tehtäviä, että piti ottaa netti ihan avuksi, sen tunnustan. Tehtävien seuraaminenkaan ei ollut pidemmän päälle helppoa vaikka vinkkejä annettiinkin yllättävän usein. Piti toistaa tehtävänanto aina kun halusi piristää muistiaan. Krääh. Skippaa sitten väärä cutscene ja kaikki uusiksi.

Apinaa koijataan
Elukaksi otin silloin apinan. Tämän jätin tarkoituksella mainitsematta sillä tämän parissa minulla menikin suurin osa yöstä ja tästä taitaa olla enemmän kerrottavaa kuin muista asioista mitä tapahtui tuon yön aikana. Kuvitelkaa isoa rantapalloa, isompaa apinaa ja tietenkin ilmassa leijuva Jumalan käsi, joka ilmentää olemustani. Voisiko tuon huvittavampaa näkyä olla, jos ajatellaan pienen ihmisen näkökulmasta. No, piti kouluttaa se apina sitten heittämään kiviä, kalastamaan, keräämään pelloilta ruokaa varastoon, syömään ihmisiä satunnaisesti vihollisen kylästä, paskomaan noiden epäuskoisten viljalaariin ja muuta pikkukivaa. Piti lyödä sitä otusta kun se teki jotain väärää ja sitten rapsuttaa ja rohkaista sitä kun se teki jotain oikein. Joskus se vain käsitti asiat vääriin ja teki jotain ihan muuta, pikkuressu. Vähän liiankin usein. Yhden kerran se heitti tulipallon varastoon. Toisella kerralla se paskansi sinne. Se oli ärsyttävää, mutta siitä selvittiin jossain määrin. Näiden muutamien virheiden (ja selkäsaunojen) jälkeen kaikki kuitenkin alkoi sujua varsin mallikkaasti.

Yhden yön juttu... Ainakin melkein
En kyllä pelannut Black & Whiteä läpi yhdessä yössä. Tai yössä, pelasin tätä jotain 8-10 tuntia putkeen, kunnes menin turhaututeena nukkumaan. Kello oli jotain kuusi aamulla kun lopettelin pelaamisen, alkoi väsymys painaa liikaa ja turhautuneisuus vaikutti asiaan pitkälti. Jäin jumiin viidenteen saareen, kun en hoksannut mitä kaikkea piti tehdä ja siinä oli vielä rasittava aikaraja. Joten peli jäi sitten siihen. Aloitin pelin useampaankin otteeseen, mutta jostain syystä en pelannut tuota ikinä läpi. Missähän se cd-romppu on, voisin asentaa sen pitkästä aikaa ja pelata sen vihdoinkin läpi. Miksi pelasin tätä peliä? Siinä oli hauska ja toimiva idea, grafiikat olivat upeat ja pelattavuus ihan jees. Tästäkin selvittiin ilman mitään energiajuomia ja kofutabletteja. Noin litra kokista siinä meni ja pari leipäpalasta piti napata, että jaksoi pelailla. Uutuuden viehätys auttoi myöskin kestämään tuota peliä pitkään. Pakko nostaa Mölytoosalle hattua hyvästä pelistä. Kakkosenkin omistan, mutta en ole viettänyt yhtään yötä sen parissa. On aika päättää tähän tämä spesiaali, kerron joskus toiste kokemuksiani Peterin pelien parissa, ensi kerralla taas jotain ihan muuta.

It's good to be a God
-Hasis

Ja nyt tahdon kertoa teille pisimmästä allnighterista koskaan minkä olen viettänyt yhden pelin äärellä. Kyseinen allnighter kesti yllättäen 48 tuntia ja vietin sen Guild Warsin parissa. Tästä on vain viitisen vuotta aikaa kun toteutin tämän ja se oli omalta osaltaan yhtä tuskaa... Mutta siitä selvittiin cokiksen, kofutablettien ja ruuan avulla yllättävän helposti. Kuunnelkaapa miten tämä alkoi:

Oli normaali perjantai-ilta ja asuin silloin Savonlinnassa koulun asuntolassa. Siellä oli yleiset tilat, jossa oli tietenkin tietokone ja nettiyhteys. Olin hommannut jo aikaa sitten Guid Warsin ja tietenkin lisäosankin siihen. Olin jo varsinainen veteraani kyseisessä pelissä, Timotheus The Elmes oli kaikkien aikojen surkein tanssija, mutta sitäkin parempi itsemurhakandinaatti. Kiltakin löytyi jo silloin, olin meidän killan virallinen narri, järjestelin ties mitä kaikkea ohjelmaa viikottain ja otin vastaan aina uudet jäsenet kun niitä ilmaantui. Mikäs siinä.

Päätin siis mennä pitkästä aikaa Guild Warsin puolelle kavereita morjestamaan, kello oli jo neljä ja koulu loppunut aikaa sitten. Niitähän löytyi aika monta ja päätimme mennä tekemään pari isompaa missionia porukalla. Mikäs sen hauskempaa. Otin hörpyn cokista ja aloitan hissukseen. Vilkaisin jossain vaiheessa kelloa ja huomaan sen olevan vasta kymmenen illalla. Eihän se tunnu vielä missään. Olin valmistautunut silloin huolella allnighterin pitämiseen. Että antaa mennä vaan. Sitten joskus aamuneljältä iski yllättävä nälkä. No, mikäs siinä, tuumaan ja otan kassista evästä: sipsejä ja jotain muuta naposteltavaa ja huomaan tekstin: "You have been playing 12 hours. Please take a break" Ja hitot tässä vaiheessa mitään taukoja, missioni kesken ja kaikkea. Tässä vaiheessa muut olivat menneet nukkumaan, mutta minä poika se vaan paahdoin menemään pelin juonta eteenpäin.

"Mitä, vielä täällä? Oletko koko yön pelannut?"
Tuollainen kysymys ilmestyi chattiin siinä aamukahdeksan maissa. Vastasin varovasti: joo ja jatkoin peliä. Sitten liidu ilmaantui myös peliin ja toivotti hyvät huomenet. Hän kuulemma säikähti kun minä morjestin erittäin pirteästi ja aloin selittämään asioita jostain jutuista, jotka nyt eivät liity tähän mitenkään. Sitten muistan kysyneeni yleisesti ottaen, että paljonko kello on. Vastaukseksi tuli 11. Muistan tähän tuumanneeni: "Hitto, minunhan olisi pitänyt nousta ylös jo kaksi tuntia sitten." Sain palkaksi hymiöitä muilta kiltalaisilta, jotka tässä vaiheessa olivat oikeasti heränneet ja tulleet onlineen. Mikäs sen hauskempaa.

Sitten iski oikea nälkä. No, nappasin jääkaapista (kyllä, ihan erillisessä yleisessä rakennuksessa oli jääkaappi ja jopa mikro!) pelastavan makkarapaketin ja leipää kassista. Makkaravoileipä oli valmis ja mikroon vaan, tumps. Nomnom. Maha täynnä, hörppäys kolajuommoo ja matka jatkui. Tuli taas ilmoitus: "You have been playing 20 hours. Please take a break". Pöh. Nappasin kofutabletin naamaan ja jatkoin vain eteenpäin. Miksi ihmeessä sitä tähän lopettamaan? 24 tuntia tuli lopulta täyteen ja alkoi jo väsymys painaa kofutableteista ja kolajuomasta huolimatta. Onneksi seuraa oli chatissä, ei kai sitä muuten olisi jaksanut jatkaa yöhön asti. Surkeata läppää lensi vähän väliä, autoin muita hädässä ja olin muutenkin ylisosiaalisella tuulella (kuten aina jos allnightereita vedän). Onneksi ei ollut hälytyksiä päällä rakennuksessa ja luvan kanssa sai olla siellä. Vähänkö olisin hypännyt ilmaan jos joku olisi yllättäen tullut selän taakse, pimeydessä kun pelasin ja kuulokkeet korvilla.

Mutta miksi?
Kolmen maissa ihmiset painostivat minua, että pitäisi mennä nukkumaan. Mietin hetken aikaa ja haukottelin Juttujen tasot olivat laskeneet niin alas, ettette voi kuvitellakaan. Ottakaa härskeimmät jutut mitä olette höpöttäneet netissä ja kertokaa se tuhannella. Tai jotain sinnepäin. Olin onnistunut tässä 47 tunnin aikana vetämään uuden hahmon tasolle 20, unlockaamaan tarvittavat skillit ja hionut sen niin kummalliseksi kuin voi olla (muut sanoivat, ettei tuo tule koskaan toimimaan, mutta tietenkin todistin sen vääräksi) ja sain hämmentyneitä hymiöitä chatin puolella. Hauskaa. Mikä minut tähän ajoi?

Niin, miksi pelasin 48 tuntia Guild Warsia? En minä tiedä. Tuntui vain siltä ja ei huvittanut mennä nukkumaan. Neljän maissa löin sitten pelin kiinni ja katsoin pari tuntia Monty Pythonia ja repeilin totaalisesti. Sen jälkeen ruumini oli sen verran heikossa kunnossa, että päätin mennä nukkumaan suosiolla. Ja hyvin minä nukuinkin, huikeat 12 tuntia putkeen (onneksi koulua ei silloin ollut) ja heräsin virkeänä.

Guild Wars koukutti vain vähän aikaa. Omistan nyt toki kaikki lisäosat ja aion myös hommata myös kakkososan tästä sarjasta. Nykyään en kuitenkaan jaksaisi pelata edes 8 tuntia putkeen tätä peliä, sillä se on nykyään vain tylsempi. Skillejä on nerffattu liikaa ja vanhat systeemit eivät toimi enää niin kuin ennen. Surullista sinänsä. Ehkäpä kakkosesta tulee hauskempi, saa nähdä.

Ensi allnighteriin, morjes.
-Hasis