Ajattelin joskus idealistisena, että yliopistosta valmistumiseni jälkeen minulle jäisi roppakaupalla aikaa pelaamiselle sekä muille harrastuksille, jäisiväthän tutkielmat, esseet sekä muut turhanpäiväisyydet ainakin hetkeksi historiaan. No joopa joo – ilmeisesti aikuisuus on tullut elämääni jäädäkseen sen muodossa, että yhä edelleen huomaa hakkaavansa neljä tuntia päivässä Oikeita Velvollisuuksia. Takavasemmalta kuuluu kavereilta epämääräistä "mutku me ei olla pelattu yhdessä viikkoihin!" -ininää puhumattakaan siitä, että ehtisi edes vilkaista vielä muoveissa odottavia videopelejä. Samasta aiheesta eli ajanpuutteesta olen valitellut aiemminkin, mutta tällä kertaa tarkoitus ei ole viillellä itsesäälissä ranteita Wii-ohjaimella: olen nimittäin löytänyt edes osittaisen ratkaisun ajankäyttöongelmiini pelaamisen suhteen. PS Vita, mitä ihmeessä tein ennen sinua?
RSS Feed
