Peligenre: Tasohyppely
Julkaisija: Capcom
Kehittäjä: Capcom
Julkaisupäivä (EU): 21.01.1993
Muut alustat: -
Pelaajamäärä: 1
Ikärajoitus (PEGI): 7+
Arvostelija: Hannu Karjalainen
Mietitäänpäs joitakin hyviä pelisarjoja. Itsellä tulee mieleen muun muassa Resident Evil, Street Fighter, Mega Man, sekä Phoenix Wright. Näitä neljää sarjaa yhdistää yksi asia, ja se on Capcom. Tämä peliyhtiö on tuonut meille monia pelejä, jotka ovat toinen toistaan parempia. Keskitytään nyt näistä Capcomin ehkä kuuluisimpaan pelisarjaan, Mega Maniin.
Julkaisija: Capcom
Kehittäjä: Capcom
Julkaisupäivä (EU): 21.01.1993
Muut alustat: -
Pelaajamäärä: 1
Ikärajoitus (PEGI): 7+
Arvostelija: Hannu Karjalainen
Mietitäänpäs joitakin hyviä pelisarjoja. Itsellä tulee mieleen muun muassa Resident Evil, Street Fighter, Mega Man, sekä Phoenix Wright. Näitä neljää sarjaa yhdistää yksi asia, ja se on Capcom. Tämä peliyhtiö on tuonut meille monia pelejä, jotka ovat toinen toistaan parempia. Keskitytään nyt näistä Capcomin ehkä kuuluisimpaan pelisarjaan, Mega Maniin.
Kyseinen sarja on niitä harvoja, jonka pelejä löytyy 8-bittiseltä Nintendolta aina nykykonsolisukupolveen asti. Ensimmäisten seitsemän osan ollessa vain Nintendon konsoleilla, kahdeksas osa julkaistiin vain PlayStationille ja Sega Saturnille. Noin kahdentoista vuoden jälkeen vuonna 2008 yhdeksäs osa jatkoi klassista Mega Man- sarjaa, joka julkaistiin Wiin, PlayStation 3:en sekä Xbox 360:en latauspalvelussa. Samalla tavalla kuin Mega Man 10 kaksi vuotta myöhemmin. Tässä arvostelussa katsotaan sarjan neljättä osaa Mega Man 4:sta, ja palataan vuoteen 1993.
Whatever turns yah on, Doc
Pelin eteneminen menee samalla tavalla, kuin toisessa ja kolmannessa osassa. Ensimmäiset kahdeksan kenttää saa mennä halutussa järjestyksessä. Valintaikkunassa näkyvät kaikkien kenttien pomovastukset, ja niitä painamalla kenttä alkaa. Näiden kahdeksan kentän jälkeen on Dr.Wilyn linna, jossa on totutusti muutama kenttä, ja jokaisessa on myös pomovastus. Kahdeksan ensimmäisen pomovastuksen ollessa Mega Manin kokoluokkaa omaavia robotteja, nämä jälkimmäiset tunnetaan joitain poikkeuksia lukuun ottamatta suurista koistaan, ja tehokkaista aseistaan. Jokaisella vastuksella on tuttuun tapaan myös omat heikkoutensa, jotka voi pienen mietinnän avulla itsekin todeta. Esimerkkinä otettakoon, Toad Manin vesisateen luova isku toimii mainiosti Bright Mania vastaan; Pimeys valtaa kirkkauden. Näiden avulla pelin ensimmäiset kahdeksan kenttää voi saada helpostikin läpi kunhan löytää hyvän järjestyksen, että edeltävältä robotilta saa aseen, joka on seuraavan robotin heikko kohta. Nämä erikoisaseet voivat tulla myös tarpeeseen kentän aikana. Tiukkoja tilanteita varmasti tulee ja ne voi olla helpompia, kun käyttää eri aseita. Toisaalta jos Mega Man- pelejä on pelannut todella paljon, voi lähes koko pelin läpäistä pelkällä Mega Manin omalla mega busterilla. Jotkin toisilta robottivastuksilta saadut aseet eivät tehoa joihinkin robotteihin ollenkaan, ja tämän immuunin huomaa kun koitat ampua vastustajaa. Panokset yksinkertaisesti kimpoaa pois, tai tekevät niin vähän tuhoa että vastuksen energiapalkki ei vähene yhtään. Myöhemmiltä pomovastuksilta ei saa enää aseita, mutta näihin käy jokin kahdeksasta muilta saaduista aseista. Nämä heikkoudet ovat vain kokeiltava, ja se voi hieman turhauttaa vaihtaa asetta jatkuvaan. Peli tuo Mega Man- sarjaan kiehtovan uutuuden toimintakohtiin. Kolmososan ollessa ensimmäinen jossa Mega Man pystyi liukumaan, tuo neljäs osa ladattavan mega busterin. Painamalla ampumisnäppäintä pohjassa ase alkaa latautumaan, ja ammuttaessa täyteen ladatun plasmapanoksen, se tekee kolminkertaisen tuhon ei-ladattuun verrattuna. Tämä tuo mahdollisuutta taktikointiin, edetäkö rauhassa vai käydä nopeaan tahtiin päälle. Mega Manin mukana on nyt toista kertaa pelisarjassa mukana oleva Rush-koira. Kolmannessa osassa ensimmäistä kertaa esiintynyt metallinen robottikoira osaa muuntautua tukalissa tilanteissa avuksi. Hänen avullaan pystyt hyppäämään korkeammalle.
Whatever turns yah on, Doc
Pelin eteneminen menee samalla tavalla, kuin toisessa ja kolmannessa osassa. Ensimmäiset kahdeksan kenttää saa mennä halutussa järjestyksessä. Valintaikkunassa näkyvät kaikkien kenttien pomovastukset, ja niitä painamalla kenttä alkaa. Näiden kahdeksan kentän jälkeen on Dr.Wilyn linna, jossa on totutusti muutama kenttä, ja jokaisessa on myös pomovastus. Kahdeksan ensimmäisen pomovastuksen ollessa Mega Manin kokoluokkaa omaavia robotteja, nämä jälkimmäiset tunnetaan joitain poikkeuksia lukuun ottamatta suurista koistaan, ja tehokkaista aseistaan. Jokaisella vastuksella on tuttuun tapaan myös omat heikkoutensa, jotka voi pienen mietinnän avulla itsekin todeta. Esimerkkinä otettakoon, Toad Manin vesisateen luova isku toimii mainiosti Bright Mania vastaan; Pimeys valtaa kirkkauden. Näiden avulla pelin ensimmäiset kahdeksan kenttää voi saada helpostikin läpi kunhan löytää hyvän järjestyksen, että edeltävältä robotilta saa aseen, joka on seuraavan robotin heikko kohta. Nämä erikoisaseet voivat tulla myös tarpeeseen kentän aikana. Tiukkoja tilanteita varmasti tulee ja ne voi olla helpompia, kun käyttää eri aseita. Toisaalta jos Mega Man- pelejä on pelannut todella paljon, voi lähes koko pelin läpäistä pelkällä Mega Manin omalla mega busterilla. Jotkin toisilta robottivastuksilta saadut aseet eivät tehoa joihinkin robotteihin ollenkaan, ja tämän immuunin huomaa kun koitat ampua vastustajaa. Panokset yksinkertaisesti kimpoaa pois, tai tekevät niin vähän tuhoa että vastuksen energiapalkki ei vähene yhtään. Myöhemmiltä pomovastuksilta ei saa enää aseita, mutta näihin käy jokin kahdeksasta muilta saaduista aseista. Nämä heikkoudet ovat vain kokeiltava, ja se voi hieman turhauttaa vaihtaa asetta jatkuvaan. Peli tuo Mega Man- sarjaan kiehtovan uutuuden toimintakohtiin. Kolmososan ollessa ensimmäinen jossa Mega Man pystyi liukumaan, tuo neljäs osa ladattavan mega busterin. Painamalla ampumisnäppäintä pohjassa ase alkaa latautumaan, ja ammuttaessa täyteen ladatun plasmapanoksen, se tekee kolminkertaisen tuhon ei-ladattuun verrattuna. Tämä tuo mahdollisuutta taktikointiin, edetäkö rauhassa vai käydä nopeaan tahtiin päälle. Mega Manin mukana on nyt toista kertaa pelisarjassa mukana oleva Rush-koira. Kolmannessa osassa ensimmäistä kertaa esiintynyt metallinen robottikoira osaa muuntautua tukalissa tilanteissa avuksi. Hänen avullaan pystyt hyppäämään korkeammalle.
Nobody destroys Mega Man but me
Mega Manit ovat myös kuuluisia kahdeksasta ensimmäisestä vastustajasta, jotka ovat omanneet yleensä omanlaisen teeman. Mega Man 4:ssä on kuitenkin kaksi robottia, joiden teema on Vesi. Toad Man ja Dive Man. Vastaavanlaisia teemoja myös voi huomata Bright Manin ja Pharaoh Manin välillä. Muut pelissä ilmaantuvat robottivastustajat ovat Drill Man, Ring Man, Dust Man ja Skull Man. Lähes jokaisessa kentässä on myös välivastustajia. Nämä ovat yleensä helppoja, jotka ottavat vain hieman enemmän iskuja vastaan kuin normaalit vastustajat. Jotkut näistä omaavat kuitenkin tehokkaan oman aseensa ja välillä kannattaa ennen vihollisen ampumista tarkastaa minne itse astuu, kun ilmassa ja maassa vipeltää ties minkälaista tavaraa, joista otat osumaa. Yhdessä asiassa peli eroaa paljon edeltäjistään. Kolmessa ensimmäisessä osassa ensimmäisten kahdeksan (ykkösosassa kuuden) robottivastuksen jälkeen on vuorossa Mega Manin arkivihollisen, Tohtori Wilyn linna, joka omaa muutaman kentät. Neljännessä osassa kahdeksan ensimmäisen kentän jälkeen tuleekin kaksi linnaa. Ensimmäisenä Tohtori Cossackin, jonka jälkeen on vasta Dr.Wilyn vastaava. Vaikka molemmat linnat ovat lyhyempiä kuin aiemmissa osissa, yhteen laskettuna näiden pituus voittaa ja tuo peliin lisää pituutta. Pelissä on salasanasysteemi, jonka avulla peliä voi jatkaa milloin haluaa. Salasanan saa jokaisen ensimmäisten kahdeksan kentän välissä, kun nämä kaikki ovat läpäisty, sekä linnojen välissä. Kummankaan linnan aikana ei saa salasanaa, joten ne on läpäistävä yhdeltä istumalta. Pelissä on myös salaisia reittejä, joiden loppupäästä löytää yleensä piilotettuja esineitä. Nämä esineet ovat yleensä hyvin vaikeita saada ja lopputuloksena voi olla turhautuminen sekä elämien menetys ''turhaan''.
I'm sorry to take the joy out of your joystick, Dr. Wily
Kun peli julkaistiin, yksi asia mitä ihmiset odottivat oli pelin ääniraita. Kolmessa ensimmäisessä pelissä paria poikkeusta lukuun ottamatta on todella mieleen tarttuvat kappaleet, ja neljäs osa ei tee tässä poikkeusta. Kappaleet tuovat mahtavan tunteen kun hypit, pompit ja ammuskelet ympäri ämpäri, ja vihollisia kaatuu. Kappaleisiin on todella panostettu ja niiden suosion huomaa viimeistään YouTubessa. Kyseinen sivusto omaa lukuisia käyttäjien tekemiä cover-versioita milloin kitaralla, pianolla, jopa viululla ja milloin milläkin soittimella. Pelin ääniefektit ovat samaa luokkaa, kuin aiemmissa osissa. Ampuminen on kimakan kuulloista mutta vihollisten osumaääni on nautinnollista. Pieni räjähdysääni kuuluu joka kerta, kun osut johonkin viholliseen, vaikka se ei tuhoutuisikaan osumasta. Tämä luo mielihyvää joka ikiseen panokseen, mikä osuu vihollisiin. Pelin uuden lisäyksen, ladattavan mega busterin latausääni on myös mukavan kuuloinen. Matalahkosta korkeaksi nousevasta äänestä voi jokainen miettiä, milloin ase on täyteen ladattu. Ammuttaessakin mega busterin, ja plasma-ammuksen äänet eroavat toisistaan. Plasmapanos on hiukan verran enemmän matalampiääninen. Ääniefektit eivät ole muuttuneet juuri ollenkaan aikaisemmista osista, joka on hyvä asia. Ne nimittäin toimivat lähes täydellisesti.
Mega Manit ovat myös kuuluisia kahdeksasta ensimmäisestä vastustajasta, jotka ovat omanneet yleensä omanlaisen teeman. Mega Man 4:ssä on kuitenkin kaksi robottia, joiden teema on Vesi. Toad Man ja Dive Man. Vastaavanlaisia teemoja myös voi huomata Bright Manin ja Pharaoh Manin välillä. Muut pelissä ilmaantuvat robottivastustajat ovat Drill Man, Ring Man, Dust Man ja Skull Man. Lähes jokaisessa kentässä on myös välivastustajia. Nämä ovat yleensä helppoja, jotka ottavat vain hieman enemmän iskuja vastaan kuin normaalit vastustajat. Jotkut näistä omaavat kuitenkin tehokkaan oman aseensa ja välillä kannattaa ennen vihollisen ampumista tarkastaa minne itse astuu, kun ilmassa ja maassa vipeltää ties minkälaista tavaraa, joista otat osumaa. Yhdessä asiassa peli eroaa paljon edeltäjistään. Kolmessa ensimmäisessä osassa ensimmäisten kahdeksan (ykkösosassa kuuden) robottivastuksen jälkeen on vuorossa Mega Manin arkivihollisen, Tohtori Wilyn linna, joka omaa muutaman kentät. Neljännessä osassa kahdeksan ensimmäisen kentän jälkeen tuleekin kaksi linnaa. Ensimmäisenä Tohtori Cossackin, jonka jälkeen on vasta Dr.Wilyn vastaava. Vaikka molemmat linnat ovat lyhyempiä kuin aiemmissa osissa, yhteen laskettuna näiden pituus voittaa ja tuo peliin lisää pituutta. Pelissä on salasanasysteemi, jonka avulla peliä voi jatkaa milloin haluaa. Salasanan saa jokaisen ensimmäisten kahdeksan kentän välissä, kun nämä kaikki ovat läpäisty, sekä linnojen välissä. Kummankaan linnan aikana ei saa salasanaa, joten ne on läpäistävä yhdeltä istumalta. Pelissä on myös salaisia reittejä, joiden loppupäästä löytää yleensä piilotettuja esineitä. Nämä esineet ovat yleensä hyvin vaikeita saada ja lopputuloksena voi olla turhautuminen sekä elämien menetys ''turhaan''.
I'm sorry to take the joy out of your joystick, Dr. Wily
Kun peli julkaistiin, yksi asia mitä ihmiset odottivat oli pelin ääniraita. Kolmessa ensimmäisessä pelissä paria poikkeusta lukuun ottamatta on todella mieleen tarttuvat kappaleet, ja neljäs osa ei tee tässä poikkeusta. Kappaleet tuovat mahtavan tunteen kun hypit, pompit ja ammuskelet ympäri ämpäri, ja vihollisia kaatuu. Kappaleisiin on todella panostettu ja niiden suosion huomaa viimeistään YouTubessa. Kyseinen sivusto omaa lukuisia käyttäjien tekemiä cover-versioita milloin kitaralla, pianolla, jopa viululla ja milloin milläkin soittimella. Pelin ääniefektit ovat samaa luokkaa, kuin aiemmissa osissa. Ampuminen on kimakan kuulloista mutta vihollisten osumaääni on nautinnollista. Pieni räjähdysääni kuuluu joka kerta, kun osut johonkin viholliseen, vaikka se ei tuhoutuisikaan osumasta. Tämä luo mielihyvää joka ikiseen panokseen, mikä osuu vihollisiin. Pelin uuden lisäyksen, ladattavan mega busterin latausääni on myös mukavan kuuloinen. Matalahkosta korkeaksi nousevasta äänestä voi jokainen miettiä, milloin ase on täyteen ladattu. Ammuttaessakin mega busterin, ja plasma-ammuksen äänet eroavat toisistaan. Plasmapanos on hiukan verran enemmän matalampiääninen. Ääniefektit eivät ole muuttuneet juuri ollenkaan aikaisemmista osista, joka on hyvä asia. Ne nimittäin toimivat lähes täydellisesti.
I wish you'd never been constructed!
Peli jatkaa loistavasti Mega Man- sarjaa. Plasma-ase tuo lisäiloa peliin, ja uudelleen peluuarvo on suuri sekä uuden ''perusaseen'', että ensimmäisten kenttien omavalintaisen läpipeluujärjestyksen takia. Neljäs osa on myös pidempi kuin edeltäjänsä, joka saa pelistä vielä paremmantuntuisemman. Silti jokainen kenttä on erilainen, erinäköinen ja omaa omanlaatuisen tunnelmansa jota tahdittaa loistava ääniraita. Peliä pelatessa huomaa hyvin, kuinka paljon siihen on jokaisella osa-alueella panostettu. Mega Man 4 on loistava peli jota tekee mieli pelata päivittäin, tähän ei ihan heti kyllästy.
Arvosana: 95/100
Hyvää:
+ Musiikki
+ Pomovastukset
+ Jokainen kenttä on omanlaatuinen
Huonoa:
- Jotkin lisätavarat kentissä ovat enemmän tuskan, kuin työn takana.
Peli jatkaa loistavasti Mega Man- sarjaa. Plasma-ase tuo lisäiloa peliin, ja uudelleen peluuarvo on suuri sekä uuden ''perusaseen'', että ensimmäisten kenttien omavalintaisen läpipeluujärjestyksen takia. Neljäs osa on myös pidempi kuin edeltäjänsä, joka saa pelistä vielä paremmantuntuisemman. Silti jokainen kenttä on erilainen, erinäköinen ja omaa omanlaatuisen tunnelmansa jota tahdittaa loistava ääniraita. Peliä pelatessa huomaa hyvin, kuinka paljon siihen on jokaisella osa-alueella panostettu. Mega Man 4 on loistava peli jota tekee mieli pelata päivittäin, tähän ei ihan heti kyllästy.
Arvosana: 95/100
Hyvää:
+ Musiikki
+ Pomovastukset
+ Jokainen kenttä on omanlaatuinen
Huonoa:
- Jotkin lisätavarat kentissä ovat enemmän tuskan, kuin työn takana.
RSS Feed
