Alusta lähtien PC-pelaajana olen aikalailla jäänyt jälkeen kaikesta siitä mitä konsolipuolella on tapahtunut. Toki omistan 1990-luvun puolelta Nintendo 64:n, 2000-luvun ensimmäiseltä vuosikymmeneltä PS2:n ja viime vuonna jaksoin hankkia PlayStation 3:enkin.
Ja nyt vuoden lopulla on jo tulossa seuraava kaksikko, jotka vaikuttavat yhä vähemmän pelikoneilta ja yhä enemmän tietokonemaisilta olohuoneen viihdekeskuksilta. Tällöin sitä huomaa kuinka paljon lähemmäksi tietokoneita aikaisemmin niin helppokäyttöiset ja yksinkertaiset pelikonsolit ovat tulleet. Onko tämä sitten hyvä asia, tuskin.
Kehitys ei ole aina hyvästä
Monet 8-bittisellä Nintendolla tai Sega Master Systemillä peliuransa aloittaneet tuskin kokivat paljonkaan ongelmia survaistessaan pelikasetin koneen ainoaan rakoon ja valitessaan nolla-kanavan telkusta. Jos jotain häikkää kuitenkin oli, teki pumpulipuikon pyöräyttäminen kasetin kontaktipintojen päällä ihmeitä.
Yhtä yksinkertaisia olivat pelitkin, joita piti pystyä kontrolloimaan muutamalla erillisellä napilla. Kolmessa vuosikymmenessä pelit ovat monimutkaistuneet ja samalla on tullut lisää namiskuukkeleita ohjaimiinkin ja kaikissa tapauksissa fyysistä ohjainta ei edes tarvita.
Kuten Väinö Linna Täällä Pohjantähden alla -kirjassaan kirjoitti: "Alussa olivat suo, kuokka - ja Jussi", oli aikoinaan konsoli suo, pelikasetti kuokka ja pelaaja Jussi. Sitten tietysti tarvittiin televisio, mutta konsolipelaaminen on pitkälti koostunut näistä kolmesta eri asiasta. Aivan kuin Linnan romaanissakin, olivat asiat toisin suhteellisen vähän aikaa sitten. Pelikonsoli oli pelaamista varten varsin pitkään, mutta pianpa sillä pystyi toistamaan äänilevyjä, DVD- ja Blu-ray-elokuvia ja surffailemaan jopa netissä.
Vielä Xbox 360:n ja PlayStation 3:n julkistusaikoina koneet esiteltiin varsin puhtaina pelikoneina, jotka saivat aikojen saatossa lisää ominaisuuksia ja sovellutuksia muuhun multimedian pyörittämiseen. Mutta varsinkin Xbox Onen julkistustilaisuudessa Microsoft piti konsolin kykyä toimia ääniohjattuna digiboksina suurempana valttikorttina kuin pelien pyörittäjänä.
Toki tilaisuudessa jaksettiin vähän vilautella suomalaisen Remedyn seuraavaa tuotosta, Quantum Breakia, vuosittaiseksi kassamagneetiksi muodostunutta uutta Call of Dutya sekä muutamaa EA:n urheilupeliä ja Forza 5:sta. Mutta kun kerran Kinect-liikeohjain on yhä suuremmassa osassa Xboxia, ei voida tuoreilta kuvan ja äänen kaappaamista hyödyntäviltä sovelluksilta välttyä. Vielä kun päälle heivataan kaikki mahdolliset sosiaalisen median ohjelmistot, niin sillisalaattimainen kokonaisuus on valmis.
Kehitys ei ole aina hyvästä
Monet 8-bittisellä Nintendolla tai Sega Master Systemillä peliuransa aloittaneet tuskin kokivat paljonkaan ongelmia survaistessaan pelikasetin koneen ainoaan rakoon ja valitessaan nolla-kanavan telkusta. Jos jotain häikkää kuitenkin oli, teki pumpulipuikon pyöräyttäminen kasetin kontaktipintojen päällä ihmeitä.
Yhtä yksinkertaisia olivat pelitkin, joita piti pystyä kontrolloimaan muutamalla erillisellä napilla. Kolmessa vuosikymmenessä pelit ovat monimutkaistuneet ja samalla on tullut lisää namiskuukkeleita ohjaimiinkin ja kaikissa tapauksissa fyysistä ohjainta ei edes tarvita.
Kuten Väinö Linna Täällä Pohjantähden alla -kirjassaan kirjoitti: "Alussa olivat suo, kuokka - ja Jussi", oli aikoinaan konsoli suo, pelikasetti kuokka ja pelaaja Jussi. Sitten tietysti tarvittiin televisio, mutta konsolipelaaminen on pitkälti koostunut näistä kolmesta eri asiasta. Aivan kuin Linnan romaanissakin, olivat asiat toisin suhteellisen vähän aikaa sitten. Pelikonsoli oli pelaamista varten varsin pitkään, mutta pianpa sillä pystyi toistamaan äänilevyjä, DVD- ja Blu-ray-elokuvia ja surffailemaan jopa netissä.
Vielä Xbox 360:n ja PlayStation 3:n julkistusaikoina koneet esiteltiin varsin puhtaina pelikoneina, jotka saivat aikojen saatossa lisää ominaisuuksia ja sovellutuksia muuhun multimedian pyörittämiseen. Mutta varsinkin Xbox Onen julkistustilaisuudessa Microsoft piti konsolin kykyä toimia ääniohjattuna digiboksina suurempana valttikorttina kuin pelien pyörittäjänä.
Toki tilaisuudessa jaksettiin vähän vilautella suomalaisen Remedyn seuraavaa tuotosta, Quantum Breakia, vuosittaiseksi kassamagneetiksi muodostunutta uutta Call of Dutya sekä muutamaa EA:n urheilupeliä ja Forza 5:sta. Mutta kun kerran Kinect-liikeohjain on yhä suuremmassa osassa Xboxia, ei voida tuoreilta kuvan ja äänen kaappaamista hyödyntäviltä sovelluksilta välttyä. Vielä kun päälle heivataan kaikki mahdolliset sosiaalisen median ohjelmistot, niin sillisalaattimainen kokonaisuus on valmis.
Enemmän huitomista ja vähemmän naputtelua
Uusista viihde-elektroniikan mainoksista alkaa käydä ilmi mikä tulee olemaan uusien laitteiden ohjaamistrendi: ääni- ja liikekomennot. Kauko-ohjaimista saattaa tulla harvinainen kapistus tulevien laitteiden kohdalla kun luultavasti jossain vaiheessa tällaisten Minority Report -elokuvan tyyliset ohjailukeinot tulevat halvemmaksi valmistaa kuin erillinen kaukosäädin.
Esimerkiksi useiden pienelektroniikkalaitteiden mukana ei nykyään juuri toimiteta paristoja ja yhä harvemman tulostimen mukana tulee USB-johto, koska valmistajat haluavat rohkaista koneen liittämistä langattomaan verkkoon ja täten hylkäämään vanhan letkun tietokoneen ja tulostimen välillä. Samaan suuntaan on uusi Xboxkin menossa, sillä vaikka kuinka Microsoft pyörittelisi Onen neljällä väripilkulla varustettua mattamustaa ohjainta, ei se juurikaan eroa Xbox 360:n omasta ohjaimesta. Jopa Sonykin päätti muuttaa Dual Shock 4:n muotoilua pyöreämmäksi ja lisätä kosketuslaatan ominaisuuksien joukkoon.
Eli Microsoft mitä ilmeisimmin ei jaksa enää panostaa erillisen ohjaimen suunnitteluun samoissa määrin kuin Sony, puhumattakaan Nintendosta, joka on keksinyt aina lähes täysin uudenlaisen ohjausmenetelmän jokaiselle uudelle konsolilleen. Toki Moven jatkokehitys on tärkeää Sonylle ja Kinectin hiominen Microsoftille vieläkin olennaisempaa koska se on yksi Xbox Onen avainominaisuuksista. Tässä sitten nousee kysymys kuinka moni on halukas käyttämään aktiivisessa asemassa olevaa Kinectiä, joka ei juuri toiminut aikaisemman Xboxinkaan kanssa.
Uusista viihde-elektroniikan mainoksista alkaa käydä ilmi mikä tulee olemaan uusien laitteiden ohjaamistrendi: ääni- ja liikekomennot. Kauko-ohjaimista saattaa tulla harvinainen kapistus tulevien laitteiden kohdalla kun luultavasti jossain vaiheessa tällaisten Minority Report -elokuvan tyyliset ohjailukeinot tulevat halvemmaksi valmistaa kuin erillinen kaukosäädin.
Esimerkiksi useiden pienelektroniikkalaitteiden mukana ei nykyään juuri toimiteta paristoja ja yhä harvemman tulostimen mukana tulee USB-johto, koska valmistajat haluavat rohkaista koneen liittämistä langattomaan verkkoon ja täten hylkäämään vanhan letkun tietokoneen ja tulostimen välillä. Samaan suuntaan on uusi Xboxkin menossa, sillä vaikka kuinka Microsoft pyörittelisi Onen neljällä väripilkulla varustettua mattamustaa ohjainta, ei se juurikaan eroa Xbox 360:n omasta ohjaimesta. Jopa Sonykin päätti muuttaa Dual Shock 4:n muotoilua pyöreämmäksi ja lisätä kosketuslaatan ominaisuuksien joukkoon.
Eli Microsoft mitä ilmeisimmin ei jaksa enää panostaa erillisen ohjaimen suunnitteluun samoissa määrin kuin Sony, puhumattakaan Nintendosta, joka on keksinyt aina lähes täysin uudenlaisen ohjausmenetelmän jokaiselle uudelle konsolilleen. Toki Moven jatkokehitys on tärkeää Sonylle ja Kinectin hiominen Microsoftille vieläkin olennaisempaa koska se on yksi Xbox Onen avainominaisuuksista. Tässä sitten nousee kysymys kuinka moni on halukas käyttämään aktiivisessa asemassa olevaa Kinectiä, joka ei juuri toiminut aikaisemman Xboxinkaan kanssa.
Xbox Onen Kinect-ohjain. Vahtaamista ja turhuuksia
Nykyään kaikki on suoraan tai jonkin välityksellä liitetty internetiin. Varsinkin Facebookin ja Twitterin avulla ihmiset voivat jakaa elämäntilanteensa ties kuinka monelle tuhannelle ihmiselle muutamassa sekunnissa. Ja sinne digitaaliseen maailmaan se pieninkin päivitys jää jonkinlaisessa muodossa. Monet näistä tilapäivityksistä ovat mitä luultavimmin tarkoituksellisia, jotka on tarkoitettu jaettavaksi ihmisten kesken, mutta sosiaalisen median tuputtaminen uusissa konsoleissa on viimeisin asia mitä kaipaan pelikoneeseen.
Siinä ei ole mielestäni mitään vikaa jos on mahdollista jakaa FB:n seinällä tietoja saavutuksistaan tai trophyista. Myös PS4:n kyky striimata ilman erillistä tietokonetta on sitä harrastaville varmasti houkutteleva ominaisuus eikä pelihahmon kontrollin luovuttaminen jollekin striimin katselijalle ole myöskään hullumpi idea. Mutta sitä en ymmärrä, miksi Kinect on niin välttämätön uudelle Xboxille. Pitäähän pelialan kehittyä johonkin suuntaan, mutta pelaajaa koko ajan tiiraileva musta laatikko ei ole mielestäni se kehitysaskel, jota videopelikulttuuri nyt kipeästi kaipaisi. Microsoft on toki julkistustilaisuuden jälkeen vakuutellut, että Kinect-ohjaimen voi poistaa käytöstä, mutta samalla olisi voinut suoda mahdollisuuden heivata koko laitteen kaapin perälle.
Monet ovatkin jos tuominneet uuden Kinectin suoranaiseksi vakoilulaitteeksi, mitä se tahattomasti saattaa ollakin. Vielä PS2:n EyeToy-aikakautena ei ollut pelkoa, että kuvattu ja äänitetty materiaali siitä huoneesta minnekään päätyisi, mutta luultavasti Xbox Onen tapauksessa ainakin osa tiedoista päätyy jonnekin serverille. En lähde spekuloimaan miten uusi Kinect käsittelee kaappaamaansa dataa, mutta omaan huusholliini en verkkoon kytkettyä aktiivista videokameraa halua.
Jos Kinectin jollain tavalla saisikin pois kokonaan käytöstä ei Microsoftin kyttäystekniikat tähän lopu, sillä Xbox Onen tila tarkastetaan verkon kautta jokaisen 24 tunnin välein. Tämän ei nykyään luulisi olevan mikään suuri haaste koska ainakin Suomessa yhteyksien luulisi pelaavan ilman häiriöitä tuon tarkistusprosessin ajan. Mutta se, että toimiiko kaikki Microsoftin päädyssä tarkistuksen aikana, on toinen juttu.
Xbox Onen käytettyjen pelien kohdalla meinasi nousta jo suurikin häly kun kuluttajat saivat sen käsityksen, että käytetystä pelistä pitäisi vielä pulittaa extraa senkin jälkeen kun pelin on kaupasta käytettynä ostanut. Mutta asiat eivät kuitenkaan ole yhä pahalla tolalla kuin luultiin, sillä käytettyä peliä voi pelata loputtomiin kunhan sitä pelataan aina uudella Xbox One
-konsolilla ja uudella käyttäjätunnuksella. Varsin turhan tarkistusprosessin tämäkin luo, mutta nykyään ilmeisesti konsolivalmistajatkin pelkäävät piratismia niin paljon, että tällaisia turhuuksiakin pitää tuleviin peleihin änkeä. Sony on vielä pysynyt suhteellisen vaiti käytettyjen pelien osalta, mutta tämäkin selvinnee kesän aikana.
Nykyään kaikki on suoraan tai jonkin välityksellä liitetty internetiin. Varsinkin Facebookin ja Twitterin avulla ihmiset voivat jakaa elämäntilanteensa ties kuinka monelle tuhannelle ihmiselle muutamassa sekunnissa. Ja sinne digitaaliseen maailmaan se pieninkin päivitys jää jonkinlaisessa muodossa. Monet näistä tilapäivityksistä ovat mitä luultavimmin tarkoituksellisia, jotka on tarkoitettu jaettavaksi ihmisten kesken, mutta sosiaalisen median tuputtaminen uusissa konsoleissa on viimeisin asia mitä kaipaan pelikoneeseen.
Siinä ei ole mielestäni mitään vikaa jos on mahdollista jakaa FB:n seinällä tietoja saavutuksistaan tai trophyista. Myös PS4:n kyky striimata ilman erillistä tietokonetta on sitä harrastaville varmasti houkutteleva ominaisuus eikä pelihahmon kontrollin luovuttaminen jollekin striimin katselijalle ole myöskään hullumpi idea. Mutta sitä en ymmärrä, miksi Kinect on niin välttämätön uudelle Xboxille. Pitäähän pelialan kehittyä johonkin suuntaan, mutta pelaajaa koko ajan tiiraileva musta laatikko ei ole mielestäni se kehitysaskel, jota videopelikulttuuri nyt kipeästi kaipaisi. Microsoft on toki julkistustilaisuuden jälkeen vakuutellut, että Kinect-ohjaimen voi poistaa käytöstä, mutta samalla olisi voinut suoda mahdollisuuden heivata koko laitteen kaapin perälle.
Monet ovatkin jos tuominneet uuden Kinectin suoranaiseksi vakoilulaitteeksi, mitä se tahattomasti saattaa ollakin. Vielä PS2:n EyeToy-aikakautena ei ollut pelkoa, että kuvattu ja äänitetty materiaali siitä huoneesta minnekään päätyisi, mutta luultavasti Xbox Onen tapauksessa ainakin osa tiedoista päätyy jonnekin serverille. En lähde spekuloimaan miten uusi Kinect käsittelee kaappaamaansa dataa, mutta omaan huusholliini en verkkoon kytkettyä aktiivista videokameraa halua.
Jos Kinectin jollain tavalla saisikin pois kokonaan käytöstä ei Microsoftin kyttäystekniikat tähän lopu, sillä Xbox Onen tila tarkastetaan verkon kautta jokaisen 24 tunnin välein. Tämän ei nykyään luulisi olevan mikään suuri haaste koska ainakin Suomessa yhteyksien luulisi pelaavan ilman häiriöitä tuon tarkistusprosessin ajan. Mutta se, että toimiiko kaikki Microsoftin päädyssä tarkistuksen aikana, on toinen juttu.
Xbox Onen käytettyjen pelien kohdalla meinasi nousta jo suurikin häly kun kuluttajat saivat sen käsityksen, että käytetystä pelistä pitäisi vielä pulittaa extraa senkin jälkeen kun pelin on kaupasta käytettynä ostanut. Mutta asiat eivät kuitenkaan ole yhä pahalla tolalla kuin luultiin, sillä käytettyä peliä voi pelata loputtomiin kunhan sitä pelataan aina uudella Xbox One
-konsolilla ja uudella käyttäjätunnuksella. Varsin turhan tarkistusprosessin tämäkin luo, mutta nykyään ilmeisesti konsolivalmistajatkin pelkäävät piratismia niin paljon, että tällaisia turhuuksiakin pitää tuleviin peleihin änkeä. Sony on vielä pysynyt suhteellisen vaiti käytettyjen pelien osalta, mutta tämäkin selvinnee kesän aikana.
Kuuden päivän sota
Verrattuna aikaisempiin konsolisukupolviin, ovat oletukset ihannepelikonsolin suhteen jakautuneet suunnittelijoiden ja käyttäjien kanssa entistä räikeämmin. Sony ja Microsoft ovat pitäneet omat pienet tiedotustilaisuutensa uuden konsolin osalta, jotka eivät juuri ole herättäneet takavuosien kaltaisia hurraa-huutoja, vaan pikemmin meh- ja njoo-öhähdyksiä, tai sitten suoranaisia vihanpuheita.
Tähän syynä ainakin omasta mielestä on se, että Xbox One ja PlayStation 4 eivät ole enää täysverisiä pelikonsoleita vaan tiettyyn formaattiin koodattuja mediakoneita, joissa on paljon sellaista, joita harva pelejä pelaava kaipaa.
Tästä syystä kumpikaan, Microsoft tai Sony, ei ole saanut merkittävää etumatkaa tulevaa kaksinkamppailua varten. Varsinkin Xbox One on saanut paljon kritiikkiä osakseen eikä Sonykaan erityisiä meriittejä ole tähän asti kerännyt. Joten onkin erittäin tärkeää miten kummankin konsolin edustajat päättävät päästää suustaan seuraavalla viikolla pidettävissä E3-messuilla, koska muutama huono sananvalinta saattaa kipata vaa’an jommankumman puolelle pysyvästi.
Suo on muuttunut kuivatuksi pelloksi, kuokka monitoimitraktoriksi, mutta Jussi on vielä pelaaja ja hän päättää mihin suuntaan peliala on menossa.
Jussi Väinölä
Verrattuna aikaisempiin konsolisukupolviin, ovat oletukset ihannepelikonsolin suhteen jakautuneet suunnittelijoiden ja käyttäjien kanssa entistä räikeämmin. Sony ja Microsoft ovat pitäneet omat pienet tiedotustilaisuutensa uuden konsolin osalta, jotka eivät juuri ole herättäneet takavuosien kaltaisia hurraa-huutoja, vaan pikemmin meh- ja njoo-öhähdyksiä, tai sitten suoranaisia vihanpuheita.
Tähän syynä ainakin omasta mielestä on se, että Xbox One ja PlayStation 4 eivät ole enää täysverisiä pelikonsoleita vaan tiettyyn formaattiin koodattuja mediakoneita, joissa on paljon sellaista, joita harva pelejä pelaava kaipaa.
Tästä syystä kumpikaan, Microsoft tai Sony, ei ole saanut merkittävää etumatkaa tulevaa kaksinkamppailua varten. Varsinkin Xbox One on saanut paljon kritiikkiä osakseen eikä Sonykaan erityisiä meriittejä ole tähän asti kerännyt. Joten onkin erittäin tärkeää miten kummankin konsolin edustajat päättävät päästää suustaan seuraavalla viikolla pidettävissä E3-messuilla, koska muutama huono sananvalinta saattaa kipata vaa’an jommankumman puolelle pysyvästi.
Suo on muuttunut kuivatuksi pelloksi, kuokka monitoimitraktoriksi, mutta Jussi on vielä pelaaja ja hän päättää mihin suuntaan peliala on menossa.
Jussi Väinölä
RSS Feed
