 | Peligenre: Tasohyppely Julkaisija: Activision Kehittäjä: Toys for Bob, Beenox Julkaisupäivä: 10.10.2014 Kotisivu: skylanders.com/fi/ Muut alustat: PS3, XBONE, Xbox 360, Wii U, Wii, 3DS, iOS, Fire OS, Android Pelaajamäärä: 1-2 Ikärajoitus (PEGI): +7 Arvostelija: Aleksi Kauhanen |
Kiitokset Activision Blizzardille arviokappaleesta!
Hyviä tasoloikkapelejä ei olla nähty nykykonsoleilla liikaa. Tällä hetkellä PlayStation 4:lle löytyvät platformerit voidaan laskea yhdellä kädellä. Kaikki loikintagenren kermat ovat vasta tekemässä tuloaan. Tätä aukkoa PS4-kirjastossa yrittää tulla paikkaamaan jo muutaman vuoden jatkunut pelisarja Skylanders. Trap Team -lisänimeä kantava jatko-osa lupaa pelipaketin takaosan mukaan muuttaa pelattavuutta aivan uuteen suuntaan. Miten nämä lupaukset saatiin täytettyä? Millä tavalla Skylanderit vakuuttavat pienet naperot pyytämään pukinkonttiin roppakaupalla figuureita?
Lelujen yhdistäminen interaktiiviseksi osaksi peliä oli nerokas ajatus
Mikä meno, mikä boogie?
Skylanders-pelisarjan suurin koukku on viimeistään tässä kohtaa kaikille tuttu. Pelaaja valitsee yhden figun yli kuudestakymmenestä vaihtoehdosta, asettaa sen portaalin ja pelaa kyseisellä hahmolla pelissä. Jokaisen hahmon liikkeitä on mahdollisuus parantaa ja lisätä mielensä mukaan samalla, kun karvaturrin tasot nousevat. Katto on asetettu kahteenkymmeneen, joten pikkupelaajille tekemistä riittää rutkasti pelkästään eri hahmoja kehittäessä.
Pelin tarina kertoo legendaarisesta Trap Teamista, jonka tehtävä on suojella Skylandsia maan pahimmilta vihollisilta. Universumin kurjin vankila pamahtaa kuin uuden vuoden raketti ja vapauttaa kaikki rikolliset, mukaan lukien edellisistä Kaoksen. Pelaajan tehtäväksi jää pelastaa Skylands tuholta ja napata pahikset uudella Traptanium-portaalilla hyvien puolelle. Suurimmaksi uhkaksi nousee kahdeksan supervihollisen muodostama tiimi, joiden tavoitteena on valloittaa Skylands ja ryöstää tämän kultavarastot. Muutaman kentän välein pelaaja kukistaa yhden pääpahiksista ja kääntää tämän hyvien puolelle.
Roistoista yksi nousee kuitenkin ylitse muiden ja se on pelin loppupuolella kukistettava Wolfgang. Kuten nimestäkin voi jo päätellä, kyseessä on metallimusiikkia palvova ihmissusi, joka käyttää aseenaan luista rakentamaansa kitaraa. Tämä pahis iski minuun, kuin miljoona volttia. Hänen tasossaan pelaaja voi nähdä Wolfangin moshaavan hologrammeissa metallimusiikin tahtiin. Vaikka monet näkevät konnan tylsänä stereotyyppinä, itse pidän hänestä kovasti. Muuten viholliskatras taas on vaihtelevaa; osa hyviä, osa ei. Harmillisesti heikoiten suunniteltu vihollinen on itse pääpiru Golden Queen, joka voi muuttaa hahmoja kullaksi. Hän haluaa vain Skylandsin kullan ja tulla itse palvotuksi samaan aikaan. Todella omaperäistä.
Skylanders-pelisarjan suurin koukku on viimeistään tässä kohtaa kaikille tuttu. Pelaaja valitsee yhden figun yli kuudestakymmenestä vaihtoehdosta, asettaa sen portaalin ja pelaa kyseisellä hahmolla pelissä. Jokaisen hahmon liikkeitä on mahdollisuus parantaa ja lisätä mielensä mukaan samalla, kun karvaturrin tasot nousevat. Katto on asetettu kahteenkymmeneen, joten pikkupelaajille tekemistä riittää rutkasti pelkästään eri hahmoja kehittäessä.
Pelin tarina kertoo legendaarisesta Trap Teamista, jonka tehtävä on suojella Skylandsia maan pahimmilta vihollisilta. Universumin kurjin vankila pamahtaa kuin uuden vuoden raketti ja vapauttaa kaikki rikolliset, mukaan lukien edellisistä Kaoksen. Pelaajan tehtäväksi jää pelastaa Skylands tuholta ja napata pahikset uudella Traptanium-portaalilla hyvien puolelle. Suurimmaksi uhkaksi nousee kahdeksan supervihollisen muodostama tiimi, joiden tavoitteena on valloittaa Skylands ja ryöstää tämän kultavarastot. Muutaman kentän välein pelaaja kukistaa yhden pääpahiksista ja kääntää tämän hyvien puolelle.
Roistoista yksi nousee kuitenkin ylitse muiden ja se on pelin loppupuolella kukistettava Wolfgang. Kuten nimestäkin voi jo päätellä, kyseessä on metallimusiikkia palvova ihmissusi, joka käyttää aseenaan luista rakentamaansa kitaraa. Tämä pahis iski minuun, kuin miljoona volttia. Hänen tasossaan pelaaja voi nähdä Wolfangin moshaavan hologrammeissa metallimusiikin tahtiin. Vaikka monet näkevät konnan tylsänä stereotyyppinä, itse pidän hänestä kovasti. Muuten viholliskatras taas on vaihtelevaa; osa hyviä, osa ei. Harmillisesti heikoiten suunniteltu vihollinen on itse pääpiru Golden Queen, joka voi muuttaa hahmoja kullaksi. Hän haluaa vain Skylandsin kullan ja tulla itse palvotuksi samaan aikaan. Todella omaperäistä.
Erilaiset hahmot luovat peruspelattavuuteen paljon vaihtelua
Liity meihin!
Suurin uudistus pelattavuudessa on ehdottomasti mahdollisuus pelata kaapatauilla pahantekijöillä, kun oma hahmo on ottanut liikaa lihasnaarmua turpasaunojen aikana. Pelaajan tulee ensin löytää ja pähittää konna, jonka jälkeen se kaapataan elementilleen sopivaan ansaan. Peli sisältää kahdeksan elementin roistoja, joista kahden ansa löytyy aloituspaketista valmiina. Muut avaimet tulee hankkia erikseen. Roistoilla on myös omat tehtävänsä tietyissä kentissä, jolloin heidän asearsenaalia ja panssareita pääsee parantamaan, samalla tehden vastapalveluksen niille, joita konna on vähän aikaa sitten piessyt. Tehtävien laatu vaihtelee erittäin suuresti. Osa haasteista luo mukavaa vaihtelua pelattavuuteen, kun taas osa taas jää puhumisen tasolle ja siinä se. Tuntuu kuin kehittäjillä olisi loppunut ideat kesken tehtäviä suunnitellessa.
Pelimaailma on täynnä erilaisia alueita ja tehtäviä, joita ei pääse pelaamaan kuin tietyllä vihollisella tai elementaali Trap Masterilla. Kyllä, tässä pelissä lukituille alueille pääsevät vain tämän tuotoksen pääsankarit, joten vaikka pelaaja omistaisi kyseisen elementin figuurin, ei hän pääse alueelle, ellei kyseessä ole yksi valituista. Olo on kuin katsoisi elokuvaa ja sivuhahmojen seuraamisesta vaadittaisiin erillinen maksu. Figut ovat toki hienosti suunniteltuja, eikä ketään varmasti hävetä laittaa niitä esille omaan peliluolaansa, mutta silti suuhun jää ikävästi rahastuksen maku.
Kehnosta makuelämyksestä huolimatta itse pelattavuus on pääporkkana pelissä, joten onneksi tätä osa-aluetta ei ole jätetty puolitiehen. Kentät ovat laajoja ja haarautuvia, jotka sisältävät runsaasti vaihtelevaa tekemistä aina aarteiden metsästämisestä erilaisten minipelien pelaamiseen. Sarjan fanien riemuksi Taivaskivien murskaus ja lukkopulmat tekevät Skylanders: Giantsista odotetun paluun. Yksinkertaiset pulmapelit luovat peliin paljon toivottua vaihtelua sopivissa määrin. Paluun tekevät myös edellisistä osista tutut areenataistelut, joita on nyt pelkkien erillisten haasteiden lisäksi ripoteltu ympäri pelin kenttiä sinne sun tänne.
Suurin uudistus pelattavuudessa on ehdottomasti mahdollisuus pelata kaapatauilla pahantekijöillä, kun oma hahmo on ottanut liikaa lihasnaarmua turpasaunojen aikana. Pelaajan tulee ensin löytää ja pähittää konna, jonka jälkeen se kaapataan elementilleen sopivaan ansaan. Peli sisältää kahdeksan elementin roistoja, joista kahden ansa löytyy aloituspaketista valmiina. Muut avaimet tulee hankkia erikseen. Roistoilla on myös omat tehtävänsä tietyissä kentissä, jolloin heidän asearsenaalia ja panssareita pääsee parantamaan, samalla tehden vastapalveluksen niille, joita konna on vähän aikaa sitten piessyt. Tehtävien laatu vaihtelee erittäin suuresti. Osa haasteista luo mukavaa vaihtelua pelattavuuteen, kun taas osa taas jää puhumisen tasolle ja siinä se. Tuntuu kuin kehittäjillä olisi loppunut ideat kesken tehtäviä suunnitellessa.
Pelimaailma on täynnä erilaisia alueita ja tehtäviä, joita ei pääse pelaamaan kuin tietyllä vihollisella tai elementaali Trap Masterilla. Kyllä, tässä pelissä lukituille alueille pääsevät vain tämän tuotoksen pääsankarit, joten vaikka pelaaja omistaisi kyseisen elementin figuurin, ei hän pääse alueelle, ellei kyseessä ole yksi valituista. Olo on kuin katsoisi elokuvaa ja sivuhahmojen seuraamisesta vaadittaisiin erillinen maksu. Figut ovat toki hienosti suunniteltuja, eikä ketään varmasti hävetä laittaa niitä esille omaan peliluolaansa, mutta silti suuhun jää ikävästi rahastuksen maku.
Kehnosta makuelämyksestä huolimatta itse pelattavuus on pääporkkana pelissä, joten onneksi tätä osa-aluetta ei ole jätetty puolitiehen. Kentät ovat laajoja ja haarautuvia, jotka sisältävät runsaasti vaihtelevaa tekemistä aina aarteiden metsästämisestä erilaisten minipelien pelaamiseen. Sarjan fanien riemuksi Taivaskivien murskaus ja lukkopulmat tekevät Skylanders: Giantsista odotetun paluun. Yksinkertaiset pulmapelit luovat peliin paljon toivottua vaihtelua sopivissa määrin. Paluun tekevät myös edellisistä osista tutut areenataistelut, joita on nyt pelkkien erillisten haasteiden lisäksi ripoteltu ympäri pelin kenttiä sinne sun tänne.
"Minä olen ex-pinjata!"
Kaikille puuhaa riittää
Jottei Trap Team olisi aivan saman vanhan toisotoa, ovat tekijät lisänneet paljon muutakin pientä puuhaa. Jokaisen kentän välissä pelaaja heitetään Skylanders akatemiaan, jossa hahmon taitoja ja voimia voidaan kehittää rytmipelin ja uuden Kaoksen torninpuolustushaasteiden avulla. Uusista minipeleistä ehdottomasti heikon lenkki on rytmipeli. Ideana on päihittää räppitaistelun kaltaisessa kisassa bändiin pyrkivä laulaja.Vaikka itse pelattavuus toimii mallikkaasti, ei musiikki kuulosta miltään tervejärkisen hoilailulta, ei sitten millään. Uudet tornihaasteet ovat onneksi sieltä paremmasta päästä. Kaos lähettää sinua kohti useita eri aaltoja, joiden aikana sinun tulee puolustaa kentältä löytyvää arkkua muutaman tykkitornin avustuksella. Vanhemmat pelaajat löytävät kaikista suurimman haasteen tästä pelitilasta, jos vaikeusaste on käännetty täysille.
Lopulta Skylanders: Trap Team on kaikista uudistuksistaan huolimatta tuttua ja turvallista Skylanders laatua. Erilaiset hahmot ja minipelit luovat mukavaa vaihtelua mukavan mittaiselle seikkailulle, mutta aivan viime metreillä peli alkaa toistaa itseään hiukan liikaa. Nuoremmille pelaajille kyseessä on jälleen loistava paketti tasoloikkaa pienillä roolipelielementeillä, mutta meille vanhemmille konkareille paketti ei juuri uusia haasteita esittele.
Lyhyesti:
Skylanders: Trap Team on ihan pätevä jatko-osa, josta puuttuu se viimeinen silaus, joka tekisi siitä pakkohankinnan. Sarjan fanit ja nuoremmat pelaajat varmasti tykkäävät, mutta muiden kannattaa miettiä koko paketin arvoa.
Hyvää:
+ Laajat kentät
+ Paljon pelattavaa
+ Figuurit ovat edelleen tyylikkäitä
+ Minipelit luovat hienoa vaihtelua pelattavuuteen
Huonoa:
- Hinta koko pelin tutkimiselle
- Vaikeusaste
- Heikko tarina
- Samojen kikkojen kierrätys
Pisteet: 75/100
Aleksi Kauhanen
Jottei Trap Team olisi aivan saman vanhan toisotoa, ovat tekijät lisänneet paljon muutakin pientä puuhaa. Jokaisen kentän välissä pelaaja heitetään Skylanders akatemiaan, jossa hahmon taitoja ja voimia voidaan kehittää rytmipelin ja uuden Kaoksen torninpuolustushaasteiden avulla. Uusista minipeleistä ehdottomasti heikon lenkki on rytmipeli. Ideana on päihittää räppitaistelun kaltaisessa kisassa bändiin pyrkivä laulaja.Vaikka itse pelattavuus toimii mallikkaasti, ei musiikki kuulosta miltään tervejärkisen hoilailulta, ei sitten millään. Uudet tornihaasteet ovat onneksi sieltä paremmasta päästä. Kaos lähettää sinua kohti useita eri aaltoja, joiden aikana sinun tulee puolustaa kentältä löytyvää arkkua muutaman tykkitornin avustuksella. Vanhemmat pelaajat löytävät kaikista suurimman haasteen tästä pelitilasta, jos vaikeusaste on käännetty täysille.
Lopulta Skylanders: Trap Team on kaikista uudistuksistaan huolimatta tuttua ja turvallista Skylanders laatua. Erilaiset hahmot ja minipelit luovat mukavaa vaihtelua mukavan mittaiselle seikkailulle, mutta aivan viime metreillä peli alkaa toistaa itseään hiukan liikaa. Nuoremmille pelaajille kyseessä on jälleen loistava paketti tasoloikkaa pienillä roolipelielementeillä, mutta meille vanhemmille konkareille paketti ei juuri uusia haasteita esittele.
Lyhyesti:
Skylanders: Trap Team on ihan pätevä jatko-osa, josta puuttuu se viimeinen silaus, joka tekisi siitä pakkohankinnan. Sarjan fanit ja nuoremmat pelaajat varmasti tykkäävät, mutta muiden kannattaa miettiä koko paketin arvoa.
Hyvää:
+ Laajat kentät
+ Paljon pelattavaa
+ Figuurit ovat edelleen tyylikkäitä
+ Minipelit luovat hienoa vaihtelua pelattavuuteen
Huonoa:
- Hinta koko pelin tutkimiselle
- Vaikeusaste
- Heikko tarina
- Samojen kikkojen kierrätys
Pisteet: 75/100
Aleksi Kauhanen
RSS Feed
