Ubisoft pitää taukoa pelipuolella salamurhaamisen suhteen, mutta aivan vuodenvaihteen kynnyksellä tulee ensi-iltaan assassiineista ensimmäinen filmatisointi, jonka luvataan venyvän trilogiaksi asti mikäli 130 miljoonan dollarin avaus kääntyy voitoksi. Näin jouluviikon aluksi TRMP kävi Niina "Kaksraaja" Anttilan ja Jussi "Pelitohtori" Väinölän voimin katsastamassa vuoden toisen suuren pelileffan.
Sarjan ensimmäistä osaa mukaillen, Cal Lynch (Michael Fassbender) on assassiinien jälkeläinen ja hänen Aguilar-esi-isänsä 1400-luvulta oli tärkeässä roolissa suojellakseen maailmaa temppeliherrojen totalitaariselta vallalta. Maailmankumouksellisen teknologian avulla Calin geneettiset muistot auttavat pääsemään Eedenin omenan jäljille, jonka avulla ihmiskunta voitaisiin parantaa paatuneesta väkivaltaisuudestaan.
Kuten monien lähtökuoppien suhteen, lähtee Assassin’s Creedkin haparoiden liikkeelle, aloittaen juonen selityksentäyteisillä teksteillä ja dialogeilla itse assassiinien ja temppeliherrojen loputtomasta taistelusta. Vähän alle parituntinen aikahyppely ei tunnu juurikaan seikkailulta, vaan pelin viimeiseltä tehtävältä, jonka läpäisemiseen tarvitaan talon paras pelaaja. Tämä saa laitoksen useat muut salamurhaajat jäämään lavasteiden tasolle, vaikka heidän osastaan Eedenin omenan etsimisessä olisi kernaasti halunnut kuulla edes jotain.
Kuten monien lähtökuoppien suhteen, lähtee Assassin’s Creedkin haparoiden liikkeelle, aloittaen juonen selityksentäyteisillä teksteillä ja dialogeilla itse assassiinien ja temppeliherrojen loputtomasta taistelusta. Vähän alle parituntinen aikahyppely ei tunnu juurikaan seikkailulta, vaan pelin viimeiseltä tehtävältä, jonka läpäisemiseen tarvitaan talon paras pelaaja. Tämä saa laitoksen useat muut salamurhaajat jäämään lavasteiden tasolle, vaikka heidän osastaan Eedenin omenan etsimisessä olisi kernaasti halunnut kuulla edes jotain.
Suurin osa kestosta vietetään harmittavasti nykyhetkessä, koska projektia johtava uraohjus Sofia (Marion Cotillard) pyrkii motivoimaan Calia jaksamaan loppuun asti, vaikka mies on pitkään pihalla kuin ikkunaan törmännyt kotka. Vihdoin kun keskiaikaisessa Espanjassa piipahdetaan, sekoitetaan taistelukohtauksissa tarpeettomasti visuaalisena tyylikikkana kuinka Calin liikkeet tapahtuvat synkronoidusti Aguilarin kanssa. Sen sijaan mukavana yllätyksenä entisaikojen espanjalaiset puhuvat omaa kieltään läpi elokuvan, eivätkä suolla täydellistä jenkkienglantia.
Taistelukoreografia kuitenkin on fuusiopelleilystä huolimatta tarpeeksi hyvin toteutettu, eikä kamera tärise tarpeettomasti hektisimmissäkään kohtauksissa. Ajankuvalleen sopivia, mutta turhankin rusehtavia tapahtumapaikkoja vaivaavat AC-tyylisesti liitävän kameran eteen levitetty savu, oli se sitten lähtöisin rovioista tai taistelussa olevan kaupungin kokoista. Toiminta on kauttaaltaan myös laajassa skaalassa tapahtuvaa, joten vähänkään suunnittelua tai varjoissa pysymistä kaipaavaa tämä ei tule miellyttämään.
Taistelukoreografia kuitenkin on fuusiopelleilystä huolimatta tarpeeksi hyvin toteutettu, eikä kamera tärise tarpeettomasti hektisimmissäkään kohtauksissa. Ajankuvalleen sopivia, mutta turhankin rusehtavia tapahtumapaikkoja vaivaavat AC-tyylisesti liitävän kameran eteen levitetty savu, oli se sitten lähtöisin rovioista tai taistelussa olevan kaupungin kokoista. Toiminta on kauttaaltaan myös laajassa skaalassa tapahtuvaa, joten vähänkään suunnittelua tai varjoissa pysymistä kaipaavaa tämä ei tule miellyttämään.
Teräaseiden ollessa tupessa, hahmot eivät juuri kehity muutaman päivän aikana, rajoittaen Calin mahdollisuuksia kehittyä epäonnistumisten ja harjoittelun kautta. Mahtavat näyttelijäkonkarit Jeremy Irons ja Brendan Gleeson jäävät taka-alalla isukkien rooleihin ja pääsevät sanomaan vain muutaman elämänviisauden jälkipolvilleen. Aguilarin kohdalla väläytetään mahdollista romanssia Maria-assassiinin (Ariane Labed) kanssa, mutta moinen jää pelkäksi välähdykseksi inhimillisemmästä kanssakäymisestä. Varsin vakavalla naamalla etenevä juoni olisi hyötynyt myös muutamasta humoristisemmasta kohtauksesta.
Pelipohjaisten leffojen saralla Assassin’s Creed ei toki ole Prince of Persia: The Sands of Timen tapaan hirveää katsottavaa, koska toimintakohtaukset on taidokkaasti ohjattu, pienet yksityiskohdat vitriineissä tarjoavat vienoja viittauksia peleihin ja hahmot eivät ole yhtä ärsyttäviä ja avuttomia kuin prinsessa Tamina. Silti potentiaalisen trilogian esikoiseksi assassiineille menee turhan paljon aikaa saappaiden täyttämiseen villasukille, eivätkä keskity turvallisesti verestä miltei täysin riisuttua keskiaikaismiekkailua kunniahimoisempaan suoritukseen.
Niina "Kaksraaja" Anttila ja Jussi "Pelitohtori" Väinölä
Pelipohjaisten leffojen saralla Assassin’s Creed ei toki ole Prince of Persia: The Sands of Timen tapaan hirveää katsottavaa, koska toimintakohtaukset on taidokkaasti ohjattu, pienet yksityiskohdat vitriineissä tarjoavat vienoja viittauksia peleihin ja hahmot eivät ole yhtä ärsyttäviä ja avuttomia kuin prinsessa Tamina. Silti potentiaalisen trilogian esikoiseksi assassiineille menee turhan paljon aikaa saappaiden täyttämiseen villasukille, eivätkä keskity turvallisesti verestä miltei täysin riisuttua keskiaikaismiekkailua kunniahimoisempaan suoritukseen.
Niina "Kaksraaja" Anttila ja Jussi "Pelitohtori" Väinölä
RSS Feed