Ice Hockey

Peligenre: Urheilu
Julkaisija: Nintendo
Kehittäjä: Nintendo EAD, Nintendo R&D2
Julkaisupäivä: 15.04.1988
Muut alustat: -
Pelaajamäärä: 1-2
Ikärajoitus (PEGI): K-3
Arvostelija: Aleksi Kauhanen

---

Talviolympialaisia käydään kovaa vauhtia ja tänäkin vuonna leipälajimme jääkiekko löytyy kilpailuohjelmasta. Olympialaisten kunniaksi jäälle hyökkää yli kaksikymmentä vuotta vanha tähtipelaaja Ice Hockey.

Pelin aloittaessani yllätyin sen tarjoamista säätömahdollisuuksista. Nopeuden säätäminen, erän keston ja kokoonpanon muodostaminen ovat ominaisuuksia, joita en uskonut löytäväni näin vanhasta tuotoksesta. Valittavia joukkueita pelissä on kuusi. Harmillisesti Suomi ei lukeudu kilpailijoihin, mutta pohjoista pystymetsäkansaa pelissä edustavat Kanada ja Ruotsi. 

Pelin ulkoinen anti ei ole keskivertoa kummempaa. Hienona yksityiskohtana joukkueet vaihtavat hyökkäyssuuntia erien välissä ja kirsikkana kakun päällä toisella erätauolla moket ajavat jään. 
Lupaavan alun jälkeen pelin naurettavuudet iskeytyvät ruudulle kuin kiekko purukalustoon. 

Oman ketjun muodostaminen on yllättävän monipuolista vuoden 1988 peliksi.

Tekijätiimillä on ollut hyvin mielenkiintoinen näkemys jääkiekosta, sillä kentällä on maalivahdin lisäksi vain neljä kenttäpelaajaa. Miten tällainen sääntövirhe on voinut jäädä huomaamatta? Nipponin pojat unohtivat pitkää kiekkoa lukuunottamatta kaikki jääkiekon säännöt. Niiden puuttumisen vuoksi pelistä on yhtä vaikeaa löytää lätkäfiilistä kuin Suomen ottelusta ilman Antero Mertarantaa.

Jo tässä kohtaa kuka tahansa kiekkofani löisi hanskat jäihin, mutta peli lisää vettä myllyyn ja kampittaa pelaajan törkeästi takaapäin sekavilla kontrolleillaan. Tuntuu jotenkin hassulta ajatella, miten jääkiekkopelin pelaaminen onnistuu kahdella nappulalla ja ristiohjaimella. Pelaaja nimittän ohjaa neljän kenttäpelaajan lisäksi myös maalivahtia, joka aiheuttaa surkuhupaisia esityksiä kentällä.

Yritä siinä sitten puolustaa, ohjata maalivahtia ja hakea kiekkoa yhtä aikaa. Tämä ei vain kasibittisen ohjaimella luonnistu. Selkein ongelma kontrolleissa on ehdottomasti tekijöiden kunnianhimoisuus. He eivät osanneet päättää, onko peli arcade- vai simulaatiokiekkoilua. Kun pelikään ei itse osaa päättää, onko se kenttäpelaaja vai maalivahti, alkaa laahaava ketju olla valmis.

Grafiikka on ehtaa kasibittistä Nintendoa.

Ice Hockey oli kunnianhimoinen yritys tuoda realistista kiekkourheilua konsolille, mutta hyvä yritys ja into eivät vain riitä. Peli haluaa olla samanaikaisesti helposti lähestyttävää kiekkoilua vai pilkun tarkkaa simulaatiota, muttei lopuksi onnistu kummassakaan. Toki pitää huomioida pelin julkaisuajankohta ja rinnastaa se vuoden 1988 tekniikkaan. Tästä huolimatta ei pelissä ole tarpeeksi kantavaa voimaa, edes nostalgian tuomalla nosteella.

Nostalgianhuuruja kannattaa hankkia mielummin PS1-aikakauden NHL 99:stä, sillä ei tästä vanhasta pelaajasta ole ketjussasi mitään iloa. Parempi vain lähettää peli armotta pukukopin puolelle ja sieltä suihkun kautta eläkkeelle!

Lyhyesti:
Useat vanhat pelit ikääntyvät melko hyvin. Harmillisesti samaa ei voi sanoa Ice Hockeyn kohdalla. Huonot kontrollit ja sekava pelattavuus tuhoavat kokemuksen kokonaan.

Hyvää:
+ Paljon säätömahdollisuuksia
+ Laaja määrä joukkueita

Huonoa:
- Ei aivan ole simulaatio, eikä arcade-pelikään
- Monimutkaiset kontrollit
- Sekava pelattavuus

Arvosana: 35/100

Aleksi Kauhanen