
Julkaisija: Square Enix
Kehittäjä: Eidos Montreal
Kotisivut: http://www.deusex.com/
Julkaisupäivä (Eurooppa): 23.8.2011
Muut alustat: Xbox 360, PC
Pelaajamäärä: 1
Moninpeli: Ei ole
Ikäsuositus (PEGI): +18
Arvostelija: Tommi Piranen
Myönnetään heti alkuun: en ole ikinä pelannut alkuperäistä Deus Exiä. Tunnustan pelin maineen, klassikkoaseman, mutta pelialustana PC oli ja on edelleen turhan vieras. Kiinnostus kasvoi eksponentiaalisesti, kun viime vuonna ilmestyi Deus Ex: Human Revolution, jota kehuttiin maasta taivaisiin, niin pelaajien kuin kyynisten kriitikoiden piirissä. Klassikon uudelleenvirittäminen nykysukupolven pelaajille on aina tietoinen itsemurha, mutta kehut ja kiitokset puhuvat puolestaan. Deus Ex on erinomainen peli. Se on niin hyvä, että pelasin sen neljä (!) kertaa läpi putkeen.
Vuonna 2027 plastiikkakirurgit ja kauneusleikkaukset eivät ole enää in, vaan ihmisiä muokataan henkisesti ja ruumiillisesti paremmiksi huipputeknillisillä augmentaatioilla, joilla ihminen saadaan ikään kuin evoluution uudelle asteelle. Maailma on jakautunut augmentaatioita kannattaviksi ja niitä vastustaviksi ryhmittymiksi. Pelin alussa turvallisuuspäällikkö Adam Jensenin työpaikalle, David Sarifin omistamalle augmentaatiotutkimusyrityselle, hyökätään ja viisi keskeistä tiedemiestä kuolee. Hyökkäyksessä pahasti loukkaantunut Adam Jensen pelastetaan ja hänestä viritetään augmentoitu kyborgi. Sitten alkaa maailman tutkiminen, joka on täynnä salaisuuksia, valheita ja juonenkäänteitä, ihan kuin kunnon kyberseikkailulta voi odottaakin.
Kyborgi Adam Jensen on ilmiselvä Matrix-elokuvien Neo: pitkä takki, aurinkolasit ja badass-asenne menee hieman huvittavuudenkin piiriin, etenkin kun ääni kuulostaa Clint Eastwoodilta. Adam rahisee, ampuu, suojautuu kuin Solid Snake ja lähitaistelutilanteissa Adam joko iskee vintin pimeäksi tai suorittaa äänekkään tapon.
Pelialueita on kaksi: Detroit ja Hengsha. Molemmat tulevaisuuden kaupungit ovat suuria, mutta harmillisen autioita. Ihmisiä liikkuu ja kaikkien kanssa voi olla vuorovaikutuksessa, osa ihmisistä pyytää apua, osa on vihamielisiä. Kaupungeissa liikkuu poliiseja, punkkareita, siviilejä, prostituutioita (saa vain puhua), pummeja. Kaupungit ovat muutaman korttelin pituisia ja niitä saa ravata edestakaisin. Onneksi kaupungit ovat täynnä oikoteitä, asuntoja, salapaikkoja, lukittuja varastoja ja maanalaiseen viemäriverkostoon pääsee myös. Aseet ostetaan mustasta pörssistä ja molemmissa kaupungeissa asemyyjiä on pari kolme. Paikat täytyy panna tarkasti mieleen, sillä kartta ei näytä niiden sijaintia. Onneksi kaupungit ovat melko suuresta koostaan huolimatta kompakteja ja liikkuminen ei edestakaisin ravaamisesta huolimatta käy rasittavaksi ja tylsäksi. Yhtenä osasyynä on miljöön upea toteutus.
Deus Exin maailma on sekoitus kultaa ja ruskean eri vivahteita. Tämä sekoitus tekee maailmasta futuristisen ja estetiikkaan on panostettu valtavasti. Grafiikoiltaan peli on huippuluokkaa ja välivideot ovat mallikkaasti tehtyjä sekä ohjattuja. Yksityiskohtia on runsaasti, paitsi asunnot ovat harmillisen yhdentekeviä. Maailma on täynnä luettavia sanomalehtiä ja e-kirjoja, jotka valottavat Deus Exin maailmaa. Peli tuntuu elävältä paikalta, vaikka pelaajan toimet vievät peliä eteenpäin. Harvassa pelissä taustamateriaalin ja kaiken ylimääräisen tutkiminen on niin kiinnostavaa kuin Deus Exissä; maailman tutkimisesta on oikeasti hyötyä. Tietokoneiden sähköpostit kannattaa katsoa ja lukea, niistä voi olla hyötyä tulevissa koitoksissa. Usein sähköpostit ja e-kirjat selventävät ja laajentavat juonta. Peli ei pakota tutkimaan, mutta pelinautinto paranee huomattavasti, kun ymmärtää pelin taustaa ja henkilöiden motiiveja. Tällä tavalla hahmoista oikeasti välittää ja heidän kohtaloonsa haluaa vaikuttaa.
Ääninäyttely on rautaista. Elias Toufexisin karhea ääni sopii Adam Jensen -kyberkyborgille loistavasti. Harmillisesti kaupungin puhuvat päät tuntuvat puhuvan samoja lauseita, samalla äänellä. Toisaalta ääninäyttely päähahmojen kesken on sen verran hyvää, että sivuhahmojen äänistä ei jaksa nipottaa. Hengshan asukkaat onneksi solkkaavat englannin lisäksi kiinaa, mikä lisää siellä sisällä oloa huomattavasti. Kankea kasvoanimointi ei tosin aina synkkaa yhteen puheen rytmiin.
Saavuttaakseen evoluution seuraavat askeleet, Adam Jensenillä on kattava määrä vaihtoehtoja, joilla voi viritellä kehoaan haluamaansa tavalla. Deus Exin suurin ja paras juttu ovat juuri augmentaatiot, joita on kattava määrä. Virityspalikat aktivoidaan Praxis-pisteillä, joita saadaan kerättyä sitä mukaan kun kokemuspisteitä karttuu. Kaupungeissa esiintyvistä LIMB-klinikoista saa myös ostettua kehityspisteitä tyyriiseen hintaan, ja hyvin harvoin Praxis-pisteitä löytyy pelialueelta. Kokemusta saa kerrytettyä kuljettamalla juonta eteenpäin, löytämällä uusia alueita, välttämällä vihollisia, tappamalla vihollisia, hakkeroimalla, lukemalla eli pähkinänkuoressa: kaikenlainen toiminta kerryttää kokemuspisteitä ja sitä mukaan Praxis-pisteitä.
Koska kaikkia mahdollisia virityspalikoita ei ole mahdollista saada, pelaaja joutuu valitsemaan omaan pelityyliinsä sopivimmat palaset kattavasta valikoimasta. Oletko kovan toiminnan mies? Sarif Indutries tarjoaa Typhoon-räjähteet, joilla saa kaikki ympärillä olevat viholliset tekemään sopimuksen kuoleman kanssa. Hiiviskelyä korostavat pelaajat voivat valita esimerkiksi väliaikaisen näkymättömyyden tai paremman tutkan. Itse muuttelin pelityyliäni tilanteen mukaan ja valitsin siten parhaat virityspalikat. Loppupeleissä olin tappiin asti viritetty hakkeri, joka kykeni myös tappamaan viholliset, vaikka pyrin aluksi kiertämään kaikki viholliset. Kenttäsuunnittelu on täynnä ilmastointikanavia, putkia, tasoja ja suojia, joita pitää käyttää sekä hiiviskelyssä että toiminnassa. Metallisesta ulkomuodostaan huolimatta Adam ei kestä lyijymyrkytystä helpoimmallakaan vaikeustasolla kovin kauan, vaikka nykytrendin mukaan energia palautuu hetken rauhoituttuaan. Viholliset osaavat kiertää ja käyttää suojia tyydyttävästi hyväkseen, heittelevät käsikranaatteja ja ampuvat herkästi. Paras keino päästä eroon vaikeuksista on paeta mahdollisimman kauas ja odottaa hälytyksen laantumista. Koska peli ei pakota pelaajaa tiettyyn muottiin, vaan antaa pelaajan valita pelityylinsä, jää pelin rytmitys kokonaan pelaajan omalle vastuulle. Itse ainakin huomasin tylsistyneeni, kun puhdistin jokaisesta huoneesta viholliset aina samalla tavalla. Välillä halusin kokeilla ihan rytmityksen vuoksi aggressiivista taktiikkaa, jolloin pelikokemus vaihtui taas pirteämmäksi.
Alkuperäisen Deus Exin puhutuin ominaisuus oli valinnanvapaus. Human Revolutionissa valinnanvapaus näkyy lähes kaikessa. Jokaisessa kentässä on aina vähintään kaksi kulkureittiä, usein vaihtoehtoisia voi olla parhaimmillaankin neljä tai viisi. Osan tehtävistä voi suorittaa puhtaasti puhumalla, jolloin pääsee huippunopeasti ja vaivattomasti kentän toiseen päähän. Osa vaihtoehtoisista reiteistä aukenee vasta oikeiden viritysominaisuuksien avulla, mutta tarinan edetessä jokaisella pelaajalla on valitettavissa useita vaihtoehtoisia etenemisreittejä. Sivutehtävistä voi kieltäytyä ja ne voi suorittaa milloin haluaa. Vuoropuhelua on paljon ja se on vaihteeksi ihan hyvää. Keskustelussa näkyy annettava tunne ja pieni osa dialogista. Taivuttelukohtaukset, joissa pelaajan pitää saada vastapuoli omalle puolelleen, ovat pelin parasta antia ja lopputulos vaikuttaa huomattavasti seurauksiin. Tappamallasi henkilöllä saattaa olla suurikin osa tulevissa koitoksissa. Valinta on sinun, ja valintojen mukaan on elettävä.
Nykypelimassasta poiketen tarina on huolellisesti kirjoitettu. Tarina on syvä ja se osaa usein jopa yllättää. Filosofiset viittaukset, pitkät monologit ja häikäilemättömät pahikset, jotka kuitenkin toimivat omien uskomusten ja toiveidensa mukaan eikä liioin karikatyyrisen mustavalkoisesti, luovat hienon illuusion tulevaisuuden dystopiasta, joka on kuin ruutitynnyri: pienikin leimahdus saisi sen liekkeihin. Pelaajan omat toimet vaikuttavat tarinaan ja Deus Ex tarjoaakin vaihtoehtoisia loppuja. Tarina sisältää kaikki kyberkirjallisuuden kliseet, mutta pelikäsikirjoitukseksi tarina on oikein mallikas. Tarinan erinomaisuutta tukevat upeat maisemat, toimivat kontrollit, jolloin pelikokemus on nautinnollinen. Kovinkaan vaikea peli Deus Ex: HR ei ole, vaikka luodit ovat tappavia, Adamilla on käytössään niin paljon erilaisia leluja ja vempaimia, vaihtoehtoisista reiteistä puhumattakaan, että viholliset ovat kuin tarjottimella. Ainoastaan pöhköt pomotappelut pilaavat immersion, sillä ne kuolevat vain kärsivällisellä mättäämisellä.
Lyhyesti: Deus Ex: Human Revolution on hemmetin erinomainen peli ja pidän sitä vuoden 2011 parhaimpana pelinä. Huolellinen toteutus ja liki pettämätön tyylitaju tarjoaa jokaiselle pelaajalle jotakin. Sci-fihörhöt ja alkuperäisen Deus Exin ystävät viihtyvät pelissä kuin omassa kodissaan. Hanki ja ihastu!
Hyvää:
+ Syvä, kiinnostava tarina
+ Estetiikka
+ Tyylitaju
+ Miellyttävä vapaus
+ Uudelleenpeluuarvo
Huonoa:
- Kankeat kasvoanimoinnit
- Turhat pomotappelut
- Hylätyt asunnot, lähes autiot kadut
Arvosana: 92/100