Jo vuosien ajan Digiexpo on toiminut koti Suomen tärkeimpänä pelimessuna. Pyhäinpäivän viikonloppuna järjestettävät messut muodostivat yhtenäisen kokonaisuuden, niin peleistä kuin muista elektroniikan osa-alueista. Vuonna 2016 tähän tuli muutos ja videopelit erotettiin entistä selkeämmin muusta messutarjonnasta erillisen nimen kautta. Gamexpo-nimeä kantavan tapahtuman toinen vuosi piti sisällään paljon mielenkiintoista informaatiota. Osa selkeää, osa hieman rivien välistä luettavaa.
Gamexpon alue oli perinteiden mukaan pienentynyt entisestään, tiivistyen messuhallin pieneen nurkkaan kooten kasaan loppuvuoden suurimmat peli- ja laitejulkaisut, muutamaa ennakkodemoa unohtamatta.
Ensimmäinen selkeä puute oli havaittavissa, kun aloin metsästämään Nintendon pistettä. Koko alueen kymmenenminuuttisen läpikäynnin jälkeen Japanin putkimiehen edustusta ei näkynyt mailla halmeilla.
Kierrosta tehdessäni huomasin myös, kuinka Microsoft oli luopunut täysin omasta kojustaan. Sen sijaan Xboxin omistajat löivät hynttynsä yhteen Gigantin kanssa, jotka muodostivat yhden suuren kokonaisuuden. Vähintään mielenkiintoinen ratkaisu, kun läpikäynnin aikana voi havaita, miten Sonyn omalla pisteellä riitti kävijöitä koko messuviikonlopun ajan. Samaan aikaan Microsoftin pelipisteet ammottivat tyhjyyttään, vaikka Super Lucky’s Tale maistuikin todella hyvältä tasoloikalta.
Ensimmäinen selkeä puute oli havaittavissa, kun aloin metsästämään Nintendon pistettä. Koko alueen kymmenenminuuttisen läpikäynnin jälkeen Japanin putkimiehen edustusta ei näkynyt mailla halmeilla.
Kierrosta tehdessäni huomasin myös, kuinka Microsoft oli luopunut täysin omasta kojustaan. Sen sijaan Xboxin omistajat löivät hynttynsä yhteen Gigantin kanssa, jotka muodostivat yhden suuren kokonaisuuden. Vähintään mielenkiintoinen ratkaisu, kun läpikäynnin aikana voi havaita, miten Sonyn omalla pisteellä riitti kävijöitä koko messuviikonlopun ajan. Samaan aikaan Microsoftin pelipisteet ammottivat tyhjyyttään, vaikka Super Lucky’s Tale maistuikin todella hyvältä tasoloikalta.
Pelitarjontaa riitti muutenkin laidasta laitaan. Tuttuun tapaan Ubisoftilla oli tarjolla Assassin’s Creed Origins ja Far Cry 5. AC:n kohdalla mielipiteeni ei ole muuttunut vuosien varrella. Faneille varmasti todella kovaa settiä, mutta edes assassiinien alkuaikoihin sijoittuva murhahiippailu ei herättänyt kiinnostusta palata antiikin Egyptiin messujen jälkeen. Fiilikset myös Far Cry 5:stä jäivät harmittavan ankeiksi, sillä messuilla ollutta versiota vaivasivat suorituskykyongelmat ja kassillinen bugeja. Teknisistä heikkouksista huolimatta lyhyt testijakso jäi mieleen ja jätti odottamaan mielenkiinnolla täyden version käsiin saamista.
Suurin hatunnosto meni tänä vuonna Bandai Namcolle. Tyylikkäällä pisteellä oli pelattavissa muun muassa Dragon Ball Fighter Z, animeharrastajien Dark Souliksi kuvattu Code Vein ja Ni no Kuni II: Revenant Kingdom. Näistä tulee ehdottomasti nostaa esille DBFZ, joka ei taistelupelien ystävää pettänyt. Paikan päällä taisteluun ei kunnolla päässyt sisään nappuloiden ollessa vielä hakusessa, mutta sujuvaa turpakäräjöintiä kannattaa odottaa animen ja mangan maailmasta heti ensi tammikuun lopussa.
Suurin hatunnosto meni tänä vuonna Bandai Namcolle. Tyylikkäällä pisteellä oli pelattavissa muun muassa Dragon Ball Fighter Z, animeharrastajien Dark Souliksi kuvattu Code Vein ja Ni no Kuni II: Revenant Kingdom. Näistä tulee ehdottomasti nostaa esille DBFZ, joka ei taistelupelien ystävää pettänyt. Paikan päällä taisteluun ei kunnolla päässyt sisään nappuloiden ollessa vielä hakusessa, mutta sujuvaa turpakäräjöintiä kannattaa odottaa animen ja mangan maailmasta heti ensi tammikuun lopussa.
Paljon hypetetystä Code Veinistä puhuttaessa, on sitä vaikea olla vertaamatta From Softwaren Souls-sarjaan. Vahvasti edellä mainituista peleistä inspiraatiota hakenut teos tuntui lyhyen demon perusteella kuitenkin lupaavalta. Toisin kuin armottomissa fantasiaörmyjahdeissa, dystopisessa vampyyriseikkailussa pelaajan mukana viilettää tekoälyn ohjaama hahmo, joka avitti pelisession aikana parannusloitsuillaan. Tekoälyn taioista huolimatta haastetta pelistä ainakin löytyi, joten tämäkin nimike kannattaa panna korvan taakse ja kuikuilla sen kuulumisia ensi vuoden puolella.
Selkeästi vähimmälle huomiolle listallani jäi Ni no Kunin odotettu jatko-osa. Tähän vaikutti strategiaosuuksien lintuperspektiivistä kuvattu joukkojen ohjaus, joka ei mielestäni sopinut pelin maailmaan. Studio Ghiblin animaatioista tuttu visuaalinen oli edelleen läsnä, joten fanien kannattaa alkaa valmistella joukkojaan ja varustautua suuriin sotiin tammikuun pimeiden iltojen aikana.
Selkeästi vähimmälle huomiolle listallani jäi Ni no Kunin odotettu jatko-osa. Tähän vaikutti strategiaosuuksien lintuperspektiivistä kuvattu joukkojen ohjaus, joka ei mielestäni sopinut pelin maailmaan. Studio Ghiblin animaatioista tuttu visuaalinen oli edelleen läsnä, joten fanien kannattaa alkaa valmistella joukkojaan ja varustautua suuriin sotiin tammikuun pimeiden iltojen aikana.
Jatkaessani matkaa Namcon pisteeltä kohti Microsoft-Gigantti-aluetta, en voinut olla huomaamatta kilpapelaamisen läsnäoloa päälavan ohjelmistossa. Lajin tuominen tavanomaisten ohjelmanumeroiden rinnalle oli mielestäni hyvä valinta. Nostatti kummasti fiilistä koko messukeskuksen nurkassa.
Rippeet menneisyyden Digiexpoista kummittelivat Gamexpon Fonum-pisteen muodossa. Tuntui jotenkin oudolta katsella puhelinkorjaajia pelimessuilla. Noh, ainakaan meisseleitä ei kaivettu esille. Siihen oli ihan erikseen oma ohjelmanumero. Puhelinkorjaukseen keskittyvä kilpailu ihmetytti monia messuvierailijoitakin, mutta antoi samalla jotain komiikkaa viikonloppuun. Voisi sanoa, että Fonumin rakkaus pieniin meisseleihin on ihailtavaa.
Rippeet menneisyyden Digiexpoista kummittelivat Gamexpon Fonum-pisteen muodossa. Tuntui jotenkin oudolta katsella puhelinkorjaajia pelimessuilla. Noh, ainakaan meisseleitä ei kaivettu esille. Siihen oli ihan erikseen oma ohjelmanumero. Puhelinkorjaukseen keskittyvä kilpailu ihmetytti monia messuvierailijoitakin, mutta antoi samalla jotain komiikkaa viikonloppuun. Voisi sanoa, että Fonumin rakkaus pieniin meisseleihin on ihailtavaa.
Pienestä komediasta huolimatta, yleisesti koko tapahtuman fiilistä kuvasi yksi sana. Jämähtänyt. Vaikka selkeää parannusta Digiexpoista oli havaittavissa, jäi kaikesta koetusta silti hieman vaisu olo. Fokus on siirtynyt lähemmäs itse pelaamista ja tunnelma Helsingin Messukeskuksessa oli edelleen kohdillaan. Pelejä riittää testattavaksi, ohjelmanumerot olivat hienoja keskustelun avaajia, lyhyistä kestoistaan huolimatta.
Koko tapahtuman yleinen laatu oli parantunut, mutta samalla sisällön määrä tippunut. Optimistinen puoleni toivoo Gamexpon kasvua, jatkohiomista ja oman identiteetin etsimistä. Muutamassa vuodessa näistäkin marraskuun karkeloista voidaan saada hienosäädön jälkeen välttämätön vuotuinen vierailukohde jokaiselle suomalaiselle pelaajalle.
Koko tapahtuman yleinen laatu oli parantunut, mutta samalla sisällön määrä tippunut. Optimistinen puoleni toivoo Gamexpon kasvua, jatkohiomista ja oman identiteetin etsimistä. Muutamassa vuodessa näistäkin marraskuun karkeloista voidaan saada hienosäädön jälkeen välttämätön vuotuinen vierailukohde jokaiselle suomalaiselle pelaajalle.
Pessimistinen ja realistinen puoleni tosin taas huutaa korvassani: ”Mitä sä ajattelet? Kasvua? Oletko edes kuullut kuinka suuri kuluerä messut ovat näytteilleasettajille?” Ikävä kyllä, ääni päässäni on oikeassa. Syy Nintendon poissaololle ja expon pienentymiselle löytyy yhtiöiden lompakosta. Keskusteluni Gamexpon tulevaisuudesta muiden pelialan toimijoiden kanssa välittävät samaa viestiä: messujen pelipuolta olisi todella mukava laajentaa. Unelmaa Suomessa järjestettävistä suurmessuista ovat jarruttamassa samaan aikaan muissa Pohjoismaissa olevat suuremmat tapahtumat, kohdeyleisön pienuus ja ahtaat tilat.
Aleksi Kauhanen
Aleksi Kauhanen
RSS Feed
