Peligenre: Kolmannen persoonan interaktiivinen seikkailu
Julkaisija: Sony Computer Entertainment
Kehittäjä: Quantic Dream
Julkaisupäivä: 9.10.2013
Kotisivu: http://fi.playstation.com/beyond/
Muut alustat: -
Pelaajamäärä: 1-2
Ikärajoitus: K-16
Arvostelija: Jussi Väinölä
Kiitokset Republic of Communicationsille arvostelukappaleesta!
Julkaisija: Sony Computer Entertainment
Kehittäjä: Quantic Dream
Julkaisupäivä: 9.10.2013
Kotisivu: http://fi.playstation.com/beyond/
Muut alustat: -
Pelaajamäärä: 1-2
Ikärajoitus: K-16
Arvostelija: Jussi Väinölä
Kiitokset Republic of Communicationsille arvostelukappaleesta!
Videopelit ovat pitkälti yrittäneet maksimoida pelaajan osallistumisen kaikessa mahdollisessa. 2000-luvulla monet teokset halusivat pelaajan olevan mukana myös välinäytöksissä, joihin onnistuttiin upottamaan quick time event -minipelejä.
Ranskalainen Quantic Dream on jo tehnyt kolme peliä, joissa se luottaa pitkälti ennalta määrättyihin välinäytöksiin. Näissä pelihahmo reagoi sen mukaan onko pelaaja painanut oikeita nappeja oikeaan aikaan.
Fahrenheitista lähtien pelitalo on hionut leffamaista toteutustapaansa ja viimeisin versio tästä on Beyond: Two Souls, joka pyrkii tavoittamaan myös nekin ihmiset, jotka vierastavat videopelejä, mutta haluavat uppoutua teoksen pauloihin minimalistisin keinoin.
Ranskalainen Quantic Dream on jo tehnyt kolme peliä, joissa se luottaa pitkälti ennalta määrättyihin välinäytöksiin. Näissä pelihahmo reagoi sen mukaan onko pelaaja painanut oikeita nappeja oikeaan aikaan.
Fahrenheitista lähtien pelitalo on hionut leffamaista toteutustapaansa ja viimeisin versio tästä on Beyond: Two Souls, joka pyrkii tavoittamaan myös nekin ihmiset, jotka vierastavat videopelejä, mutta haluavat uppoutua teoksen pauloihin minimalistisin keinoin.
Kaksikon kohokohdat viidentoista vuoden ajalta
Beyond: Two Soulissa seurataan Jodie Holmesia, jonka elämän pariin ensimmäiseen vuosikymmeneen mahtuu enemmän kuin monen muun samanikäisen. Nuoren naisen mukana on kulkenut lapsuudesta lähtien Aiden-niminen olio, joka vien Jodien moniin erilaisiin tilanteisiin.
Erikoisen lahjansa takia sankaritar päätyykin tarkkaan tutkailuun, jossa pyritään selvittämään mikä Aiden oikeastaan on ja mistä hän on peräisin. Pelissä keskitytään kaksikon tärkeimpiin hetkiin, joissa nähdään miten Jodie käy läpi elämän eri vaiheita lapsesta teini-ikään ja lopulta nuoreksi naiseksi.
Tarinan edetessä Jodie oppii hyödyntämään Aidenia monin eri tavoin, mutta kokee samalla lahjansa aiheuttamat varjopuolet. Hankalaa kasvutarinaa siivittävät useat eriskummalliset ja vaaralliset tapahtumat, jotka pakataan täyteen voimakkaita tunteita ja toimintaa.
Beyondin ohjaaja-käsikirjoittaja David Cage käsittelee kasvutarinassa varsin raskaita teemoja, joista päällimmäiseksi ennen kaikkea nousevat suhtautuminen toisten henkilöiden kuolemiseen. Tällaista aihealuetta on varsin hankalaa lähestyä pelin kautta, koska pelaajat kiinnittävät eri asioihin huomiota ja käyttäytyvät eri tavoin.
Siksi Two Soulsin elokuvamaisen rajattu etenemistapa sopiikin näin raskaan ja globaalin aiheen käsittelyyn. Tarina vetää pelihahmoa tiettyä reittiä pitkin, mutta antaa tarpeeksi mahdollisuuksia muokata tarinasta omanlaisensa.
Näillä vaihtoehdoilla ei välttämättä ole niin paljon merkitystä pitkässä juoksussa, mutta ne luovat ainakin illuusion siitä, että juuri minä sain päättää jostain. Kuten interaktiivisessa Walking Deadissa, pelaaja pääsee muokkaamaan mihin suuntaan dialogi etenee, mutta saa myös vaikuttaa tulevaan fyysisillä tavoilla.
Beyond: Two Soulissa seurataan Jodie Holmesia, jonka elämän pariin ensimmäiseen vuosikymmeneen mahtuu enemmän kuin monen muun samanikäisen. Nuoren naisen mukana on kulkenut lapsuudesta lähtien Aiden-niminen olio, joka vien Jodien moniin erilaisiin tilanteisiin.
Erikoisen lahjansa takia sankaritar päätyykin tarkkaan tutkailuun, jossa pyritään selvittämään mikä Aiden oikeastaan on ja mistä hän on peräisin. Pelissä keskitytään kaksikon tärkeimpiin hetkiin, joissa nähdään miten Jodie käy läpi elämän eri vaiheita lapsesta teini-ikään ja lopulta nuoreksi naiseksi.
Tarinan edetessä Jodie oppii hyödyntämään Aidenia monin eri tavoin, mutta kokee samalla lahjansa aiheuttamat varjopuolet. Hankalaa kasvutarinaa siivittävät useat eriskummalliset ja vaaralliset tapahtumat, jotka pakataan täyteen voimakkaita tunteita ja toimintaa.
Beyondin ohjaaja-käsikirjoittaja David Cage käsittelee kasvutarinassa varsin raskaita teemoja, joista päällimmäiseksi ennen kaikkea nousevat suhtautuminen toisten henkilöiden kuolemiseen. Tällaista aihealuetta on varsin hankalaa lähestyä pelin kautta, koska pelaajat kiinnittävät eri asioihin huomiota ja käyttäytyvät eri tavoin.
Siksi Two Soulsin elokuvamaisen rajattu etenemistapa sopiikin näin raskaan ja globaalin aiheen käsittelyyn. Tarina vetää pelihahmoa tiettyä reittiä pitkin, mutta antaa tarpeeksi mahdollisuuksia muokata tarinasta omanlaisensa.
Näillä vaihtoehdoilla ei välttämättä ole niin paljon merkitystä pitkässä juoksussa, mutta ne luovat ainakin illuusion siitä, että juuri minä sain päättää jostain. Kuten interaktiivisessa Walking Deadissa, pelaaja pääsee muokkaamaan mihin suuntaan dialogi etenee, mutta saa myös vaikuttaa tulevaan fyysisillä tavoilla.
Fyysisiä tunteita
Kuten Heavy Rainkin, hyödyntää Beyond: Two Souls vahvasti PS3-ohjaimen eri ominaisuuksia. Suurin osa toiminnoista hoituu oikeaa analogitattia pyörittämällä, mutta mukaan mahtuu tyypillisiä yhden napin rämpytyssessioita kuin myös harvinaisempia six-axis-ominaisuutta hyödyntäviä kohtia.
Yleensä ruudulla on vain pieni valkoinen täplä jossain kohtaa lavasteita, joka merkitsee, että tämän kohdan kanssa voi olla vuorovaikutuksessa. Taisteluiden kohdalla ohjastusopastukset tippuvat käytännössä pois. Toimintatilanteissa aika hidastuu merkittävästi, jolloin pelaajan tulisi tulkita mitä pelihahmo on tekemässä.
Jos Jodie on hyökkäämässä tai torjumassa, liikutetaan tattia vihollista kohti. Väistettäessä analogisauvaa tönäistään alaspäin tai poispäin vastustajasta. Suurin osa tilanteista hoituu kuten pelaaja haluaisikin, mutta silloin tällöin hahmon ruuminkieli ei saa viestiä perille.
Tällöin osa toimintakohtauksista näyttääkin Power Rangersien Sega CD -pelin toiminnalta, jossa meno jatkuu vaan huolimatta pelaajan tekemisistä. Toki punaisten kehyksien lisäksi Jodie ottaa pataan tavalla tai toisella, mutta itse en ainakaan onnistunut ryssimään yhtäkään tappelua, vaikka turpaan tuli armottomasti.
Tässä tosin on pitkälti kyse siitä miten David Cage näkee pelaamisen. Mies vihaa Game Over -ruutuja, joten hänen peleissään tarina jatkuu tavalla tai toisella, pelaajan tunaroinneista välittämättä. On toki vaihtelevaa nähdä miten peli liikkuu eteenpäin tälläkin tavalla, mutta se myös etäännyttää pelaajaa kokemuksesta kun tietää, että käsikirjoitus pelastaa hahmon jollain tavoin.
Silloin kun Jodie ei ole ohjaksissa, pääsee pelaaja liitelemään Aidenina. Hän pystyy tuuperruttamaan tiettyjä vihollisia, ottamaan niistä vallan ja täten edesauttamaan Jodieta. Näkymätön olento pystyy myös lennättelemään tavaroita ja rikkomaan paikkoja poltergeistmaisesti.
Aidenin hallinta on jokseenkin haastavaa kun hän pystyy kulkemaan monien tavaroiden läpi ja liikkumaan jokaisella akselilla. Useimmiten halusin saada paremman kuvan jostain tilasta nousemalla korkeuksiin, mutta yleensä kantama olennon ja Jodien välillä ei riitä. Tällöin ympäristöstä on vaikea saada selkoa kun näkymä Aidenin kautta on varsin suttuinen.
Aavemainen pelleily on ajoittain hauskaa, mutta olisin toivonut, että pelaaminen keskittyisi enemmän joko Aideniin tai Jodiehen. Nyt kuitenkin aavetta oikeastaan hyödynnetään jonkin erikoisesineen tavoin, jolloin olento astuu peliin kun sille on pakollinen tarve, eikä pelaajalle anneta tilaisuutta ajatella laatikon ulkopuolelta.
Kuten Heavy Rainkin, hyödyntää Beyond: Two Souls vahvasti PS3-ohjaimen eri ominaisuuksia. Suurin osa toiminnoista hoituu oikeaa analogitattia pyörittämällä, mutta mukaan mahtuu tyypillisiä yhden napin rämpytyssessioita kuin myös harvinaisempia six-axis-ominaisuutta hyödyntäviä kohtia.
Yleensä ruudulla on vain pieni valkoinen täplä jossain kohtaa lavasteita, joka merkitsee, että tämän kohdan kanssa voi olla vuorovaikutuksessa. Taisteluiden kohdalla ohjastusopastukset tippuvat käytännössä pois. Toimintatilanteissa aika hidastuu merkittävästi, jolloin pelaajan tulisi tulkita mitä pelihahmo on tekemässä.
Jos Jodie on hyökkäämässä tai torjumassa, liikutetaan tattia vihollista kohti. Väistettäessä analogisauvaa tönäistään alaspäin tai poispäin vastustajasta. Suurin osa tilanteista hoituu kuten pelaaja haluaisikin, mutta silloin tällöin hahmon ruuminkieli ei saa viestiä perille.
Tällöin osa toimintakohtauksista näyttääkin Power Rangersien Sega CD -pelin toiminnalta, jossa meno jatkuu vaan huolimatta pelaajan tekemisistä. Toki punaisten kehyksien lisäksi Jodie ottaa pataan tavalla tai toisella, mutta itse en ainakaan onnistunut ryssimään yhtäkään tappelua, vaikka turpaan tuli armottomasti.
Tässä tosin on pitkälti kyse siitä miten David Cage näkee pelaamisen. Mies vihaa Game Over -ruutuja, joten hänen peleissään tarina jatkuu tavalla tai toisella, pelaajan tunaroinneista välittämättä. On toki vaihtelevaa nähdä miten peli liikkuu eteenpäin tälläkin tavalla, mutta se myös etäännyttää pelaajaa kokemuksesta kun tietää, että käsikirjoitus pelastaa hahmon jollain tavoin.
Silloin kun Jodie ei ole ohjaksissa, pääsee pelaaja liitelemään Aidenina. Hän pystyy tuuperruttamaan tiettyjä vihollisia, ottamaan niistä vallan ja täten edesauttamaan Jodieta. Näkymätön olento pystyy myös lennättelemään tavaroita ja rikkomaan paikkoja poltergeistmaisesti.
Aidenin hallinta on jokseenkin haastavaa kun hän pystyy kulkemaan monien tavaroiden läpi ja liikkumaan jokaisella akselilla. Useimmiten halusin saada paremman kuvan jostain tilasta nousemalla korkeuksiin, mutta yleensä kantama olennon ja Jodien välillä ei riitä. Tällöin ympäristöstä on vaikea saada selkoa kun näkymä Aidenin kautta on varsin suttuinen.
Aavemainen pelleily on ajoittain hauskaa, mutta olisin toivonut, että pelaaminen keskittyisi enemmän joko Aideniin tai Jodiehen. Nyt kuitenkin aavetta oikeastaan hyödynnetään jonkin erikoisesineen tavoin, jolloin olento astuu peliin kun sille on pakollinen tarve, eikä pelaajalle anneta tilaisuutta ajatella laatikon ulkopuolelta.
Elokuvan ja pelin rajamailla
Koska oikeaa pelaamista on sinällään aika niukalti, pitää näyttelemisen ja käsikirjoittamisen olla vahvaa. Tässä Beyond onnistuukin varsin hyvin. Päähahmojen näyttelijöiksi on saatu Ellen Page ja Willem Dafoe, joiden hahmot on saatu näyttämään näyttelijöiltä.
Kummatkin palkitut näyttelijät tekevät vahvan suorituksen ymmällään olevana nuorena naisena ja salaperäisenä tiedemiehenä. Nykyteknologia muuntaa sensoreilla kaapatut eleet erittäin tarkasti ja uskottavasti. Tällöin hitaatkin kohdat toimivat hyvin kun näyttelijät pääsevät näyttelemään taitojaan.
Sivurooleissa nähdään myös Eric Winter ja Kadeem Hardison, jotka tekevät myös vakuuttavaa työtä FBI-agenttina ja ymmärtäväisenä tiedemiehenä.
Harmittavasti pelimoottorilla on tapana tehdä temppuja välikohtausten loppumetreillä, jolloin hahmojen kasvot tekevät ylimääräisen liikkeen ja vesittävät muuten laadukasta toteutusta.
Rajattu liikkuma-alue on luonut puitteet luoda erittäin tarkasti mallinnetun ympäristön, jota on kiva tutkailla Aidenin avulla. Raskaat tekstuurit laittavat konsolinkin kovan paikan alle, jolloin hiljaisemmissa kohdissa kovalevyn raksutus häiritsee hieman.
Beyond: Two Souls näyttää erittäin nätiltä, jolloin sen välivideoita ja vaihtelevia tapahtumapaikkoja on mukava tutkailla ja tarkistella lähempääkin.
Fahrenheitin ja Heavy Rainin musiikeista vastannut, jo edesmennyt Normand Corbeil pääsi aloittelemaan myös Beyondin ääniraitaa, mutta työn on viimeistellyt Lorne Balfe. Taustapiruna on toiminut itse Hans Zimmer, joka ilmenee Inceptionista tuttuina töräyksinä.
Pelin biisit rullaavat tehokkaasti taustalla, mutta ne ovat kuitenkin sen verran tekemällä tehtyjä ja turhan elokuvamaisia jäädäkseen pysyvästi muistiin. Pauhaavat ja hienovaraiset kappaleet kulkevat tunnelman kanssa käsi kädessä, tukien kuvaa, mutta eivät pärjää hyvin yksinään.
Beyond: Two Souls on kaiken kaikkiaan hyvin toteutettu peli, joka alkaa vahvasti ja nostaa toiveet korkealle. Mutta pelin edetessä tarina esittelee useita erilaisia tilanteita, kuten suurkaupungin vähäosaiset kerjäläiset ja navajo-intiaanit, joille käsikirjoittaja ei ole oikein keksinyt kunnollista virkaa.
Peli olisi toiminut paremmin ilman kaikkea hiiviskelyä ja kankeaa toimintaa. David Cage on valinnut hyvän aiheen tutkimuskohteekseen, mutta kynä alkaa lähteä puolessa välissä lapasesta. Beyond olisi voinut jatkaa pienimuotoista ja kiinnostavaa tapahtumasarjaa Heavy Rainin tyyliin, mutta toisin kävi.
Tällä kertaa arkisista ja mielenkiintoisista lähtökohdista liikkeelle lähtenyt Beyond: Two Souls muuttuu matkan varrella liian toiminnalliseksi ja käytännössä aivan toiseksi peliksi mitä alussa odotin. Toki jonkin sortin toiminnallisuus ja eeppisyys on aina paikallaan, mutta liika on liikaa.
Lyhyesti: Quantic Dream jatkaa vahvaa elokuvamaista peliosaamistaan Beyondin kohdalla. Tätä muuten hienosti näyteltyä ja toteutettua interaktiivista filmiä varjostavat ylikäsikirjoittaminen ja ajoittain epäselvät kontrollit.
Hyvää:
+ Motion capturen ja Dual Shock 3:n hyödyntäminen
+ Jodien kasvutarinaa seuraa mielellään
Huonoa:
- Käsikirjoittamisen ailahteleva taso
- Pelaaja olisi voinut vaikuttaa tarinaan enemmänkin
- Näytöllä oleva informaatio on välillä liiankin niukkaa
Arvosana: 79/100
Jussi Väinölä
Koska oikeaa pelaamista on sinällään aika niukalti, pitää näyttelemisen ja käsikirjoittamisen olla vahvaa. Tässä Beyond onnistuukin varsin hyvin. Päähahmojen näyttelijöiksi on saatu Ellen Page ja Willem Dafoe, joiden hahmot on saatu näyttämään näyttelijöiltä.
Kummatkin palkitut näyttelijät tekevät vahvan suorituksen ymmällään olevana nuorena naisena ja salaperäisenä tiedemiehenä. Nykyteknologia muuntaa sensoreilla kaapatut eleet erittäin tarkasti ja uskottavasti. Tällöin hitaatkin kohdat toimivat hyvin kun näyttelijät pääsevät näyttelemään taitojaan.
Sivurooleissa nähdään myös Eric Winter ja Kadeem Hardison, jotka tekevät myös vakuuttavaa työtä FBI-agenttina ja ymmärtäväisenä tiedemiehenä.
Harmittavasti pelimoottorilla on tapana tehdä temppuja välikohtausten loppumetreillä, jolloin hahmojen kasvot tekevät ylimääräisen liikkeen ja vesittävät muuten laadukasta toteutusta.
Rajattu liikkuma-alue on luonut puitteet luoda erittäin tarkasti mallinnetun ympäristön, jota on kiva tutkailla Aidenin avulla. Raskaat tekstuurit laittavat konsolinkin kovan paikan alle, jolloin hiljaisemmissa kohdissa kovalevyn raksutus häiritsee hieman.
Beyond: Two Souls näyttää erittäin nätiltä, jolloin sen välivideoita ja vaihtelevia tapahtumapaikkoja on mukava tutkailla ja tarkistella lähempääkin.
Fahrenheitin ja Heavy Rainin musiikeista vastannut, jo edesmennyt Normand Corbeil pääsi aloittelemaan myös Beyondin ääniraitaa, mutta työn on viimeistellyt Lorne Balfe. Taustapiruna on toiminut itse Hans Zimmer, joka ilmenee Inceptionista tuttuina töräyksinä.
Pelin biisit rullaavat tehokkaasti taustalla, mutta ne ovat kuitenkin sen verran tekemällä tehtyjä ja turhan elokuvamaisia jäädäkseen pysyvästi muistiin. Pauhaavat ja hienovaraiset kappaleet kulkevat tunnelman kanssa käsi kädessä, tukien kuvaa, mutta eivät pärjää hyvin yksinään.
Beyond: Two Souls on kaiken kaikkiaan hyvin toteutettu peli, joka alkaa vahvasti ja nostaa toiveet korkealle. Mutta pelin edetessä tarina esittelee useita erilaisia tilanteita, kuten suurkaupungin vähäosaiset kerjäläiset ja navajo-intiaanit, joille käsikirjoittaja ei ole oikein keksinyt kunnollista virkaa.
Peli olisi toiminut paremmin ilman kaikkea hiiviskelyä ja kankeaa toimintaa. David Cage on valinnut hyvän aiheen tutkimuskohteekseen, mutta kynä alkaa lähteä puolessa välissä lapasesta. Beyond olisi voinut jatkaa pienimuotoista ja kiinnostavaa tapahtumasarjaa Heavy Rainin tyyliin, mutta toisin kävi.
Tällä kertaa arkisista ja mielenkiintoisista lähtökohdista liikkeelle lähtenyt Beyond: Two Souls muuttuu matkan varrella liian toiminnalliseksi ja käytännössä aivan toiseksi peliksi mitä alussa odotin. Toki jonkin sortin toiminnallisuus ja eeppisyys on aina paikallaan, mutta liika on liikaa.
Lyhyesti: Quantic Dream jatkaa vahvaa elokuvamaista peliosaamistaan Beyondin kohdalla. Tätä muuten hienosti näyteltyä ja toteutettua interaktiivista filmiä varjostavat ylikäsikirjoittaminen ja ajoittain epäselvät kontrollit.
Hyvää:
+ Motion capturen ja Dual Shock 3:n hyödyntäminen
+ Jodien kasvutarinaa seuraa mielellään
Huonoa:
- Käsikirjoittamisen ailahteleva taso
- Pelaaja olisi voinut vaikuttaa tarinaan enemmänkin
- Näytöllä oleva informaatio on välillä liiankin niukkaa
Arvosana: 79/100
Jussi Väinölä
RSS Feed
