 | Peligenre: Räiskintä-seikkailu Julkaisija: Rockstar Games Kehittäjä: Rockstar North Julkaisupäivä (PC): 14.04.2015 Kotisivu: http://www.rockstargames.com/V/ Muut alustat: PS4, PS3, XONE, X360 Pelaajamäärä: 1-30 Ikärajoitus (PEGI): K-18 Arvostelija: Jussi Väinölä Kiitokset 3H Distributionille arvostelukappaleesta! |
Tekemällä pääsee pitkälle, mutta tekemällä ja onnella pääsee pidemmälle. Piskuisella DMA Designilla eli nykyisellä Rockstar Northilla oli vaikeuksia saada ensimmäistä GTA:ta ulos ja oli jopa jäädä kokonaan väliin. Onneksi prototyyppi hiekkalaatikkomellastuksesta ilmestyi kuin ilmestyikin lokakuussa 1997. Osa osalta sarja iteroitui moniulotteisemmaksi ja laajemmaksi niin pelialueen kuin näpertämisenkin osalta. Kohdallani GTA-sarja kulminoitui San Andreaksena peruskoulun loppusuoralla, jolloin peli tuntui alusta loppuun yhdeltä hauskimmista ja vapaimmista peleistä. Nyt kymmenisen vuotta myöhemmin uusi sukupolvi tuntee varmasti saman hykertyneen olotilan, mutta tämä kalkkis ei niinkään.
Nuori hurja, Lasol-Lassi ja sammaloitunut gangsteri
Asetelmat niin ajankohdan kuin tapahtumanpaikan suhteen ovat muuttuneet pitkin GTA-sarjaa. Los Santos on laitettu kymmenessä vuodessa uuteen uskoon ja yhden pelattavan päähahmon sijaan heitä on kolme kappaletta. He ovat Michael De Santa, Franklin Clinton ja Trevor Philips, jotka vääntävät kättä toinen toistaan kahelimpien tyyppien kanssa, olivat he sitten vihollisia tai eivät.
Michael on pelin alussa pahasti pieleen menneen keikan jälkeen eläköitynyt pankkirosvo. Hän perusti perheen tehtyään sopimuksen valtion agenttien kanssa. Mutta aivan kuten leijona pääsee taas ihmisveren makuun, ei Michaelin ryöväysviettiä pysäytä mikään. Trion toinen pyörä on vaatimattomasta lähiöstä lähtöään tekevä Franklin, joka tavoittelee rikollisin keinoin parempaa elämää Los Santosin ghettojen ulkopuolelta. Kolmikon hännän huippu on överisti kaikkeen reagoiva Trevor, jonka toilailuita ja yllytyshullutuksia seuraamalla ei voi välttyä naurulta tai ihmetykseltä.
Michael on pelin alussa pahasti pieleen menneen keikan jälkeen eläköitynyt pankkirosvo. Hän perusti perheen tehtyään sopimuksen valtion agenttien kanssa. Mutta aivan kuten leijona pääsee taas ihmisveren makuun, ei Michaelin ryöväysviettiä pysäytä mikään. Trion toinen pyörä on vaatimattomasta lähiöstä lähtöään tekevä Franklin, joka tavoittelee rikollisin keinoin parempaa elämää Los Santosin ghettojen ulkopuolelta. Kolmikon hännän huippu on överisti kaikkeen reagoiva Trevor, jonka toilailuita ja yllytyshullutuksia seuraamalla ei voi välttyä naurulta tai ihmetykseltä.
Pääjuoni pyörähtelee aina parisen kierrosta eteenpäin kun kolme jässikkää tehtailee toinen toistaan ylitseampuvampia ryöstöjä ja usein tulitaisteluun eskaloituvia tehtäviä. Tyhjänkäynnillä pelaaja voi suhteellisen vapaasti pelata haluamallaan hahmolla lennosta vaihtaen, mutta kunkin päähenkilön taustoja valotetaan heidän omilla pikkutehtävillään keikkojen välissä.
Pelattavien hahmojen lisääminen on hauska idea, mutta mitä useampi kokki, sitä huonompi soppa. Trevor on tasaisen huvittava tapaus, joka edustaa kaikkea sitä, mitä tapahtuu pelaajan laittaessa huligaani-vaihteen silmään. Eli tyyppi lähtee lapasesta tilanteessa kuin tilanteessa, levittäen tuhoa niin kauas kuin silmä näkee ja on kaikkia sääntöjä vastaan.
Michael ja Franklin ovat asiansa ajavia heppuja, mutta he eivät juurikaan ole samaistuttavia tai kiinnostavia hahmoina. Rosmopappa pulttaa tuon tuosta saamattomalle pojanklopilleen, pissistyttärelleen ja Trevorin toilailuille, samalla kun hänen perheensä on hajoamassa käsiin. Franklin slummien kovanaamana on joukon kiinteää etnistä ryhmää edustava tapaus, jonka tehtävänä on hoilata niin kivaa
v-sanaa pitkin peliä. Nämä eivät kiinnostusviisaria saa juuri värähtämään, mutta ovat kuitenkin tyhjää parempia.
Pelattavien hahmojen lisääminen on hauska idea, mutta mitä useampi kokki, sitä huonompi soppa. Trevor on tasaisen huvittava tapaus, joka edustaa kaikkea sitä, mitä tapahtuu pelaajan laittaessa huligaani-vaihteen silmään. Eli tyyppi lähtee lapasesta tilanteessa kuin tilanteessa, levittäen tuhoa niin kauas kuin silmä näkee ja on kaikkia sääntöjä vastaan.
Michael ja Franklin ovat asiansa ajavia heppuja, mutta he eivät juurikaan ole samaistuttavia tai kiinnostavia hahmoina. Rosmopappa pulttaa tuon tuosta saamattomalle pojanklopilleen, pissistyttärelleen ja Trevorin toilailuille, samalla kun hänen perheensä on hajoamassa käsiin. Franklin slummien kovanaamana on joukon kiinteää etnistä ryhmää edustava tapaus, jonka tehtävänä on hoilata niin kivaa
v-sanaa pitkin peliä. Nämä eivät kiinnostusviisaria saa juuri värähtämään, mutta ovat kuitenkin tyhjää parempia.
Postikorttiainesta
GTA V on teknisesti vallan mainio tekele; Los Santosin eloisasta urbaanimenosta neliökilometrejä kattavaan luonnonhelmaan. PC-versiota kannatti myöhästelyistä huolimatta odottaa, sillä teos pyörii edeltäjäänsä sujuvammin jo julkaisupäivänä sekä päivitykset jouhevoittavat menoa entisestään.
Tietokonekäännös ei ole laiska konsoliporttaus, vaan siihen on panostettu optimoinnin lisäksi näppäimistö-hiiri-yhdistelmän toimivuuteen. Korea ulkokuorikin on venytetty äärimmilleen, koska peli valtaa kiintolevyltä sen 60 gigatavua tilaa, joka ei ole ihan turhaan kun ottaa huomioon koko pelialueen kattavuuden ja yksityiskohtaisuuden.
Äänipuolikin loistaa samalla kirkkaudella graafisen annin vierellä. K-DST-radioaseman veroista kuuntelutaajuutta ei tästä osasta löydy, mutta lisensoitua musiikkia löytyy Lady Gagasta gangstaräppiin ja junttirokkiin sekä kaikkea siltä väliltä. Piiskaavat äänitehosteet, luonnonäänet sekä ohikulkijoiden kommentit elävöittävät pelimaailmaa oivasti ja ääninäyttelijöiden ulosanti on erinomaista.
Tietokonekäännös ei ole laiska konsoliporttaus, vaan siihen on panostettu optimoinnin lisäksi näppäimistö-hiiri-yhdistelmän toimivuuteen. Korea ulkokuorikin on venytetty äärimmilleen, koska peli valtaa kiintolevyltä sen 60 gigatavua tilaa, joka ei ole ihan turhaan kun ottaa huomioon koko pelialueen kattavuuden ja yksityiskohtaisuuden.
Äänipuolikin loistaa samalla kirkkaudella graafisen annin vierellä. K-DST-radioaseman veroista kuuntelutaajuutta ei tästä osasta löydy, mutta lisensoitua musiikkia löytyy Lady Gagasta gangstaräppiin ja junttirokkiin sekä kaikkea siltä väliltä. Piiskaavat äänitehosteet, luonnonäänet sekä ohikulkijoiden kommentit elävöittävät pelimaailmaa oivasti ja ääninäyttelijöiden ulosanti on erinomaista.
Askel eteen verkossa, yksi taakse yksinpelissä
Auringon tavoin hohtavista hyvistä puolista huolimatta GTA-sarjan viimeisin tulokas jää juonipuolelta raa’aksi. Pääjuoni kehittyy laiskalla tahdilla ryöstöstä toiseen, eikä mitään kunnollista panosta siinnä horisontissa muuta kuin kolmikon rikastumisen tarve. Tasainen meno kokee paikoitellen kriittisempiä juonenkäänteitä ja kinkkisempiä tilanteita, mutta pidemmän päälle olisin viettänyt aikani brittiläisen Nigelin ja rouva Thornhillin kanssa, joilla on maaninen intohimo Los Santosin julkkiksiin.
Omanlaisen julkkisroiston voi tehtailla GTA Onlinea varten, joka on aivan oma erillinen moninpelimaailmansa. Siellä voi järjestää jopa kolmenkymmenen pelaajan välisiä kahakoita tuliaseiden kera, ajaa/lentää kilpaa sekä suorittaa kimpassa ryöstöjä.
Joukkomuotoisen kaaoksen aiheuttaminen on jännää, mutta kuten moni muukin kanssahäärääminen, enemmän tästä saa irti possessa. Varsinkin mutkikkaampien pankkikeikkojen aikana menee homma useasti Payday-tyyliseksi sooloiluksi jos satunnaisten verkkokriminaalien kanssa puuhailee. Muuten
GTA Online on lupaavanoloinen ja astetta syvempi kokemus hiekkalaatikkomuotoiseen moninpeliin.
Niin hiottu ja loppuun asti viritetty kuin Grand Theft Auto V onkin, tuntuu se ajoittain jopa kärsivän ähkyydestä. Toki San Andreaksessa on samat aikoinaankin turhilta tuntuvat kuntoilumahdollisuudet /läskistyminen, vaatekaupat ja miltei loputtomiin jatkuvat erämaat. Mutta tuolloin niistä otettiin se irti mitä sen ajan tekniikalla sai, erittäin rajattu kahden pelaajan moninpelikin oli PS2:lla viihdyttävää kun parempaakaan ei ollut.
Toki kymmenisen vuotta takaperin ajanviettomahdollisuudet olivat rajatummat ja pelit pyörivät isommissa määrin mielessä ja nykyään arvostaa entistä enemmän kompaktimpia pelikokemuksia. Niin ulkoisesti kuin sisällöltäänkin GTA V on sarjan tähän asti monipuolisin sekä laajin tekele, mutta samalla sen tarina on kiinnostavuudeltaan samaa tasoa kuin mitä ajattelin pikkuhäiskänä San Andreaksen juonesta.
Jussi Väinölä
Omanlaisen julkkisroiston voi tehtailla GTA Onlinea varten, joka on aivan oma erillinen moninpelimaailmansa. Siellä voi järjestää jopa kolmenkymmenen pelaajan välisiä kahakoita tuliaseiden kera, ajaa/lentää kilpaa sekä suorittaa kimpassa ryöstöjä.
Joukkomuotoisen kaaoksen aiheuttaminen on jännää, mutta kuten moni muukin kanssahäärääminen, enemmän tästä saa irti possessa. Varsinkin mutkikkaampien pankkikeikkojen aikana menee homma useasti Payday-tyyliseksi sooloiluksi jos satunnaisten verkkokriminaalien kanssa puuhailee. Muuten
GTA Online on lupaavanoloinen ja astetta syvempi kokemus hiekkalaatikkomuotoiseen moninpeliin.
Niin hiottu ja loppuun asti viritetty kuin Grand Theft Auto V onkin, tuntuu se ajoittain jopa kärsivän ähkyydestä. Toki San Andreaksessa on samat aikoinaankin turhilta tuntuvat kuntoilumahdollisuudet /läskistyminen, vaatekaupat ja miltei loputtomiin jatkuvat erämaat. Mutta tuolloin niistä otettiin se irti mitä sen ajan tekniikalla sai, erittäin rajattu kahden pelaajan moninpelikin oli PS2:lla viihdyttävää kun parempaakaan ei ollut.
Toki kymmenisen vuotta takaperin ajanviettomahdollisuudet olivat rajatummat ja pelit pyörivät isommissa määrin mielessä ja nykyään arvostaa entistä enemmän kompaktimpia pelikokemuksia. Niin ulkoisesti kuin sisällöltäänkin GTA V on sarjan tähän asti monipuolisin sekä laajin tekele, mutta samalla sen tarina on kiinnostavuudeltaan samaa tasoa kuin mitä ajattelin pikkuhäiskänä San Andreaksen juonesta.
Jussi Väinölä
Lyhyesti:
Kaikilla matemaattisilla mittareilla GTA V nousee korkealle laajuudessaan ja teknisessä monipuolisuudessa, muttei nouse edeltäjiään sen korkeammalle tarinankertojana.
Hyvää:
+ Los Santosissa on nähtävää ja koettavaa
+ Trevor ja sivuhahmot piristävät päivää
+ Moninpelissä astetta enemmän syvyyttä
+ PC-versio pyörii hyvin ja näyttää upealta
+ Trevor ja sivuhahmot piristävät päivää
+ Moninpelissä astetta enemmän syvyyttä
+ PC-versio pyörii hyvin ja näyttää upealta
Huonoa:
- Itse pääjuoni ei hirveästi houkuttele etenemään
- Michael ja Franklin ovat yksioikoista täytettä
- Tekemisen ja nähtävän paljous tuntuu ylitsepursuavalta
- Michael ja Franklin ovat yksioikoista täytettä
- Tekemisen ja nähtävän paljous tuntuu ylitsepursuavalta
RSS Feed
