Kotikonsolit ovat ottaneet suuria harppauksia kehityksessä aina sukupolvien välillä. Pikseleistä siirryttiin tarkempiin pikseleihin ja niistä kolmiulotteiseen polygonimaailmaan. Polygonien määrä nousi vuosi vuodelta ja HD-aika saavutettiin Xbox 360:llä ja PlayStation 3:lla. Yli kymmenessä vuodessa tekniikka on ottanut suuria harppauksia, mutta viime sukupolvi ennätti pitämään valtikkaa yllättävän pitkään sen kahdeksan kierrosta tähtemme ympäri, joten seuraajilla oli hyvin aikaa valmistautua vallankaappaukseen. Mutta toisin kävi.
Kuten Ahmed Ahne monissa yrityksissään, ei katala partaniekka koskaan pääse kalifiksi kalifin paikalle, vaan jokin menee pieleen joko puhtaan epäonnen tai Saunabadin tumpeloinnin takia. Konsolien maailmassa latvasta lahon kätyrin hommia painaa tapa toteuttaa kaikki tarpeettoman suuresti ja näyttävästi. Modernilla raudalla saadaan sangen huikeita maailmoja aikaiseksi ja ne pyritään tekemään niin tarkoiksi ja realistisiksi kuin sadoilla taitureilla vain saadaan. Tämän takia kummallekin nykykonsolille koitui suureksi hankaluudeksi pyörittää pelejä edes kolmenkymmenen kuvan sekuntinopeudella, joka vaati jopa yksinoikeustapauksissa alhaista kuva-alueen rajoittamista keinotekoisesti.
Kuka muistaa Knackin tai edes pelasi moista?
Hiekkalaatikkomaailmojen jokaista raetta on hiottu ja viilattu yhtä vimmatulla tahdilla kuin oltaisiin valmiina Pohjois-Korean propagandakuvauksiin. Pelibudjettien paisuessa kymmeniin miljooniin, ei monella pelitalolla ole kiinnostusta lähteä kokeilemaan lekalla jäätä, joten Epäillyt ovat linjassa miltei joka vuosi Call of Dutyineen, Assassin’s Creedeineen ja Battlefieldeineen muodossa tai toisessa.
Tämä näkyi jo PS4:n ja XONE:n julkaisupeleissä, jotka olivat suurimmaksi osaksi käännöksiä jo edellisistä peleistä tai heti jouluun mennessä unholaan jääneitä tekeleitä kuten Knack, Killer Instinct ja Ryse: Son of Rome. Toki useasti jokaisen konsoligeneraation parhaat pelit ilmestyvät loppusuoralla ja vähän ennen, kun on opittu tekemisen varrella laitteen vahvuudet ja heikkoudet. Tällä kertaa Sony ja Microsoft ovat jo kuitenkin hyvässä vaiheessa dumppaamassa vuoden 2013 masiinat ja touhottamassa PS4.5 Neon ja Xbox Scorpion tuloa loppuvuoden markkinoille 2017.
Tämä näkyi jo PS4:n ja XONE:n julkaisupeleissä, jotka olivat suurimmaksi osaksi käännöksiä jo edellisistä peleistä tai heti jouluun mennessä unholaan jääneitä tekeleitä kuten Knack, Killer Instinct ja Ryse: Son of Rome. Toki useasti jokaisen konsoligeneraation parhaat pelit ilmestyvät loppusuoralla ja vähän ennen, kun on opittu tekemisen varrella laitteen vahvuudet ja heikkoudet. Tällä kertaa Sony ja Microsoft ovat jo kuitenkin hyvässä vaiheessa dumppaamassa vuoden 2013 masiinat ja touhottamassa PS4.5 Neon ja Xbox Scorpion tuloa loppuvuoden markkinoille 2017.
Ryse: Sone of Rome, tuo nätti ja turha reaktiominielokuva.
Viimeisimmillä E3-messuilla näkyi, ettei kummallakaan konsolijätillä ole kiinnostusta tehdä mitään suuria uhrauksia ennen turboahdettuja joululahjoja. Puolitoistavuotisen tyhjänkäynnin aikana Microsoft halajaa päästä eroon mahdollisimman monesta viritetystä Xbox One -komponentista julkaisemalla 40% pienemmän littanamallin koneestaan, jolla hypätään samalla 4K-blu-ray-kelkkaan, muttei paranneta suorituskykyä pelien suhteen.
Huvittavasti myös Bethesda julkisti tuovansa väliinputoajakonsoleille Skyrimin ehostettuna, joka juhlii vasta viisivuotissynttäreitä ensi marraskuussa. Sony taas nostelee toinen toistaan vanhempia tekeleitä naftaliinista, julkaisten leffan yhteydessä PS4-version Ratchet & Clankista ja tulevana syksynä yhteistyössä Activisionin kanssa ekan Pleikkarin Crash Bandicoot -trilogian, jättäen varaa samanlaisille pintakiillotuksille Crash Team Racingista ja Crash Bashista.
Kaiken tämän ohella Nintendo on tunnetusti kulkenut omaa kivistä reittiään, jonka varrella Wii U on kompastellut koko olemassaolonsa aikana enemmän kuin läntiset toverit ja saanut sisältöä harmittavan epäsäännölliseen tahtiin. Sen takia onkin sangen mielenkiintoista nähdä miten Nipponin pelijätti pelaa korttinsa Nintendo NX:n suhteen, josta Mario-yritys on pitänyt suunsa visusti supussa, mutta samalla tokaisut NX:n olevan aivan uusi tapa pelata pelejä kotosalla.
Kullekin kolmikosta on kuitenkin tärkeää toimia oikein tulevien vuosien aikana. Eli toivoin moisten kaivavan kuvetta syvistä taskuistaan ja alkaa tuottaa muutakin kuin samaa huttua vuodesta toiseen ja jättämällä hiekkalaatikkobuumit grafiikkahifistelyineen taaksensa.
Jussi "Pelitohtori" Väinölä
Huvittavasti myös Bethesda julkisti tuovansa väliinputoajakonsoleille Skyrimin ehostettuna, joka juhlii vasta viisivuotissynttäreitä ensi marraskuussa. Sony taas nostelee toinen toistaan vanhempia tekeleitä naftaliinista, julkaisten leffan yhteydessä PS4-version Ratchet & Clankista ja tulevana syksynä yhteistyössä Activisionin kanssa ekan Pleikkarin Crash Bandicoot -trilogian, jättäen varaa samanlaisille pintakiillotuksille Crash Team Racingista ja Crash Bashista.
Kaiken tämän ohella Nintendo on tunnetusti kulkenut omaa kivistä reittiään, jonka varrella Wii U on kompastellut koko olemassaolonsa aikana enemmän kuin läntiset toverit ja saanut sisältöä harmittavan epäsäännölliseen tahtiin. Sen takia onkin sangen mielenkiintoista nähdä miten Nipponin pelijätti pelaa korttinsa Nintendo NX:n suhteen, josta Mario-yritys on pitänyt suunsa visusti supussa, mutta samalla tokaisut NX:n olevan aivan uusi tapa pelata pelejä kotosalla.
Kullekin kolmikosta on kuitenkin tärkeää toimia oikein tulevien vuosien aikana. Eli toivoin moisten kaivavan kuvetta syvistä taskuistaan ja alkaa tuottaa muutakin kuin samaa huttua vuodesta toiseen ja jättämällä hiekkalaatikkobuumit grafiikkahifistelyineen taaksensa.
Jussi "Pelitohtori" Väinölä
RSS Feed
