
Peligenre: Tasohyppely
Julkaisija: Taito, Romstar
Kehittäjä: Taito
Julkaisu: Arcade 1986, NES 1989
Muut alustat: Gameboy Color, Amiga, Apple II -tietokone, Sega Master System yms.
Pelaajamäärä: 1-2
Ikärajoitus (PEGI): K-3
Arvostelija: Aleksi Kauhanen
Julkaisija: Taito, Romstar
Kehittäjä: Taito
Julkaisu: Arcade 1986, NES 1989
Muut alustat: Gameboy Color, Amiga, Apple II -tietokone, Sega Master System yms.
Pelaajamäärä: 1-2
Ikärajoitus (PEGI): K-3
Arvostelija: Aleksi Kauhanen
Kaikkien rakastama Bubble Bobble näki päivänvalon vuonna 1986 pelihalleissa ympäri maailmaa. Sen jälkeen teos on käännetty kymmenille alustoille; muun muassa Game Boy Colorille, Amigalle, Apple 2-, Commodore 64- ja ZX Spectrum -tietokoneille sekä tietysti Nintendo Entertainment Systemille.
Pelin protagonisteina ovat kaksi söpöä pikku lohikäärmettä, Bub ja Bob, jotka yrittävät pelastaa neitokaisiaan Robotsilta. Jotta kuplakaverukset pääsevät ottamaan hänestä mittaa, on heidän kahlattava läpi sata eri tasoa täynnä vaaroja ja mörököllejä. Haastetta takuuvarmasti siis riittää, koska Bubin ja Bobin ainoa tapa puolustautua mölleiltä on vangita nämä kupliin ja poksauttaa ne rikki.
Usein kuulee sanonnan "Yksinkertaisuus on kaunista" ja tämä pitää paikkansa Bubble Bobblen kohdalla. Simppeli pelimekaniikka takaa nautinnolliset hetket eritasoisille pelaajille. Inhaa pelivuorojen vaihtelua ei tarvitse harrastaa, sillä pelistä voi nauttia kaksi pelaajaa yhtä aikaa. Suosittelen kernaasti Bubble Bobblea kahdelle, sillä vaikeus tuppaa nousta näissä vanhoissa peleissä hurjaa vauhtia.
Usein kuulee sanonnan "Yksinkertaisuus on kaunista" ja tämä pitää paikkansa Bubble Bobblen kohdalla. Simppeli pelimekaniikka takaa nautinnolliset hetket eritasoisille pelaajille. Inhaa pelivuorojen vaihtelua ei tarvitse harrastaa, sillä pelistä voi nauttia kaksi pelaajaa yhtä aikaa. Suosittelen kernaasti Bubble Bobblea kahdelle, sillä vaikeus tuppaa nousta näissä vanhoissa peleissä hurjaa vauhtia.
Hurjia ovat myös kunnianosoitukset graafikoita kohtaan. Porukka on onnistunut luomaan todella näyttävää pikseligrafiikkaa, jota katselee mielellään vielä tänäkin päivänä. Molemmat lohikset ovat syötävän söpöjä, mörököllit taas kahta kauheampia ja kentät vaihtelevia; pelaaja voi hetkessä siirtyä perusluolasta vihollista muistuttavaan karttaan. Tämä tekee etenemisestä astetta miellyttävämpää. Ainoa nillityksen aihe ulkoasusta tulee lievästä toistavuudesta. Muutamat tasot muistuttavat turhan paljon toisiaan, jota ei pahemmin onneksi kuitenkaan huomaa, sillä kahta samanlaista palikkakasaa ei tule peräkkäin.
Todella hyvältä maistuvat myös pelin vihannekset, hedelmät, mehujäät ja kaikki ruoat, joita Bub ja Bob keräilevät poksautetuilta vihollisilta. Nämä kasvattavat pelaajan pistekerrointa ja tietyin väliajoin pojojahti palkitaan lisäelämillä. Näitä toden totta tullaan tarvitsemaan kaverusten pitkässä seikkailussa. Sillä vaikeusaste nousee nopeasti, jota helpottamaan peli opettaa muutamia taitoja.
Kuplien avulla ylöspäin pomppiminen, tasokohtaisten hyödykkeiden käyttö ja kirjainten kerääminen ovat vain pintaraapaisu pelin lukuisista pikkujipoista. Kenttäkohtaisia helpotuksia ovat muun muassa kengät, joiden avulla Bub ja Bob juoksevat kuin Usain Bolt ja loikkaavat kuin Mike Powell. Sinisellä kuplalla voi ratsastaa koko kentän läpi, niitaten kaikki viholliset. Näiden ja monien muiden tekijöiden avulla pelaaminen ei ole tylsää ja mielenkiinto säilyy.
Ja sehän säilyy aina viimeiseen tasoon saakka. Pilaamatta pelin lopetusta sanottakoon, että Nintendon peleissä kun tuppaa olemaan jos jonkunmoisia salaisuuksia, kätkee Bubble Bobblekin monia salaisuuksia ja vaihtoehtoisia lopetuksia.
Todella hyvältä maistuvat myös pelin vihannekset, hedelmät, mehujäät ja kaikki ruoat, joita Bub ja Bob keräilevät poksautetuilta vihollisilta. Nämä kasvattavat pelaajan pistekerrointa ja tietyin väliajoin pojojahti palkitaan lisäelämillä. Näitä toden totta tullaan tarvitsemaan kaverusten pitkässä seikkailussa. Sillä vaikeusaste nousee nopeasti, jota helpottamaan peli opettaa muutamia taitoja.
Kuplien avulla ylöspäin pomppiminen, tasokohtaisten hyödykkeiden käyttö ja kirjainten kerääminen ovat vain pintaraapaisu pelin lukuisista pikkujipoista. Kenttäkohtaisia helpotuksia ovat muun muassa kengät, joiden avulla Bub ja Bob juoksevat kuin Usain Bolt ja loikkaavat kuin Mike Powell. Sinisellä kuplalla voi ratsastaa koko kentän läpi, niitaten kaikki viholliset. Näiden ja monien muiden tekijöiden avulla pelaaminen ei ole tylsää ja mielenkiinto säilyy.
Ja sehän säilyy aina viimeiseen tasoon saakka. Pilaamatta pelin lopetusta sanottakoon, että Nintendon peleissä kun tuppaa olemaan jos jonkunmoisia salaisuuksia, kätkee Bubble Bobblekin monia salaisuuksia ja vaihtoehtoisia lopetuksia.
Bubble Bobble on kokonaisuudessaan melkoinen mestariteos, jonka taika ei ole ajan myötä kadonnut ollenkaan. Loistava pelattavuus, upea grafiikka ja mieleenpainuva musiikki tekevät tästä seikkailusta melkoisen teoksen, josta riittää kerrottavaa tulevillekin sukupolville!
Lyhyesti:
Bubble Bobble on kuin jokaisen lapsen suosikkisatu. Ensikuulemalta syntynyt rakkaus säilyy läpi elämän ja siitä kerrotaan sitten omalle jälkikasvulle!
Hyvää:
+ Loistava pelattavuus
+ Vaikeustaso
+ Tunnelma
+ Uudelleenpelattavuus
Huonoa:
- Lievä toistuvuus
- Muutamat halpamaiset kuolemanloukut
Arvosana: 90/100
Aleksi Kauhanen
Lyhyesti:
Bubble Bobble on kuin jokaisen lapsen suosikkisatu. Ensikuulemalta syntynyt rakkaus säilyy läpi elämän ja siitä kerrotaan sitten omalle jälkikasvulle!
Hyvää:
+ Loistava pelattavuus
+ Vaikeustaso
+ Tunnelma
+ Uudelleenpelattavuus
Huonoa:
- Lievä toistuvuus
- Muutamat halpamaiset kuolemanloukut
Arvosana: 90/100
Aleksi Kauhanen