Peligenre: Ajopelit
Julkaisija: Ubisoft
Kehittäjä: Human Entertainment
Julkaisupäivä (EU): 15.08.1997
Muut alustat: -
Pelaajamäärä: 1
Ikärajoitus (ESRB): Everyone (E)
Arvostelija: Hannu Karjalainen
Jos on pelikonsoli, niin sille on myös Formulapeli. Varsinkin 90-luvulla jokaiselta konsolilta tuntui löytyvän kourallinen pelejä, jotka perustuivat formula 1- sirkukseen. Näin myöhemmin on yllättävää katsoa kuinka monessa niistä oli vain osittainen, tai ei ollut ollenkaan kansainvälisen autoliitto FIA:n lisenssiä käyttää kuljettajien taikka tallien nimiä.
F1 Pole Position 64 on ensimmäinen Formula 1- peli joka julkaistiin Nintendo 64- konsolille, jonka Human Entertainment valmisti, ja Ubisoft julkaisi, onneksi lisenssien kanssa. Peli perustuu kauteen 1996, aikaan jolloin Williamsin kuljettajat olivat tuttuja nimiä palkintopallilla, Michael Schumacher ei ollut ylivoimainen, kilpailut ajettiin kelissä kuin kelissä ja Mika-Mika taistelu oli alkamassa.Kuinka peli pystyi vastaamaan kauden antamaan haasteeseen, ja kuinka se toimii neljäntoista vuoden jälkeen?
Julkaisija: Ubisoft
Kehittäjä: Human Entertainment
Julkaisupäivä (EU): 15.08.1997
Muut alustat: -
Pelaajamäärä: 1
Ikärajoitus (ESRB): Everyone (E)
Arvostelija: Hannu Karjalainen
Jos on pelikonsoli, niin sille on myös Formulapeli. Varsinkin 90-luvulla jokaiselta konsolilta tuntui löytyvän kourallinen pelejä, jotka perustuivat formula 1- sirkukseen. Näin myöhemmin on yllättävää katsoa kuinka monessa niistä oli vain osittainen, tai ei ollut ollenkaan kansainvälisen autoliitto FIA:n lisenssiä käyttää kuljettajien taikka tallien nimiä.
F1 Pole Position 64 on ensimmäinen Formula 1- peli joka julkaistiin Nintendo 64- konsolille, jonka Human Entertainment valmisti, ja Ubisoft julkaisi, onneksi lisenssien kanssa. Peli perustuu kauteen 1996, aikaan jolloin Williamsin kuljettajat olivat tuttuja nimiä palkintopallilla, Michael Schumacher ei ollut ylivoimainen, kilpailut ajettiin kelissä kuin kelissä ja Mika-Mika taistelu oli alkamassa.Kuinka peli pystyi vastaamaan kauden antamaan haasteeseen, ja kuinka se toimii neljäntoista vuoden jälkeen?
Shoot to Thrill – Beat Damon Hill
Peli sisältää kaikki vuoden 1996 kuusitoista rataa, ja 22:sta kuljettajasta 21 – Jaques Villeneuven paikalla on yhdysvaltalainen ''Driver-X''. Pelissä on myös Roster- muoto, jossa kuljettajia voi vaihtaa toisten välillä laittaen heitä eri talleille. Halutessasi kilpailussa voi olla vaikkapa 22 Mika Häkkistä, tai molemmat suomalaiset Ferrarilla. Rosterissa on myös kahdeksan kuljettajaa jotka eivät ole missään tallissa. Nimet ovat yksinkertaisesti Driver 1-8, joista yksi on ainakin Ralf Schumacher. Heidätkin voi lisätä ajamaan joidenkin tilalle. Itse pelimuotoja löytyy kolme. World Grand Prix- pelimuodossa ajetaan yksi kausi valitsemallasi kuljettajalla. Yksi kisaviikonloppu sisältää yhdet vapaat harjoitukset, joissa voit nimensä mukaisesti harjoitella radalla ajamista, yhdet aika-ajot, joissa kilpaillaan, kuka pääsee lähtemään paalupaikalta kilpailuun. Sekä itse kilpailu, jonka pituudesta voidaan laittaa yksi miinus tilille. Kilpailun pituus voi olla maksimissaan vain kymmenen kierrosta. Battle on yhden kilpailun ajo jossa voit valita radan, kelin, ja kierrosten määrän – jälleen maksimissaan kymmenen kierrosta, joten pitkiä stinttejä on turha toivoa tässä pelissä ajavan. Yhden kilpailun ajamisesta löytyy yksi kiva lisä. Roster-tilan lisäksi voit valita, kuinka monta ja ketkä kilpailijoista ovat mukana kilpailussa. Esimerkkinä vaikka yksi kilpailija jokaiselta tallilta, tietyt tallit tai vaikka tietyn kuljettajan kanssa kahdestaan. Viimeisenä pelimuotona on Time Trials, jossa nimensä mukaisesti kisataan aikaa vastaan ja voit ilman ketään muita ajaa omia rataennätyksiä. Jokaista pelimuotoa ennen voit säätää auton asetuksia. Mm. vaihdelaatikko, siiven kulmat, jousituksen lujuus ja muutamat muut ajoa muuttavat ja helpottavat säädöt ovat vaihdettavissa yksinkertaisesti. Harmillista siinä mielessä, että radalla eroa tuskin huomaa juuri ollenkaan.
Peli sisältää kaikki vuoden 1996 kuusitoista rataa, ja 22:sta kuljettajasta 21 – Jaques Villeneuven paikalla on yhdysvaltalainen ''Driver-X''. Pelissä on myös Roster- muoto, jossa kuljettajia voi vaihtaa toisten välillä laittaen heitä eri talleille. Halutessasi kilpailussa voi olla vaikkapa 22 Mika Häkkistä, tai molemmat suomalaiset Ferrarilla. Rosterissa on myös kahdeksan kuljettajaa jotka eivät ole missään tallissa. Nimet ovat yksinkertaisesti Driver 1-8, joista yksi on ainakin Ralf Schumacher. Heidätkin voi lisätä ajamaan joidenkin tilalle. Itse pelimuotoja löytyy kolme. World Grand Prix- pelimuodossa ajetaan yksi kausi valitsemallasi kuljettajalla. Yksi kisaviikonloppu sisältää yhdet vapaat harjoitukset, joissa voit nimensä mukaisesti harjoitella radalla ajamista, yhdet aika-ajot, joissa kilpaillaan, kuka pääsee lähtemään paalupaikalta kilpailuun. Sekä itse kilpailu, jonka pituudesta voidaan laittaa yksi miinus tilille. Kilpailun pituus voi olla maksimissaan vain kymmenen kierrosta. Battle on yhden kilpailun ajo jossa voit valita radan, kelin, ja kierrosten määrän – jälleen maksimissaan kymmenen kierrosta, joten pitkiä stinttejä on turha toivoa tässä pelissä ajavan. Yhden kilpailun ajamisesta löytyy yksi kiva lisä. Roster-tilan lisäksi voit valita, kuinka monta ja ketkä kilpailijoista ovat mukana kilpailussa. Esimerkkinä vaikka yksi kilpailija jokaiselta tallilta, tietyt tallit tai vaikka tietyn kuljettajan kanssa kahdestaan. Viimeisenä pelimuotona on Time Trials, jossa nimensä mukaisesti kisataan aikaa vastaan ja voit ilman ketään muita ajaa omia rataennätyksiä. Jokaista pelimuotoa ennen voit säätää auton asetuksia. Mm. vaihdelaatikko, siiven kulmat, jousituksen lujuus ja muutamat muut ajoa muuttavat ja helpottavat säädöt ovat vaihdettavissa yksinkertaisesti. Harmillista siinä mielessä, että radalla eroa tuskin huomaa juuri ollenkaan.
Remember when the red lights turn off, go.
Kun kaikki säädöt ja valinnat olet tehnyt ja pääset radalle auton rattiin, huomaat saman tien kuinka vähän ratoihin on panostettu, sillä lähes mikään rata ei näytä, eikä tunnu paljoakaan oikean elämän vastaavilta. Muutamien ratojen kohdalla tuntuu siltä, että joitain mutkia on vedetty kirjaimellisesti suoriksi ja korkeuserot radoilla on aivan jotain muuta mitä ne oikeasti on. Ratojen ympäristö näyttää tosin hyvältä. Monacon katuradan ympärillä olevat rakennukset ja satamaosuuden veneet ovat suurimmaksi osaksi erinäköisiä ja hienoa katseltavaa, sekä Belgian Span sekä Saksan Hockenheimin ympäröivät metsät antavat välillä vaikutteen, että ajetaan keskellä ei mitään, kuten monissa hyvissä formulapeleissä. Autot ovat hyvin yksinkertaistettuja ulkoasultaan. Jokainen auto näyttää jokseekin samalta, ainoana erona autojen epätarkka väritys. Kun katsot valikosta autojaja vertaan niitä millaisia ne oikeasti olivat, huomaa suuria puutteita. Muutamassa autossa on käytetty vain muutamaa väriä, ja tuntuu siltä että niitä ei ole katsottu kovin tarkalla silmällä mihin värejä on heitelty. Tämän huomaa varsinkin kuljettajien kypärissä. Mielenkiintoinen informaatio on että ainoastaan Rubens Barrichellon kypärä on renderoitu oikein, samalla kun muiden kuljettajien kypärät tuovat mieleen tilkkutäkit.
"What are you doing?!"
Itse auton ohjaamiseen on kaksi erilaista vaihtoehtoa. Voit ohjata joko D-padista tai ohjaustatista, mutta molemmissa tapauksissa käy ilmi sama pelikokemusta pilaava ongelma. Herkkyys. Ensimmäistä kertaa kun kokeilet, ja varsinkin tatilla ohjatessa löydät itsesi kääntyilevän suorillakin etsien suoraa linjaa auton ja radan välillä. Yleensä tämä päättyy siihen, että jokin takana ajavasi törmää sinuun, ajat suoralla nurmikolle tai balanssin löytyessä on liian myöhäistä kääntyä seuraavaan mutkaan ja olet seinässä. D-Padilla ongelma ei ole yhtä suuri, mutta vaikeaa tätä on silläkin ajaa. Myös hyvin herkästi totteleva asia on jarrut. Vaikka juuri kuvaamani tilanne pelastuisi ehkä jarruttamisella, auto pysähtyy hyvinkin nopeasti ja ei ole mukavaa katsella muiden mennessä ohitse, kun itse keräät vauhdin takaisin kohdalleen. Jarrua ei tule muutenkaan kovin paljoa käytettyä, sillä hetken ohjaukseen totuttelemisen jälkeen kaasun vapauttaminen hidastaa autoa tarpeeksi, jotta pääset ajamaan mutkista kunnialla. Pelin kolarisimulaatio ei ole kummoinen, mutta siitä ei voi syyttää ketään pelin ikää katsoen. Kilpailun aikana vasemmassa alakulmassa näkyy siipien, renkaiden, jousituksen, jarrujen ja vaihdelaatikon kunto, sekä bensamittari. Kolaritilanteet ovat hyvin pehmeän näköisiä ja ulkoisia hajoamisia autoon ei tule. Autot voivat silti romuttua sen verran, että keskeytys on edessä. Tietokonepelaajienkin nimiä esiintyy suhtkot usein myös keskeyttäneiden listalla. Tuli sitä ajettua arvostelua tehdessä kilpailu, jossa viisi autoa itse mukaan lukien selvisi maaliin.
Kun kaikki säädöt ja valinnat olet tehnyt ja pääset radalle auton rattiin, huomaat saman tien kuinka vähän ratoihin on panostettu, sillä lähes mikään rata ei näytä, eikä tunnu paljoakaan oikean elämän vastaavilta. Muutamien ratojen kohdalla tuntuu siltä, että joitain mutkia on vedetty kirjaimellisesti suoriksi ja korkeuserot radoilla on aivan jotain muuta mitä ne oikeasti on. Ratojen ympäristö näyttää tosin hyvältä. Monacon katuradan ympärillä olevat rakennukset ja satamaosuuden veneet ovat suurimmaksi osaksi erinäköisiä ja hienoa katseltavaa, sekä Belgian Span sekä Saksan Hockenheimin ympäröivät metsät antavat välillä vaikutteen, että ajetaan keskellä ei mitään, kuten monissa hyvissä formulapeleissä. Autot ovat hyvin yksinkertaistettuja ulkoasultaan. Jokainen auto näyttää jokseekin samalta, ainoana erona autojen epätarkka väritys. Kun katsot valikosta autojaja vertaan niitä millaisia ne oikeasti olivat, huomaa suuria puutteita. Muutamassa autossa on käytetty vain muutamaa väriä, ja tuntuu siltä että niitä ei ole katsottu kovin tarkalla silmällä mihin värejä on heitelty. Tämän huomaa varsinkin kuljettajien kypärissä. Mielenkiintoinen informaatio on että ainoastaan Rubens Barrichellon kypärä on renderoitu oikein, samalla kun muiden kuljettajien kypärät tuovat mieleen tilkkutäkit.
"What are you doing?!"
Itse auton ohjaamiseen on kaksi erilaista vaihtoehtoa. Voit ohjata joko D-padista tai ohjaustatista, mutta molemmissa tapauksissa käy ilmi sama pelikokemusta pilaava ongelma. Herkkyys. Ensimmäistä kertaa kun kokeilet, ja varsinkin tatilla ohjatessa löydät itsesi kääntyilevän suorillakin etsien suoraa linjaa auton ja radan välillä. Yleensä tämä päättyy siihen, että jokin takana ajavasi törmää sinuun, ajat suoralla nurmikolle tai balanssin löytyessä on liian myöhäistä kääntyä seuraavaan mutkaan ja olet seinässä. D-Padilla ongelma ei ole yhtä suuri, mutta vaikeaa tätä on silläkin ajaa. Myös hyvin herkästi totteleva asia on jarrut. Vaikka juuri kuvaamani tilanne pelastuisi ehkä jarruttamisella, auto pysähtyy hyvinkin nopeasti ja ei ole mukavaa katsella muiden mennessä ohitse, kun itse keräät vauhdin takaisin kohdalleen. Jarrua ei tule muutenkaan kovin paljoa käytettyä, sillä hetken ohjaukseen totuttelemisen jälkeen kaasun vapauttaminen hidastaa autoa tarpeeksi, jotta pääset ajamaan mutkista kunnialla. Pelin kolarisimulaatio ei ole kummoinen, mutta siitä ei voi syyttää ketään pelin ikää katsoen. Kilpailun aikana vasemmassa alakulmassa näkyy siipien, renkaiden, jousituksen, jarrujen ja vaihdelaatikon kunto, sekä bensamittari. Kolaritilanteet ovat hyvin pehmeän näköisiä ja ulkoisia hajoamisia autoon ei tule. Autot voivat silti romuttua sen verran, että keskeytys on edessä. Tietokonepelaajienkin nimiä esiintyy suhtkot usein myös keskeyttäneiden listalla. Tuli sitä ajettua arvostelua tehdessä kilpailu, jossa viisi autoa itse mukaan lukien selvisi maaliin.
If I win, scream my name
Äänimaailma on kaksijakoinen. Valikoissa soi pari erilaista taustakappaletta, jotka ovat muutamankymmenen sekunnin ''looppeja'' jotka toistavat itseään kokoajan. Radalla eri autojen moottoriäänet ovat joko miehekästä pörinää, korvia särkevää kirkumista tai matalaa bassojumputusta riippuen millä autolla ajat. Muita ääniä kilpaillessa on pienet törmäysäänet ja radiotoimitsija. Hän käyttää muutamaa puhelinea, jotka alkavat jo kyllästyttämään parin kolmen kilpailun jälkeen. Lähes joka kerta kun ohitat jonkun, pärähtää heikkolaatuinen ''Looking good, keep going!'' ilmaan. Jos törttöilet, ''What are you doing?!'' tai ''Oh my goodness!'' kuuluu. Radiotoimitsijan äänenlaatu on huono. Tottakai nykyään kun oikeita kilpailuja katsoo ei laatu sielläkään hyvä ole vaan kamala, mutta äänenlaatu näissä on kuin 8-Bittisen Nintendon ajoilta, eikä puhetyyli paljoa auta. Radiotoimittaja kuulostaa tenorilta, joka käyttää todella paljon eri äänikorkeuksia.
Lyhyesti
Human Entertainmentilla ja UbiSoftilla olisi ollut mahdollisuus räjäyttää mielet uuden konsolin näyttävällä formulapelillä, mutta sen sijaan he epäonnistuivat. F1 Pole Position 64 on hyvä yritys jota jää mieli kokeilla toista kertaa, mutta kun laitat pelin konsoliin mieleen tulevat sen suuret ongelmakohdat ja konsoli yleensä jää käynnistämättä. Muokkauksen vapaus, ja voiton tunne kilpailun jälkeen pelastavat pelin pahemmalta tuholta. Parempaankin olisi jo tuolla tekniikalla pystytty.
Arvosana: 25/100
Hyvää:
+ Rosterin muokkaus
+ Auton säätöjen muokkauksen vapaus
Huonoa:
- Radat eivät näytä miltä pitäisi
- Ohjaus on tehty liian herkäksi
- Lyhyet kilpailut
Äänimaailma on kaksijakoinen. Valikoissa soi pari erilaista taustakappaletta, jotka ovat muutamankymmenen sekunnin ''looppeja'' jotka toistavat itseään kokoajan. Radalla eri autojen moottoriäänet ovat joko miehekästä pörinää, korvia särkevää kirkumista tai matalaa bassojumputusta riippuen millä autolla ajat. Muita ääniä kilpaillessa on pienet törmäysäänet ja radiotoimitsija. Hän käyttää muutamaa puhelinea, jotka alkavat jo kyllästyttämään parin kolmen kilpailun jälkeen. Lähes joka kerta kun ohitat jonkun, pärähtää heikkolaatuinen ''Looking good, keep going!'' ilmaan. Jos törttöilet, ''What are you doing?!'' tai ''Oh my goodness!'' kuuluu. Radiotoimitsijan äänenlaatu on huono. Tottakai nykyään kun oikeita kilpailuja katsoo ei laatu sielläkään hyvä ole vaan kamala, mutta äänenlaatu näissä on kuin 8-Bittisen Nintendon ajoilta, eikä puhetyyli paljoa auta. Radiotoimittaja kuulostaa tenorilta, joka käyttää todella paljon eri äänikorkeuksia.
Lyhyesti
Human Entertainmentilla ja UbiSoftilla olisi ollut mahdollisuus räjäyttää mielet uuden konsolin näyttävällä formulapelillä, mutta sen sijaan he epäonnistuivat. F1 Pole Position 64 on hyvä yritys jota jää mieli kokeilla toista kertaa, mutta kun laitat pelin konsoliin mieleen tulevat sen suuret ongelmakohdat ja konsoli yleensä jää käynnistämättä. Muokkauksen vapaus, ja voiton tunne kilpailun jälkeen pelastavat pelin pahemmalta tuholta. Parempaankin olisi jo tuolla tekniikalla pystytty.
Arvosana: 25/100
Hyvää:
+ Rosterin muokkaus
+ Auton säätöjen muokkauksen vapaus
Huonoa:
- Radat eivät näytä miltä pitäisi
- Ohjaus on tehty liian herkäksi
- Lyhyet kilpailut
RSS Feed
