 | Peligenre: Toimintaroolipeli Julkaisija: Warner Bros. Interactive Entertainment Kehittäjä: Monolith Productions Julkaisupäivä (EU): 03.10.2014 Kotisivu: www.shadowofmordor.com Muut alustat: PS4, PS3, XBONE, X360 Pelaajamäärä: 1 Ikärajoitus (PEGI): K-18 Arvostelija: Jussi Väinölä Kiitokset Mi5 Communicationsille arvostelukappaleesta! |
Tolkienin kirjoittamat tapahtumat Keski-Maassa ovat fantasiakirjallisuudessa yhtä tunnettuja kuin Lucasin Tähtien sodat tieteisleffakategoriassa. Kummankin saagan kertomukset ovat myös levinneet pelipuolellekin ja viimeisimpänä Monolith kehitteli tapahtumia Hobitti- ja Taru sormusten herrasta -trilogian väliin. Muun muassa Blood- ja Condemned-pelit kehittänyt pelitalo on ottanut oppia Lepakkomiehen Arkham-seikkailuista ja Assassin’s Creedeistä. Lopputuloksena on sujuvaa ja helposti sulatettavaa viihdettä, mutta ei juuri muuta.
Vaarallisemmat tapaukset uhittelevat ennen taistoa.
Tuonelaan ja takaisin
Mordorin varjo sijoittuu ajassa kahden muistetun fantasiaromaanin väliin, jossa Sauronin valta on kasvamassa ja valloitusprosessi hyvällä mallilla. Häntä vastustamaan nousee kuolleista Talion, joka sai surmansa perheensä kera Mustan Käden toimesta, mutta joutui kiirastuleen. Hänet taistelutantereelle takaisin herättää Celebrimbor-haltian haamu, joka janoaa kostoa Mustalle Kädelle ja niin myös Talion. Yhteen kehoon inkarnoituneena herrat lähtevät tuhoamaan Sauronin kätyrin ja muiden Mustien Kapteenien johtamaa örkkiarmeijan.
Talion on haltiakaverinsa kanssa sadan perussotilaan veroinen yksikkö, mutta pelkkiä tykinruokahiisiä kaatamalla ei sotaa voiteta. Peli esitteleekin verivihollinen-järjestelmän, joka estää Talionia kuolemasta lopullisesti. Eli jos örkki sattuu nirhaamaan ihmiskunnan ainoan toivon, pääsee vihollinen sotilashierarkiassa ylöspäin ja muistaa aikaisemman kohtaamisen.
Tämä luo dynaamisen maailman, joka saa tuntemaan, että pelaaja pystyy vaikuttamaan edes johonkin. Järjestelmä saa etsimään tappajan käsiinsä, varsinkin jos jokin täysin tuntematon rivisotilas pääsi antamaan viimeisen iskun. Tämä toki tuo pienen sivumaun siitä, ettei kuolemisella ole juuri väliä, mutta se maku kaikkoaa pian huulesta vuotavan veren tieltä, jotta pääsee hakkaamaan sen örvelön pään irti, joka teki kostoretkestä juuri henkilökohtaisen.
Vihollistyypit ja sotapäälliköt käyvät asteittain voimakkaammiksi, joka saa pelaajan tekemään pieniä lisätehtäviä, kuten vapauttamaan orjuutettuja ihmispoloja ja ottamalla vastaan asekohtaisia haasteita. Tämän ohessa voi keräillä Mordorin asukkaiden jättämiä tavaroita ja kuunnella niihin liittyviä muistoja, jotka kertovat alueen hitaasta mutta varmasta rappiosta.
Talion on haltiakaverinsa kanssa sadan perussotilaan veroinen yksikkö, mutta pelkkiä tykinruokahiisiä kaatamalla ei sotaa voiteta. Peli esitteleekin verivihollinen-järjestelmän, joka estää Talionia kuolemasta lopullisesti. Eli jos örkki sattuu nirhaamaan ihmiskunnan ainoan toivon, pääsee vihollinen sotilashierarkiassa ylöspäin ja muistaa aikaisemman kohtaamisen.
Tämä luo dynaamisen maailman, joka saa tuntemaan, että pelaaja pystyy vaikuttamaan edes johonkin. Järjestelmä saa etsimään tappajan käsiinsä, varsinkin jos jokin täysin tuntematon rivisotilas pääsi antamaan viimeisen iskun. Tämä toki tuo pienen sivumaun siitä, ettei kuolemisella ole juuri väliä, mutta se maku kaikkoaa pian huulesta vuotavan veren tieltä, jotta pääsee hakkaamaan sen örvelön pään irti, joka teki kostoretkestä juuri henkilökohtaisen.
Vihollistyypit ja sotapäälliköt käyvät asteittain voimakkaammiksi, joka saa pelaajan tekemään pieniä lisätehtäviä, kuten vapauttamaan orjuutettuja ihmispoloja ja ottamalla vastaan asekohtaisia haasteita. Tämän ohessa voi keräillä Mordorin asukkaiden jättämiä tavaroita ja kuunnella niihin liittyviä muistoja, jotka kertovat alueen hitaasta mutta varmasta rappiosta.
Veri roiskuu ja päät lentävät komeasti.
Tuhat eri tapaa mestata örkki
Lähitaistelu on erittäin suuressa osassa ja se on hoidettu myös sen mukaisesti. Kymmenien vihollistenkin piirittäessä on mahdollista olla ottamatta sen pahemmin naarmuja maalipintaan, koska vihujen iskut pystyy torjumaan tai väistämään ilman suurempia ongelmia. Hyvin suunniteltuun taistelujärjestelmään ei kuitenkaan kannata kokonaan tuudittautua, koska pari virhettä isomman lössin keskellä voi johtaa takaisin hautaan. Suurimman osan ongelmista voi onneksi välttää tai helpottaa etenemällä pitkin muureja ja kattoja sekä tarkkailemalla vihollisia ennen hyökkäystä.
Vaarallisimpien vihollisten heikkouksien karttaminen on sangen hyödyllistä, jottei päällikkötaistoista tule ylettömän vaikeita ja turhauttavia. Jotkut päälliköt pelkäävät herhiläisiä, tulta, caragor-petoja tai pettureita. Varsinkin viimeisten tehtävien aikana vihollisia on sellaiset armeijat kimpussa, että tykinruokaa pitää kääntää aavevoimin omalle puolelle punttien tasoittamiseksi.
Vihdoin kun teurastuksen ruusu puhkeaa kukkaan, alkaa musta veri valua ja irtopäät lentelemään. Peli tarjoaakin aimo määrän mitä graafisimpia viimeistelyliikkeitä, jotka useasti päättyvät jonkun pääkopan vierimiseen Mordorin nummille. Taidokkaasti koreografioidut viimeistelyt tuovat helpotuksen tunteen kun vihdoin ja viimein saa nitistettyä arkkivihollisen näyttävällä sivalluksella.
Miekan lisäksi Talion taitaa tikarin heiluttamisen, jolla saa viimeisteltyä likaiset työt tai niitattua yksinäiset haahuilijat ja nostettua combomittaria ylivedetyllä puukotuksella. Celebrimbor tuo pakkaan jouskarinsa, jolla pystyy napsimaan tusinan nuolia vihreisiin päihin Matrix-hidastuksen ryydittämänä.
Näiden lisäksi olisi kuitenkin toivonut jotain variaatioita arsenaaliin kuten tuplamiekkoja, kirvestä, varsijousta tai jopa keihästä, joilla olisi voinut tuoda oman taktisen edun pomotaisteluihin.
Vaarallisimpien vihollisten heikkouksien karttaminen on sangen hyödyllistä, jottei päällikkötaistoista tule ylettömän vaikeita ja turhauttavia. Jotkut päälliköt pelkäävät herhiläisiä, tulta, caragor-petoja tai pettureita. Varsinkin viimeisten tehtävien aikana vihollisia on sellaiset armeijat kimpussa, että tykinruokaa pitää kääntää aavevoimin omalle puolelle punttien tasoittamiseksi.
Vihdoin kun teurastuksen ruusu puhkeaa kukkaan, alkaa musta veri valua ja irtopäät lentelemään. Peli tarjoaakin aimo määrän mitä graafisimpia viimeistelyliikkeitä, jotka useasti päättyvät jonkun pääkopan vierimiseen Mordorin nummille. Taidokkaasti koreografioidut viimeistelyt tuovat helpotuksen tunteen kun vihdoin ja viimein saa nitistettyä arkkivihollisen näyttävällä sivalluksella.
Miekan lisäksi Talion taitaa tikarin heiluttamisen, jolla saa viimeisteltyä likaiset työt tai niitattua yksinäiset haahuilijat ja nostettua combomittaria ylivedetyllä puukotuksella. Celebrimbor tuo pakkaan jouskarinsa, jolla pystyy napsimaan tusinan nuolia vihreisiin päihin Matrix-hidastuksen ryydittämänä.
Näiden lisäksi olisi kuitenkin toivonut jotain variaatioita arsenaaliin kuten tuplamiekkoja, kirvestä, varsijousta tai jopa keihästä, joilla olisi voinut tuoda oman taktisen edun pomotaisteluihin.
Sankarin naama vääntyy vaikka miten, mutta tarina ei.
Revanssit jääkööt B-leffoihin
Monolith sai aikaan hyvää jälkeä pelin teknisen puolen kanssa, joka tekee taistelemisesta ja hiiviskelystä sekä hauskaa että tarpeeksi haastavaa. Samaa voi sanoa myös ulkoisesta kuoresta, mikä saa Mordorin näyttämään sopivan rujolta örkkeineen päivineen. Mitään viimeisintä tekniikkaa LithTech Jupiter EX -pelimoottori ei edusta, mutta se pyörittää isompiakin vihollislaumoja vaivatta vanhemmallakin koneella.
Miekkojen kalahtelut ja taistelukahakat toistuvat äänipuolellakin luontevasti sekä lisää tunnelmaa tuovat sotapäälliköiden Bane-pahiksen ”tissi-tissi-vasara-vasara-tissi…”-tyyliset kuorolaulut, joissa hoetaan päällikön nimeä uhmaavaan tahtiin.
Tarinapuolella Shadow of Mordor kompastelee kuin Frodo Kuninkaan paluun viimeisillä metreillä. Tuplakostojuoni ei ole tarpeeksi monipuolinen punaiseksi langaksi, joten sitä pyritään maustamaan pienillä välivideoilla Talionin ja Celebrimborin menneisyydestä. Taustatietoa saadaan kuitenkin kerättyä vain sen verran, että pelaajalle jää jonkinmoinen kuva kahdesta päähahmosta, mutten päässyt tunnetasolle herrojen kanssa, joka olisi ollut tärkeää kostojuonta seuratessa.
Tarinassa pieniä osia näyttelevät Klonkku, Ratbag-örkki ja Torvin-kääpiö, jotka ovat paljon mielenkiintoisempia ja persoonallisempia hahmoja kuin itse protagonistit, jotka ovat karvalakkiversioita Aragornista jaLegolaksesta. Vaikka sivuhahmot auttavat pääsemään lähemmäksi Mustaa Kättä, tiputtaa Talion heidät kelkasta heti kun on mahdollista ja ilman sen kummempaa syytä.
Hutiloivalla tavalla peli kohtelee itse päätarinan jaksottamistakin, joka tuntuu etenevän kuin piiritystorni, koska ensimmäisen Mustan Kapteenin kohtaamiseen menee tovi jos toinen. Mutta toisaalla kolmas näytös on ohi noin tunnissa, jonka aikana ennätetään nirhaamaan loputkin kapteeneista, joista viimeisen kohtaaminen on yksiä suurimpia pettymyksiä roolipelien historiassa.
Miekkojen kalahtelut ja taistelukahakat toistuvat äänipuolellakin luontevasti sekä lisää tunnelmaa tuovat sotapäälliköiden Bane-pahiksen ”tissi-tissi-vasara-vasara-tissi…”-tyyliset kuorolaulut, joissa hoetaan päällikön nimeä uhmaavaan tahtiin.
Tarinapuolella Shadow of Mordor kompastelee kuin Frodo Kuninkaan paluun viimeisillä metreillä. Tuplakostojuoni ei ole tarpeeksi monipuolinen punaiseksi langaksi, joten sitä pyritään maustamaan pienillä välivideoilla Talionin ja Celebrimborin menneisyydestä. Taustatietoa saadaan kuitenkin kerättyä vain sen verran, että pelaajalle jää jonkinmoinen kuva kahdesta päähahmosta, mutten päässyt tunnetasolle herrojen kanssa, joka olisi ollut tärkeää kostojuonta seuratessa.
Tarinassa pieniä osia näyttelevät Klonkku, Ratbag-örkki ja Torvin-kääpiö, jotka ovat paljon mielenkiintoisempia ja persoonallisempia hahmoja kuin itse protagonistit, jotka ovat karvalakkiversioita Aragornista jaLegolaksesta. Vaikka sivuhahmot auttavat pääsemään lähemmäksi Mustaa Kättä, tiputtaa Talion heidät kelkasta heti kun on mahdollista ja ilman sen kummempaa syytä.
Hutiloivalla tavalla peli kohtelee itse päätarinan jaksottamistakin, joka tuntuu etenevän kuin piiritystorni, koska ensimmäisen Mustan Kapteenin kohtaamiseen menee tovi jos toinen. Mutta toisaalla kolmas näytös on ohi noin tunnissa, jonka aikana ennätetään nirhaamaan loputkin kapteeneista, joista viimeisen kohtaaminen on yksiä suurimpia pettymyksiä roolipelien historiassa.
Talion teki wololot Age of Empires -tyyliin.
Lyhyesti:
Kokonaisuudessa Middle-earth: Shadow of Mordor edustaa teknisesti toimivimpia toimintaroolipelejä vähään aikaan, mutta kompastelee tarinankerrontansa kanssa yhtä paljon kuin Peter Jackson Hobitti-trilogiassa.
Hyvää:+ Taistelu ja loikkiminen onnistuvat kuin tanssi + Tappelut eivät ole liian helppoja tai liian vaikeita + Verivihollinen-järjestelmä elävöittää pelimaailmaa Huonoa:- Päätehtävän rytmitys ja pomovastukset - Talion ja Celebrimbor ovat tylsä yhdistelmä Aragornia ja Legolasta - Asevaihtoehtoja voisi olla enemmän 82/100 |  |
RSS Feed
