Tällä kertaa mediaseksikkäällä napsahduksella markkinoitava Switch tekee selväksi, että se haluaa tarjota isommallakin ruudulla katseenkestävän pelikokemuksen, jonka voi myös viedä viihdelaitteeksi seuraaviin kissanristijäisiin. Tästä kertovat päälaitteesta irrotettavat Joy-Con-ohjaimet, jotka ovat ottaneet mallia alkuperäisen Wiin ohjastimista. Kumpikin näistä omaa teräväpiirtoajalle ominaisen HD Rumble -ominaisuuden, jonka kerrotaan pystyvän viestimään värähtelyn avulla esimerkiksi lasissa olevien jääpalojen tarkan lukumäärän. Kouraan sopivien kämmenlaitteiden tapaan, Joy-Conit sisältävät kiihtyvyys- ja kallistusanturit sekä amiibo-figuureja varten NFC-tuen. Oikeanpuolimmainen ohjain sisältää myös IR-liikekameran, jonka avulla mitataan etäisyyksiä.
Switch ei tule toki tuttuun Nintendo-tapaan kamppailemaan nykyisiä tehokonsoleita vastaan ja siihen suhteutettuna ominaisuudet ovat rapakontakaiseen 299,99 dollarin hintaan järkeviä. Kiinnostavaa on toki nähdä kuinka hyvin tehokannettava uppoaa niin kotisohvalla kuin pikku näytöllä näprääviin pelaajiin. Tässä on vaara epäonnistua Wii U:n tavoin, joka ei osannut markkinointimateriaalissaan tuoda esille minkälaista yleisöä se tavoittelee ja tämän takia se jäi kauaksi 100 miljoonan myydyn yksikön tavoitteesta yltäen viime vuoden lopulla 13.36 miljoonaan.
Tällä hetkellä Switchin ensiaskeleita on mielenkiintoista seurata, mutta kuten monien muiden uutuuskonsolien suhteen, pelattavaa ei ole hirveästi ja ympäripyöreät kuvailut maksullisesta verkkopelaamisesta pitävät mielenkiinnon observointitasolla. Ainakin tällä hetkellä Switchin motiivit ovat selvemmät kuin edeltäjällään, mutta vasta kattavamman sisällön ilmestyessä voi vetää johtopäätöksiä sen suhteen ovatko nipponin pelimestarit ottaneet vaarista opiksi.
Jussi ”Pelitohtori” Väinölä