2000-luvun alussa Tähtien sota -pelit saivat uutta virtaa sen myötä kun George Lucasin esitrilogiaa edustavat elokuvat vyöryivät tasaiseen tahtiin valkokankaalle sekä leluhyllyille. Pelikansa iloitsi Knights of the Old Republicista, Jedi Outcastista, Jedi Academysta sekä kahdesta Battlefront-osasta.
Näiden jälkeen valomiekkaa on pyritty pitämään kirkkaana Force Unleashedin, Old Republicin MMO-version ja söpöjen Lego-versioiden muodossa. Battlefront-sarjankin piti jatkua vielä viime vuosikymmenen puolella, mutta tämä ei nähnyt päivänvaloa muuta kuin entisen työntekijän jakamien kuvien ja kolme vuotta sitten julkaistuissa beta-versiota edustavassa videossa. Vuonna 2013 Electronic Arts ilmoitti E3-messuilla julkaisevansa uuden Battlefront-peliä, jonka työstäisi Battlefield-peleillä päänsä säilyttänyt ruotsalainen DICE-pelitalo.
Näiden jälkeen valomiekkaa on pyritty pitämään kirkkaana Force Unleashedin, Old Republicin MMO-version ja söpöjen Lego-versioiden muodossa. Battlefront-sarjankin piti jatkua vielä viime vuosikymmenen puolella, mutta tämä ei nähnyt päivänvaloa muuta kuin entisen työntekijän jakamien kuvien ja kolme vuotta sitten julkaistuissa beta-versiota edustavassa videossa. Vuonna 2013 Electronic Arts ilmoitti E3-messuilla julkaisevansa uuden Battlefront-peliä, jonka työstäisi Battlefield-peleillä päänsä säilyttänyt ruotsalainen DICE-pelitalo.
Nyt lokakuussa kuluttajat pääsivät testailemaan Battlefrontia avoimessa beeta-versiossa, joka sisältää Imperiumin vastaiskusta tutun taistelun jäätävällä Hoth-planeetalla sekä kukkulan kuningas -tyylistä räiskettä Sullustilla. Kaverin kanssa tai yksin voi ammuskella alati suuremmiksi ja vaikeammiksi käyviä Stormtrooper-joukkoja Tatooinen kanjoneissa.
Pelaaja pystyy etenemään viiden tason verran hahmokehittämisessä ja avaamaan sen verran uusia aseita ja erityisominaisuuksia. Tähän asteelle pääsemiseksi menee sellaiset pari tuntia ja sen aikana onkin pitkälti nähnyt beetan verran mitä vuoden 2015 Battlefrontilla on annettavaa ja se ei ole paljon.
Pelaaja pystyy etenemään viiden tason verran hahmokehittämisessä ja avaamaan sen verran uusia aseita ja erityisominaisuuksia. Tähän asteelle pääsemiseksi menee sellaiset pari tuntia ja sen aikana onkin pitkälti nähnyt beetan verran mitä vuoden 2015 Battlefrontilla on annettavaa ja se ei ole paljon.
DICE on yhden räiskintätempun poni
Melkeinpä heti kun EA ilmoitti DICE:n vastaavan seuraavasta Battlefrontista, nousi epäilys sen suhteen tuleeko galaksien välisestä sodasta tunnetulla lisenssillä varustettu Battlefield. Näitä epäilyksiä pyrittiin ampumaan alas mahdollisimman tiuhaan tahtiin, kertomalla kuinka suuria sotivien plasmapallojen faneja Ruotsin puolella ollaan sekä millä kaikin keinoin Battlefront pidettäisiin edeltäjiensä kaltaisena.
Muutos on niitä harvoja pysyviä asioita maailmassa, joten EA:n olisi ollut parempi antaa uudelle palkintolehmälleen muu alanimike, sillä ensi kuussa ilmestyvä Battlefront ei ole manttelinperijän arvoinen.
Tämän pääsee helposti näkemään etenkin Hoth-tehtävässä, jossa kaikki pelaajat ovat samanlaisia rivisotilaita, jotka ammuskelevat enemmän tai vähemmän automaattisilla laseraseilla ja poimivat sinne tänne ripoteltuja tehosteita. Näiden avulla voi alkaa ammuskelemaan singolla, asettamaan tulitueksi kelpaavia aseita ja alkaa lentää hävittäjillä.
Lisäksi nykyräiskintöjen mukaisesti terveys palautuu pienen huohotuksen jälkeen, aseista eivät lopu ammukset, vaan ne ylikuumenevat tai niitä voi käyttää vain tietyin ajanjaksoin. Näiden aikalaskurien taakse on piilotettu muun muassa tarkkuuskiväärit, kranaatit ja jetpackit.
Massiivisista ilmataisteluista on turha puhua beetan kohdalla, mutta Hothissa pääsee toki hieman kaartelemaan yläilmoissa mikäli ennättää nappaamaan itselleen Tie-hävittäjään, lumikiituriin tai X-Wingiin oikeuttavan tehosteen. Lentely ei muutenkaan hirveän hääviä puuhaa ollut, koska taistelutannerta on vähän ja pilotin tehtäväksi pitkälti jää maajoukkojen kiusaaminen ja viholliskoneiden jahtaaminen. Lentofysiikka tuntuu löysältä ja painottomalta, joten maan kamaralla viihtyy paremmin.
Hothissa tietenkin on käytettävänä Imperiumin kävelijät, joista AT-ST:llä voi kävellä parisen askelta kunnes käsiaseillakin mokoman saa alas alavassa maastossa. Onnekas pelaaja pääsee jommankumman AT-AT-kävelijän tykkiosiota ohjailemaan, mutta muuten ne kävelevät ennalta määrättyjä reittejä.
Tämä kaikki vie sen monipuolisuuden tunteen kokemuksesta, koska kaikki näyttävät ja tuntuvat samanlaisilta ja asiat vain ilmestyvät tyhjästä, eikä niillä ole kunnollisia rajoitteita. Sotilaat ovat sellaisinaan yhtä tarpeettomia keskiluokan heppuja, kunnes joku nousee aristokraatiksi kentällä lojuneen tehosteen ansiosta tai onnistuu rämpyttämään kolmea ensimmäistä numeronäppäintä oikeaan aikaan.
Melkeinpä heti kun EA ilmoitti DICE:n vastaavan seuraavasta Battlefrontista, nousi epäilys sen suhteen tuleeko galaksien välisestä sodasta tunnetulla lisenssillä varustettu Battlefield. Näitä epäilyksiä pyrittiin ampumaan alas mahdollisimman tiuhaan tahtiin, kertomalla kuinka suuria sotivien plasmapallojen faneja Ruotsin puolella ollaan sekä millä kaikin keinoin Battlefront pidettäisiin edeltäjiensä kaltaisena.
Muutos on niitä harvoja pysyviä asioita maailmassa, joten EA:n olisi ollut parempi antaa uudelle palkintolehmälleen muu alanimike, sillä ensi kuussa ilmestyvä Battlefront ei ole manttelinperijän arvoinen.
Tämän pääsee helposti näkemään etenkin Hoth-tehtävässä, jossa kaikki pelaajat ovat samanlaisia rivisotilaita, jotka ammuskelevat enemmän tai vähemmän automaattisilla laseraseilla ja poimivat sinne tänne ripoteltuja tehosteita. Näiden avulla voi alkaa ammuskelemaan singolla, asettamaan tulitueksi kelpaavia aseita ja alkaa lentää hävittäjillä.
Lisäksi nykyräiskintöjen mukaisesti terveys palautuu pienen huohotuksen jälkeen, aseista eivät lopu ammukset, vaan ne ylikuumenevat tai niitä voi käyttää vain tietyin ajanjaksoin. Näiden aikalaskurien taakse on piilotettu muun muassa tarkkuuskiväärit, kranaatit ja jetpackit.
Massiivisista ilmataisteluista on turha puhua beetan kohdalla, mutta Hothissa pääsee toki hieman kaartelemaan yläilmoissa mikäli ennättää nappaamaan itselleen Tie-hävittäjään, lumikiituriin tai X-Wingiin oikeuttavan tehosteen. Lentely ei muutenkaan hirveän hääviä puuhaa ollut, koska taistelutannerta on vähän ja pilotin tehtäväksi pitkälti jää maajoukkojen kiusaaminen ja viholliskoneiden jahtaaminen. Lentofysiikka tuntuu löysältä ja painottomalta, joten maan kamaralla viihtyy paremmin.
Hothissa tietenkin on käytettävänä Imperiumin kävelijät, joista AT-ST:llä voi kävellä parisen askelta kunnes käsiaseillakin mokoman saa alas alavassa maastossa. Onnekas pelaaja pääsee jommankumman AT-AT-kävelijän tykkiosiota ohjailemaan, mutta muuten ne kävelevät ennalta määrättyjä reittejä.
Tämä kaikki vie sen monipuolisuuden tunteen kokemuksesta, koska kaikki näyttävät ja tuntuvat samanlaisilta ja asiat vain ilmestyvät tyhjästä, eikä niillä ole kunnollisia rajoitteita. Sotilaat ovat sellaisinaan yhtä tarpeettomia keskiluokan heppuja, kunnes joku nousee aristokraatiksi kentällä lojuneen tehosteen ansiosta tai onnistuu rämpyttämään kolmea ensimmäistä numeronäppäintä oikeaan aikaan.
Näyttävää intergalaktista möhinää, rähinää ja pöhinää
DICE ei ole onnistunut tekemään kovin hääviä Battlefront-peliä, mutta ainakin se on saanut luotua autenttisen miljöön tekeleelleen. Kaikki kolme pelattavaa kenttää huokuvat Tähtien sota -menoa, AT-AT- ja AT-ST-kävelijät liikkuvat huvittavalla tavallaan, sädeaseet kuulostavat autenttisilta ja John Williamsin luomat sävellykset pauhaavat nostalgisesti ja sotaisa ilmapiiri myllää taustalla.
Graafinen puolikin on yhtä kirkkaalla tasolla kuin äänimaailma. Frostbite-moottorin viimeisin versio piirtää kimaltelevan lumen, Sullustin terävät kivikot ja Tatooinen erämaat kauniisti. Vielä kun PC-versio pyörii beeta-vaiheessa näin nätisti, on Battlefront ainakin mukavaa katseltavaa ja kuunneltavaa.
Myös serveripuolesta vastaaville nostan hattua, koska taisteluita löytyi hyvään tahtiin, eikä viivettä esiintynyt jääplaneetan kiihkeimmissäkään taisteluissa.
Muuten DICE:n uutukainen sai kiinnostusmittarin korkeintaan laskemaan. Sillä niin selvästi ja nätisti ovat Battlefield-sarjan osat saatu uusintakäyttöön, ettei edes Galactic Conquest -modi Battlefield 1942:lle ole näin bäfämäinen. Toki lopullisen version muut pelimuodot ja täysi arsenaali saattavat tehdä pienoisen pesäeron lokakuiseen kokemukseen, mutta eivätpä ne massaräiskinnän tasolle näivettynyttä kivijalkaa pelasta.
Tietysti tämä on varsin oivallinen tapa saada innokkaimmat Tähtien sota -fanit virittäytymään joulukuussa ensi-iltaan tulevaa seitsemättä episodia varten, joten tästä ehkä alkaa myös uusi buumi pelipuolellakin. Tosin toivoisin, että pelit paranevat vuosien varrella eivätkä ole tätä samanlaista ja liian yksinkertaista huttua kuin DICE:n Battlefront.
Jussi ”Pelitohtori” Väinölä
DICE ei ole onnistunut tekemään kovin hääviä Battlefront-peliä, mutta ainakin se on saanut luotua autenttisen miljöön tekeleelleen. Kaikki kolme pelattavaa kenttää huokuvat Tähtien sota -menoa, AT-AT- ja AT-ST-kävelijät liikkuvat huvittavalla tavallaan, sädeaseet kuulostavat autenttisilta ja John Williamsin luomat sävellykset pauhaavat nostalgisesti ja sotaisa ilmapiiri myllää taustalla.
Graafinen puolikin on yhtä kirkkaalla tasolla kuin äänimaailma. Frostbite-moottorin viimeisin versio piirtää kimaltelevan lumen, Sullustin terävät kivikot ja Tatooinen erämaat kauniisti. Vielä kun PC-versio pyörii beeta-vaiheessa näin nätisti, on Battlefront ainakin mukavaa katseltavaa ja kuunneltavaa.
Myös serveripuolesta vastaaville nostan hattua, koska taisteluita löytyi hyvään tahtiin, eikä viivettä esiintynyt jääplaneetan kiihkeimmissäkään taisteluissa.
Muuten DICE:n uutukainen sai kiinnostusmittarin korkeintaan laskemaan. Sillä niin selvästi ja nätisti ovat Battlefield-sarjan osat saatu uusintakäyttöön, ettei edes Galactic Conquest -modi Battlefield 1942:lle ole näin bäfämäinen. Toki lopullisen version muut pelimuodot ja täysi arsenaali saattavat tehdä pienoisen pesäeron lokakuiseen kokemukseen, mutta eivätpä ne massaräiskinnän tasolle näivettynyttä kivijalkaa pelasta.
Tietysti tämä on varsin oivallinen tapa saada innokkaimmat Tähtien sota -fanit virittäytymään joulukuussa ensi-iltaan tulevaa seitsemättä episodia varten, joten tästä ehkä alkaa myös uusi buumi pelipuolellakin. Tosin toivoisin, että pelit paranevat vuosien varrella eivätkä ole tätä samanlaista ja liian yksinkertaista huttua kuin DICE:n Battlefront.
Jussi ”Pelitohtori” Väinölä
RSS Feed
