Peligenre: Toiminta/Tappelu
Julkaisija: Virtual Air Guitar
Kehittäjä: Virtual Air Guitar
Julkaisupäivä (Eurooppa): 08.12.2010
Muut alustat: XBOX360
Pelaajamäärä: 1
Ikäsuositus (ESBR): E
Arvostelija: Pekka Lähteenmäki
Julkaisija: Virtual Air Guitar
Kehittäjä: Virtual Air Guitar
Julkaisupäivä (Eurooppa): 08.12.2010
Muut alustat: XBOX360
Pelaajamäärä: 1
Ikäsuositus (ESBR): E
Arvostelija: Pekka Lähteenmäki
Idea Kung Fu Live:n arvostelemiseen lähti siitä, että tämä peli on uudenlainen eye-kameraa hyödyntävä taistelupeli. Peli ei siis ole sellainen napinhakkausmättö, joita useimmat tappelupelit ovat nykypäivänä. Peli sinkoaa pelaajan vihollisiin verrattain samankokoiseen maailmaan ja antaa kaveriksi muutamat supervoimat, joilla sitten taistellaan nyrkit ojossa olohuoneesta käsin.
Käyttöohjeet
Siinä missä peli antaa jotain uutta, se myös ottaa. Pelissä - toisin kuin vanhemmissa eye-kameraa hyödyntävissä peleissä tarkoituksena ei ole vain seistä paikallaan ja huitoa jostain lenteleviä otuksia, pelaaja nimittäin pääsee oikeasti tappelemaan omana itsenään ruudulle ilmestyviä samankokoisia vihollisia vastaan.
Eye-kameran kalibrointi pelaamista varten vaatii pelaajalta melko suuria tilaresursseja. Pelaajan kannattaa varata ainakin kolme metriä leveä tila ilman esteitä. Pelaajan on myös suositeltavaa hankkia pelialueelle runsas valotus, sekä varmistaa, että vaatteet erottuvat todella hyvin taustasta. Näidenkin muutosten jälkeen yleensä ilmenee ongelmia: Pelaaja ottaa mukaansa peliin palan seinää; Pelaajan ääriviivat tulevat peliin reilulla taustakuorrutuksella; Jalat katoavat; Kädet vilkkuvat tai osa niistä ei näy, kun niitä liikuttaa. Arvostelija testasi peliä kaksi kertaa. Kummallakin kerralla erilaisilla vaatteilla, taustalla, valotuksella ja henkilöillä ja kummallakin kerralla ongelmat toistuivat lähes samanlaisina.
Siinä missä peli antaa jotain uutta, se myös ottaa. Pelissä - toisin kuin vanhemmissa eye-kameraa hyödyntävissä peleissä tarkoituksena ei ole vain seistä paikallaan ja huitoa jostain lenteleviä otuksia, pelaaja nimittäin pääsee oikeasti tappelemaan omana itsenään ruudulle ilmestyviä samankokoisia vihollisia vastaan.
Eye-kameran kalibrointi pelaamista varten vaatii pelaajalta melko suuria tilaresursseja. Pelaajan kannattaa varata ainakin kolme metriä leveä tila ilman esteitä. Pelaajan on myös suositeltavaa hankkia pelialueelle runsas valotus, sekä varmistaa, että vaatteet erottuvat todella hyvin taustasta. Näidenkin muutosten jälkeen yleensä ilmenee ongelmia: Pelaaja ottaa mukaansa peliin palan seinää; Pelaajan ääriviivat tulevat peliin reilulla taustakuorrutuksella; Jalat katoavat; Kädet vilkkuvat tai osa niistä ei näy, kun niitä liikuttaa. Arvostelija testasi peliä kaksi kertaa. Kummallakin kerralla erilaisilla vaatteilla, taustalla, valotuksella ja henkilöillä ja kummallakin kerralla ongelmat toistuivat lähes samanlaisina.
Like those comicbook superheroes!
Pelin tarinapuolen perusidea on melko hölmö parodiointi vanhoista sarjakuvista. Pelaaja on tavallinen tallaaja, joka hankkiutuu kiinalaiseen sarjakuvakauppaan töihin. Jossain vaiheessa pelaaja onnistuu imeytymään yhteen sarjakuvista, jossa hän oppii pari kung fu kykyä. Tämän jälkeen sitten loikitaan ympäri maita ja mantuja taistellen, niin paikallista gangsterijoukkoa, kuin vanhasta kaupassa sijaitsevasta taulusta vapautuneita pimeyden voimia vastaan.
Vaikkei tarina itsessään toimi kovin vahvalla pohjalla, pelin yksiä ainoita hyviä puolia on sen tarina ominaisuudet. Heti alussa ja aina tarinaosuuksien välissä eye-kamera pyytää pelaajaa poseeraamaan erilaisissa asennoissa ja erilaisilla ilmeillä, tämän jälkeen siirrytään tarinankerrontaan, joka myötäilee nostalgisia 80-luvun sarjakuvagrafiikoita. Sarjakuvaosuuksissa pelaaja näkyy aikaisempien otosten asennoissa, jos poseeraukset ovat hyvin otettuja, näkyy pelaaja yleensä hienoissa, hauskoissa tai muuten vain viihdyttävissä, tarinaan sulautuvissa asennoissa.
Beware! I know kung fu!
Pelaaminen itsessään on melko turhauttava kokemus. Hahmo itsessään – kuten aikaisemmin mainittu – on välkkyvä, rakeinen ja tuhruinen kuva pelaajasta television ruudulla.
Liikkuminen ja liikkeiden tekeminen on liian usein arvailuun perustuvaa huitomista ja heilumista. Liikkuminen sivuttain on erittäin hankalaa ja rajoitettua. Liikkumista ja liikkeiden tekemistä rajoittavat erityisesti kameran lukualueen pituus, josta syystä pelaajan liikkuminen rajoittuu kävellessä ryömintävauhtiin sivusuunnassa. On harvoja kertova, kun oikeasti tunsin onnistuvani jossain liikkeessä, ilman jatkuvaa yrittämistä. Pääosin liikkuminen omalla kohdalla tapahtui sillä samalla ärsyttävällä huitomisella ja heilumisella, jolla useat muutkin asiat pelissä hoidetaan.
Lyöntien ja potkujen osumispisteet määräytyvät liikkuvien osien määrästä, jotka pääsevät kontaktiin toisen ruudulla olevan graafisen hahmon kanssa, tällainen ratkaisu poistaa mahdollisuuden torjua vastustajan iskuja. Lyöntejä ja potkuja voi toki väistää, sillä kun vihollinen lyö, hetkeä aikaisemmin ilmaan piirtyy viiva sieltä mistä isku alkaa ja minne se päättyy. Iskujen väistäminen on kuitenkin erittäin harvoin mahdollista, sillä yleensä pelaajan väistäessä, ilmaan jää palanen kameran mukaan ottamaa taustaa pelaajan takaa, joka rekisteröi iskun osuvaksi.
Normaalien taistelutapojen lisäksi pelaajalle annetaan uusilla tasoilla tietynlaisia erikoiskykyjä. Näitä kykyjä ovat esimerkiksi sähkön ampuminen kädestä, maahan lyöminen joka aiheuttaa pyyhkäisevän räjähdyksen, sekä erilaiset loikat ja syöksymiset, joiden avulla pelaaja pääsee nopeasti vihollisten luo tai näiden keskeltä pois. Näissäkin tapauksissa pelikokemus on huomattavasti turhauttavampi aikaisemmin mainittujen surkeiden kamera ominaisuuksien takia.
Pelin tarinapuolen perusidea on melko hölmö parodiointi vanhoista sarjakuvista. Pelaaja on tavallinen tallaaja, joka hankkiutuu kiinalaiseen sarjakuvakauppaan töihin. Jossain vaiheessa pelaaja onnistuu imeytymään yhteen sarjakuvista, jossa hän oppii pari kung fu kykyä. Tämän jälkeen sitten loikitaan ympäri maita ja mantuja taistellen, niin paikallista gangsterijoukkoa, kuin vanhasta kaupassa sijaitsevasta taulusta vapautuneita pimeyden voimia vastaan.
Vaikkei tarina itsessään toimi kovin vahvalla pohjalla, pelin yksiä ainoita hyviä puolia on sen tarina ominaisuudet. Heti alussa ja aina tarinaosuuksien välissä eye-kamera pyytää pelaajaa poseeraamaan erilaisissa asennoissa ja erilaisilla ilmeillä, tämän jälkeen siirrytään tarinankerrontaan, joka myötäilee nostalgisia 80-luvun sarjakuvagrafiikoita. Sarjakuvaosuuksissa pelaaja näkyy aikaisempien otosten asennoissa, jos poseeraukset ovat hyvin otettuja, näkyy pelaaja yleensä hienoissa, hauskoissa tai muuten vain viihdyttävissä, tarinaan sulautuvissa asennoissa.
Beware! I know kung fu!
Pelaaminen itsessään on melko turhauttava kokemus. Hahmo itsessään – kuten aikaisemmin mainittu – on välkkyvä, rakeinen ja tuhruinen kuva pelaajasta television ruudulla.
Liikkuminen ja liikkeiden tekeminen on liian usein arvailuun perustuvaa huitomista ja heilumista. Liikkuminen sivuttain on erittäin hankalaa ja rajoitettua. Liikkumista ja liikkeiden tekemistä rajoittavat erityisesti kameran lukualueen pituus, josta syystä pelaajan liikkuminen rajoittuu kävellessä ryömintävauhtiin sivusuunnassa. On harvoja kertova, kun oikeasti tunsin onnistuvani jossain liikkeessä, ilman jatkuvaa yrittämistä. Pääosin liikkuminen omalla kohdalla tapahtui sillä samalla ärsyttävällä huitomisella ja heilumisella, jolla useat muutkin asiat pelissä hoidetaan.
Lyöntien ja potkujen osumispisteet määräytyvät liikkuvien osien määrästä, jotka pääsevät kontaktiin toisen ruudulla olevan graafisen hahmon kanssa, tällainen ratkaisu poistaa mahdollisuuden torjua vastustajan iskuja. Lyöntejä ja potkuja voi toki väistää, sillä kun vihollinen lyö, hetkeä aikaisemmin ilmaan piirtyy viiva sieltä mistä isku alkaa ja minne se päättyy. Iskujen väistäminen on kuitenkin erittäin harvoin mahdollista, sillä yleensä pelaajan väistäessä, ilmaan jää palanen kameran mukaan ottamaa taustaa pelaajan takaa, joka rekisteröi iskun osuvaksi.
Normaalien taistelutapojen lisäksi pelaajalle annetaan uusilla tasoilla tietynlaisia erikoiskykyjä. Näitä kykyjä ovat esimerkiksi sähkön ampuminen kädestä, maahan lyöminen joka aiheuttaa pyyhkäisevän räjähdyksen, sekä erilaiset loikat ja syöksymiset, joiden avulla pelaaja pääsee nopeasti vihollisten luo tai näiden keskeltä pois. Näissäkin tapauksissa pelikokemus on huomattavasti turhauttavampi aikaisemmin mainittujen surkeiden kamera ominaisuuksien takia.
Lyhyesti:
Peliä varmaan kuvastaa parhaiten tässä arvostelussa usein käytetty ”huitominen ja heiluminen”. Pelin idea on mahtava ja paperilla se näyttää hauskalta ja innovatiiviselta keksinnöltä, jossa pelaaja pääsee itse tekemään sitä mitä tähän asti on tehty vain nappeja painamalla. Käytännössä peli on kuitenkin hölmön tarinan ja aika ajoin turhien kamera ongelmien hidastama paketti, jossa on hienot sarjakuvaominaisuudet, mutta joka olisi voinut olla paljon, paljon parempi.
Hyvää:
+ Idea
+ Hienot tarinan sarjakuvaominaisuudet
Huonoa:
- Tarinan juoni on melko turha
- Vaatii paljon liikkumistilaa
- Iskujen ja liikkeiden tekemisen vaikeus
- Vaatii älyttömät resurssit valotuksessa ja taustasta erottumisessa
39/100
Peliä varmaan kuvastaa parhaiten tässä arvostelussa usein käytetty ”huitominen ja heiluminen”. Pelin idea on mahtava ja paperilla se näyttää hauskalta ja innovatiiviselta keksinnöltä, jossa pelaaja pääsee itse tekemään sitä mitä tähän asti on tehty vain nappeja painamalla. Käytännössä peli on kuitenkin hölmön tarinan ja aika ajoin turhien kamera ongelmien hidastama paketti, jossa on hienot sarjakuvaominaisuudet, mutta joka olisi voinut olla paljon, paljon parempi.
Hyvää:
+ Idea
+ Hienot tarinan sarjakuvaominaisuudet
Huonoa:
- Tarinan juoni on melko turha
- Vaatii paljon liikkumistilaa
- Iskujen ja liikkeiden tekemisen vaikeus
- Vaatii älyttömät resurssit valotuksessa ja taustasta erottumisessa
39/100
RSS Feed
