Pokémon GO Plus – Jos Ash Ketchum olisi Laiska-Jaakko

Pokémon GO osui sopivaan kohtaan kesäsesonkia houkutellen kännykkää näpräävää porukkaa niin varttuneemmasta kuin nuoremmasta ikäluokasta. Samalla kännykkähuvi toi uutta tekemistä Sun- ja Moon-3DS-pelejä odottaville sekä sai kansan ulkoilemaan mielenkiintoisen pelimekaniikkansa ansiosta. Tosin mobiilipelien kovilla markkinoilla edes GO ei kyennyt estämään pelaajakuntansa harvenemista, koska kehittäjä Niantic oli sangen vaitonainen menestystuotteensa tulevaisuudesta ja hitaasti päivittyvä F2P-peli jos mikä on tuomittu unohtumaan.

Nyt syksyksi ilmestynyt Plus-rannake yrittää parhaansa mukaan saada käyttäjäkuntaa takaisin tekemällä kokemuksesta virtaviivaisempaa, mutta samalla itse sovelluksen olemassaolo alentuu viime vuosituhannen Tamagotchi-tasolle.

​Bluetooth-yhteydellä toimivan härpäkkeen voi yrittää sujauttaa ranteeseen, joka on helpommin sanottu kuin tehty jos käyttäjän koura on kokoluokkaan kymmenen tai suurempi. Joten suunnittelijalta olisi suonut muutaman sentin lisää hikihihnaa tai muuntamalla moisen pistevyöksi. Ruuvarin avulla rannekkeesta tulee salipinssi, jolloin sen voi sujauttaa rinta- tai housuntaskuun. Niin kuin rannehihnakin, kiinnitystavan vaihtaminen tuntuu hätäiseltä ratkaisulta, joka olisi kaivannut työkaluttoman ratkaisun.

Insinöörien ulkoisista suunnitteluratkaisuista huolimatta vempain tekee sen mitä lupaakin. Plus värisee ja vilkuttaa valoa eri tilanteissa; uuden pokémonin kohdatessa laite surisee ja lamppupainike hohtaa keltaisena. Jo napatun riiviön kohdalla loistaa vihreä valo. Olennot napataan painamalla nappia, joka ilmoittaa pienen jännitysnäytelmän jälkeen lopputuloksen. Punainen merkitsee epäonnistumista ja sateenkaaridisko onnistumista. Sininen valo ilmaantuu PokéStopien kohdalla ja näpäytyksellä peli kerää pysäkin suomat esineet.

Eli käytännössä kaikki yhden painalluksen perustoiminnot pelistä on onnistuttu siirtämään apulaitteeseen, jolloin julkisesti ei enää tarvitse kävellä luuri kourassa kuin mikäkin suomalaisturisti paperikartta ojossa. Eri värisignaalit on helppo sisäistää ja värinähuomautuksen tuntee hyvin jopa farkkutaskun reunalla kiinnitettynä.

Plus-värinävilkkuja on sopiva tapaturmavakuutus niille, joilla on GOn tapauksessa vaikea kiinnittää huomiota näytön ulkopuolisiin tapahtumiin. Muuten yllättävän tyyris kapistus noin viidenkympin hintalapulla ei tarjoa muita pelin ulkopuolisia toimintoja kuten askelmittaria, kaiutinta tai mikrofonia saati roiskekestävyyttä. Ranneke ei päästä puhelimen akkuakaan loppupeleissä vähemmällä, koska langaton yhteys kuluttaa virtaa siinä missä pelin grafiikkojen renderöiminenkin ja GPS-paikannus jos mikä imee luurin kuiviin. Kyseessä on rajatuilla ominaisuuksilla varustettu hilavitkutin rajatulle yleisölle, joka on toivonut liikunnalla ryyditettyä virtuaalikokemusta Pokémon-korttipakan avaamisesta.

Jussi ”Pelitohtori” Väinölä