Naiset ja tytöt ovat ja tulevat aina olemaan merkittävä osa pelejä. Vaikka he ovat peleissä useimmiten panttivangin roolissa, jotkut tekijöistä uskaltavat viedä naikkosia suoraan toiminnan keskelle päähahmon kengissä.
Yhtenä esimerkkinä Lara Croft, yksi pelimaailman legendaarisimmista arkeologeista ja tunnetuimpia sankarittaria, jolla on lähes kuudentoista vuoden ura pelien maailmassa. Lähes jokainen Tomb Raider – sarjan peli on myynyt vähintään kohtuullisesti, eikä viime vuonna ilmestynyt sarjan uusin tuotos ollut poikkeus.
Toisena esimerkkinä mainittakoon vaikka Mass Effect -pelisarja. Hyvin menestyneessä sarjassa on mahdollisuus pelata myös naispuolisella Shepardilla, eikä se ole vaikuttanut pelien myynteihin mitenkään negatiivisesti. Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä Beyond Two Souls – pelin päähenkilö Jodie Holmes, jonka elämä on todella mielenkiintoista seurattavaa ja pelattavaa, eikä pelkästään hänen tapahtumiensa takia. Holmes hahmona on todella hyvin rakennettu, jolloin kiinnostus häntä kohtaan kasvaa koko ajan pelin edetessä.
Silti, monet julkaisijat torjuvat pelejä, joissa pelaaja ei ohjaa lihaksikasta ja miehekästä alfa urosta, vaan naista. Tämän perusteella julkaisijoilla on todella ahdas mielikuva nykypäivän pelaajista, jotka muodostuvat heidän mukaansa yksinomaan miehistä. Miksi he ajattelevat näin, kun kaikki pelaajiksi itseään kutsuvat henkilöt tietävät, että joukossa on molempien sukupuolen edustajia.
Toisena esimerkkinä mainittakoon vaikka Mass Effect -pelisarja. Hyvin menestyneessä sarjassa on mahdollisuus pelata myös naispuolisella Shepardilla, eikä se ole vaikuttanut pelien myynteihin mitenkään negatiivisesti. Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä Beyond Two Souls – pelin päähenkilö Jodie Holmes, jonka elämä on todella mielenkiintoista seurattavaa ja pelattavaa, eikä pelkästään hänen tapahtumiensa takia. Holmes hahmona on todella hyvin rakennettu, jolloin kiinnostus häntä kohtaan kasvaa koko ajan pelin edetessä.
Silti, monet julkaisijat torjuvat pelejä, joissa pelaaja ei ohjaa lihaksikasta ja miehekästä alfa urosta, vaan naista. Tämän perusteella julkaisijoilla on todella ahdas mielikuva nykypäivän pelaajista, jotka muodostuvat heidän mukaansa yksinomaan miehistä. Miksi he ajattelevat näin, kun kaikki pelaajiksi itseään kutsuvat henkilöt tietävät, että joukossa on molempien sukupuolen edustajia.
Julkaisijoiden ahdasmielisyys, mistä se johtuu?
Viime vuonna tämänkaltainen ilmiö nousi otsikoihin Remember Me – pelin julkaisun yhteydessä. Pelin pääsuunnittelijan Jean-Max Morrisin mukaan naispuolinen päähahmo oli heti alusta alkaen luontainen valinta. Kun peliä työstänyt Dontnod Entertainment – studio alkoi esittää tuotostaan julkaisijoille, useimmiten vastaus oli kielteinen seuraavanlaisen kommentin saattelema:
”Me emme halua julkaista peliä, koska se ei tule menestymään. Pelissä ei voi olla päähenkilönä nainen, hänen tulee olla mies. Ette voi asettaa miespuolista pelaajaa tilanteeseen, jossa hän suutelee toista miestä. Se voi tuntua pelaajista oudolta.”
Jos Capcom ei olisi napannut peliä talliinsa, se olisi voinut helposti jäädä täysin ilman julkaisijaa. Tällaisten kommenttien perusteella julkaisijat joko elävät vielä 1990-luvulla tai sitten heillä ei ole minkäänlaista hajua nykypäivän pelaajakunnasta. Naisprotagonistien vastustamista ymmärtäisi vähän paremmin 1990-luvulla, jolloin naispelaajat olivat vielä melko harvassa ja pelejä markkinoitiin lähes yksinomaan lapsille ja nuorille miehille. Pelaamista yleisestikin pidettiin lasten harrastuksena ja nörttien ajanvietteenä. Tällä ajanjaksolla ehdittiin kuitenkin julkaista jo monia Tomb Raider –sarjan alkupään pelejä, jotka upposivat pelikansaan todella hyvin. Naisetkin ovat aina pelanneet, mutta valtavirrassa tämä alkoi näkyä paljon myöhemmin.
Tuosta ajasta on tultu yli kymmenen vuotta eteenpäin, jonka aikana moni asia on kääntynyt täysin päälaelleen. Pelejä markkinoidaan nyt paljon laajemmalle yleisölle ihan vauvasta vaariin, sukupuolesta riippumatta.
Julkaisijoiden ajatusten kulku ja ajattelutavat pelaamisesta ja pelaajista ovat hieman hankala ymmärtää. Pelaamista yleisesti pidetään koko kansan juttuna, vaikka ne saavat paljon lokaa niskaansa valtavirran mediassa väkivaltaisuudestaan.
”Me emme halua julkaista peliä, koska se ei tule menestymään. Pelissä ei voi olla päähenkilönä nainen, hänen tulee olla mies. Ette voi asettaa miespuolista pelaajaa tilanteeseen, jossa hän suutelee toista miestä. Se voi tuntua pelaajista oudolta.”
Jos Capcom ei olisi napannut peliä talliinsa, se olisi voinut helposti jäädä täysin ilman julkaisijaa. Tällaisten kommenttien perusteella julkaisijat joko elävät vielä 1990-luvulla tai sitten heillä ei ole minkäänlaista hajua nykypäivän pelaajakunnasta. Naisprotagonistien vastustamista ymmärtäisi vähän paremmin 1990-luvulla, jolloin naispelaajat olivat vielä melko harvassa ja pelejä markkinoitiin lähes yksinomaan lapsille ja nuorille miehille. Pelaamista yleisestikin pidettiin lasten harrastuksena ja nörttien ajanvietteenä. Tällä ajanjaksolla ehdittiin kuitenkin julkaista jo monia Tomb Raider –sarjan alkupään pelejä, jotka upposivat pelikansaan todella hyvin. Naisetkin ovat aina pelanneet, mutta valtavirrassa tämä alkoi näkyä paljon myöhemmin.
Tuosta ajasta on tultu yli kymmenen vuotta eteenpäin, jonka aikana moni asia on kääntynyt täysin päälaelleen. Pelejä markkinoidaan nyt paljon laajemmalle yleisölle ihan vauvasta vaariin, sukupuolesta riippumatta.
Julkaisijoiden ajatusten kulku ja ajattelutavat pelaamisesta ja pelaajista ovat hieman hankala ymmärtää. Pelaamista yleisesti pidetään koko kansan juttuna, vaikka ne saavat paljon lokaa niskaansa valtavirran mediassa väkivaltaisuudestaan.
Beyond Two Soulsin sankaritar, Jodie Holmes.
Feministi avaa suunsa naishahmojen suunnittelusta
Viime vuonna naispelihahmoista itsessään nousi internetissä myös keskustelua, kun joukkorahoitetussa videosarjassa Anita Sarkeesian vihastutti monet pelaajat feministisellä otteellaan naishahmojen köyhästä suunnittelusta. Videolla Sarkeesian väittää, että peliala on rutoutunut suunnittelumalliin, jossa naispuolisen hahmo on miehen pohjalta rakennettu malli, jolle isketään lopuksi Iines rusetti päähän. Jaksossa nähdään useiden esimerkkien avulla, kuinka näin on käynyt ja miten malli on pitänyt pintansa vuodesta 1982 aina tähän päivään saakka. Viittauksia haetaan ihan suomalaisista vihaisista linnuista, kuin myös Bomberman-, Megaman-, Super Mario-, Super Monkey Ball-, Bit Runner- ja Donkey Kong –sarjoista.
Sarkeesian kertoo oman näkemyksensä pelialasta ja naishahmoista, jossa ei ole mitään vikaa. Varsinainen paskamyrsky syntyi, kun pelaajat alkoivat lähettää hänelle todella kuvottavia ja oksettavia vihapostia ja tappouhkauksia tuhansittain. Luen teille nyt muutaman esimerkin;
”Minä raiskaan sinut ja pistän pääsi kepin päähän, jos ikinä kosket peleihini!”
”Tissit tai painu vittuun!”
”Minä todellakin raiskaisin Anita Sarkeesian.”
”Ainoa paikka naiselle on minun keittiössäni kahlittuna… huorat, lahjoitan $50, jos teette minulle voileivän.”
”Miksi feministi ylitti kadun? Imeäkseen munaa!”
Tämänkaltaiset uutiset ja tapaukset laskevat koko pelikansan yleistä arvostusta ja hyväksyntää. Monet vain todistavat olevansa liian lapsellisia hyväksymään erilaiset mielipiteet, johon koko pelimedia käytännössä rakentuu. Ehkä tällaisten uutisten perustella julkaisijoilla ja valtavirrassa pelaaminen nähdään edelleen vain lasten ja nuorten harrastuksena, kun kommentit ja palautteet eriävistä mielipiteistä ovat tätä luokkaa.
Toki, pelaajia on monenlaisia. Naisia, tyttöjä, poikia, mummoja, vaareja, vanhempia jne., mutta kun kaikista äänekkäin pelaajakunta muodostuu hyvin selkeästi keskenkasvuisista aikuisista ja nuorista, joihin en itseäni onneksi joudu laskemaan.
Sarkeesian kertoo oman näkemyksensä pelialasta ja naishahmoista, jossa ei ole mitään vikaa. Varsinainen paskamyrsky syntyi, kun pelaajat alkoivat lähettää hänelle todella kuvottavia ja oksettavia vihapostia ja tappouhkauksia tuhansittain. Luen teille nyt muutaman esimerkin;
”Minä raiskaan sinut ja pistän pääsi kepin päähän, jos ikinä kosket peleihini!”
”Tissit tai painu vittuun!”
”Minä todellakin raiskaisin Anita Sarkeesian.”
”Ainoa paikka naiselle on minun keittiössäni kahlittuna… huorat, lahjoitan $50, jos teette minulle voileivän.”
”Miksi feministi ylitti kadun? Imeäkseen munaa!”
Tämänkaltaiset uutiset ja tapaukset laskevat koko pelikansan yleistä arvostusta ja hyväksyntää. Monet vain todistavat olevansa liian lapsellisia hyväksymään erilaiset mielipiteet, johon koko pelimedia käytännössä rakentuu. Ehkä tällaisten uutisten perustella julkaisijoilla ja valtavirrassa pelaaminen nähdään edelleen vain lasten ja nuorten harrastuksena, kun kommentit ja palautteet eriävistä mielipiteistä ovat tätä luokkaa.
Toki, pelaajia on monenlaisia. Naisia, tyttöjä, poikia, mummoja, vaareja, vanhempia jne., mutta kun kaikista äänekkäin pelaajakunta muodostuu hyvin selkeästi keskenkasvuisista aikuisista ja nuorista, joihin en itseäni onneksi joudu laskemaan.
Anita Sarkeesian avasi verbaalisen arkkunsa.
Naiset pelialalla
Kun pelaajia kerran on moneen junaan, niin miten on pelikehityspuoli? Onko pelitalot täynnä pelkästään miesvoimaa? No ei todellakaan! Tekijätiimeissä on usein todella taitavia naispuolisia alan ammattilaisia erilaisissa tehtävissä, kuten käsikirjoitus, pelisuunnittelu ja peligrafiikan luonti.
Nämä merkit kertovat naisten vahvasta asemasta keskellä miesten valloittamaa pelialaa. Vaikka videopelit tulevat varmasti pysymään enemmän tai vähemmän suunnattuna miehille, ei tule koskaan unohtaa naisia, joista jokainen voi kutsua itseään pelaajaksi!
Nämä merkit kertovat naisten vahvasta asemasta keskellä miesten valloittamaa pelialaa. Vaikka videopelit tulevat varmasti pysymään enemmän tai vähemmän suunnattuna miehille, ei tule koskaan unohtaa naisia, joista jokainen voi kutsua itseään pelaajaksi!
Assassin's Creed -tuottaja Jade Raymond on yksi kuuluisimmista naisista pelialalla.
Aleksi Kauhanen
RSS Feed
