Peligenre: Tasohyppely
Julkaisija: Disney Interactive
Kehittäjä: Virgin Interactive
Julkaisupäivä (EU): 28.11.1996
Muut alustat: GB, Sega Mega Drive
Pelaajamäärä: 1
Ikärajoitus (ESRB): Everyone (E)
Arvostelija: Hannu Karjalainen
Sanotaan, että elokuvista tehdyt pelit tai pelistä tehdyt elokuvat eivät onnistu lähes milloinkaan, ja tuloksena on roskakorin täytettä. Tämä sanonta pätee monissa tapauksissa, kuten Mortal Kombat -peleistä tehdyt elokuvat sen meille todistavat. Toki tämä on myös makuasia joista ei pidä kiistellä. Tällä kertaa käsiini sattui piirroselokuvasta tehty peli, jonka elokuvaversio on varmasti kaikille tuttu lapsuudestaan.
Julkaisija: Disney Interactive
Kehittäjä: Virgin Interactive
Julkaisupäivä (EU): 28.11.1996
Muut alustat: GB, Sega Mega Drive
Pelaajamäärä: 1
Ikärajoitus (ESRB): Everyone (E)
Arvostelija: Hannu Karjalainen
Sanotaan, että elokuvista tehdyt pelit tai pelistä tehdyt elokuvat eivät onnistu lähes milloinkaan, ja tuloksena on roskakorin täytettä. Tämä sanonta pätee monissa tapauksissa, kuten Mortal Kombat -peleistä tehdyt elokuvat sen meille todistavat. Toki tämä on myös makuasia joista ei pidä kiistellä. Tällä kertaa käsiini sattui piirroselokuvasta tehty peli, jonka elokuvaversio on varmasti kaikille tuttu lapsuudestaan.
Kyseessä on Disneyn vuonna 1940 julkaistusta teoksesta tehty peli nimeltään Pinocchio. Peli julkaistiin Sega Genesikselle, meille tutummin Mega Drivelle vuonna 1995 ja seuraavana vuonna Game Boy sekä Super Nintendo saivat omat versionsa pelistä. Pelin kehittäjänä toiminut Virgin Interactive on tuttu monista Disney-pelien kehityksistä ja julkaisuista 90- luvun alusta sekä Resident Evil- sarjan ensimmäisten osien Eurooppa-julkaisuista, joten paperilla mahdollisuudet kerrankin onnistuvaan leffapeliin näyttävät hyviltä. Kuinka he saivat Pinocchion muutettua peliksi ja liittyykö se perinteisten huonojen leffapelien joukkoon, vai saako kyseinen tuotos hyväksynnän onnistuneesta lasten seikkailupelistä?
Be a good boy
Pelin juoni on suoraan elokuvasta kuten arvata saattaa. Pelaajan hahmo on Pinokkio, jonka pitää ansaita oikean väärästä erottelun, rohkeuden sekä epäitsekkyyden mitalit jotta hänestä kasvaisi oikea poika. Käytännössä nämä mitalit tulevat peliä pelatessa eteenpäin. Peli on kolmea kenttää lukuun ottamatta sivusta kuvattu tasohyppely, joita 90-luvulla osattiin tehdä, ja tämä peli ei ole poikkeus. Ohjaus on sujuvaa ja perinteistä, mihin monissa tasohyppelyissä on totuttu. Kun otat ohjaimen käsiisi ja aloitat pelaamisen, tunnet heti olevasi ohjauksen kanssa sujut ja tunnet hallitsevasi pelimaailman tapahtumia kuten pelaajan pitääkin. Vaihtelua normaaliin tasohyppelyyn peliin tuo kaksi kenttää, joissa pitää reagoida tarpeeksi nopeasti. Nämä reaktiokentät ovat tosin helpoimmallakin tasolla yllättävän hankalia ja kirjoittaneella meni lopulta useampi yritys niiden läpipääsemiseksi. Lopulta ne kuitenkin menevät hyvin vaivattomasti yritysten ja erehdyksien kautta. Niiden kenttien uudelleenpeluuarvo on hieman onneton, jos muistaa ulkoa milloin pitää esimerkiksi vuoristoradan vaunun kyydissä hyppiä ja kumartua. Kun elokuvassa Pinokkio esiintyi lavalla köydettömänä nukkena, on tästä tehty erittäin hyvä kenttä peliin. Tässä tulee kolmas kenttä, joka eroaa pelin tavanomaisista kontrolleista. Ohjaimen jokaisesta main buttonista (A, B, X, Y) sekä ristiohjaimen ylös-näppäimestä tekee jonkin tanssiliikkeen, ja itse pitää seurata muiden nukkejen liikkeitä. Tee liikkeet perässä, jotta saat mainetta ja kunniaa.
Be a good boy
Pelin juoni on suoraan elokuvasta kuten arvata saattaa. Pelaajan hahmo on Pinokkio, jonka pitää ansaita oikean väärästä erottelun, rohkeuden sekä epäitsekkyyden mitalit jotta hänestä kasvaisi oikea poika. Käytännössä nämä mitalit tulevat peliä pelatessa eteenpäin. Peli on kolmea kenttää lukuun ottamatta sivusta kuvattu tasohyppely, joita 90-luvulla osattiin tehdä, ja tämä peli ei ole poikkeus. Ohjaus on sujuvaa ja perinteistä, mihin monissa tasohyppelyissä on totuttu. Kun otat ohjaimen käsiisi ja aloitat pelaamisen, tunnet heti olevasi ohjauksen kanssa sujut ja tunnet hallitsevasi pelimaailman tapahtumia kuten pelaajan pitääkin. Vaihtelua normaaliin tasohyppelyyn peliin tuo kaksi kenttää, joissa pitää reagoida tarpeeksi nopeasti. Nämä reaktiokentät ovat tosin helpoimmallakin tasolla yllättävän hankalia ja kirjoittaneella meni lopulta useampi yritys niiden läpipääsemiseksi. Lopulta ne kuitenkin menevät hyvin vaivattomasti yritysten ja erehdyksien kautta. Niiden kenttien uudelleenpeluuarvo on hieman onneton, jos muistaa ulkoa milloin pitää esimerkiksi vuoristoradan vaunun kyydissä hyppiä ja kumartua. Kun elokuvassa Pinokkio esiintyi lavalla köydettömänä nukkena, on tästä tehty erittäin hyvä kenttä peliin. Tässä tulee kolmas kenttä, joka eroaa pelin tavanomaisista kontrolleista. Ohjaimen jokaisesta main buttonista (A, B, X, Y) sekä ristiohjaimen ylös-näppäimestä tekee jonkin tanssiliikkeen, ja itse pitää seurata muiden nukkejen liikkeitä. Tee liikkeet perässä, jotta saat mainetta ja kunniaa.
I'd rather be smart than be an actor
Graafinen ulkoasu on perinteistä 16-bittistä tasoa. Hahmot ovat tehty yksityiskohtaisesti, ja liikkeet ovat sulavia. Joissakin kentissä tosin toivoisi hieman taustalle lisäväriä, eikä kokoajan lähes identtisen näköisiä rakennuksia. Vaikka niissäkin on omat yksityiskohtaiset piirteensä, alkaa silti puuduttamaan katsoa samanlaisia ikkunoita, kylttejä ja aitoja. Tämä johtaa hyvin nopeasti siihen että ei tiedä minne mennä ja olet eksyksissä. Tämä voi tapahtua jo ensimmäisessä kentässä, joka voi tuoda tuskastumisen tunteen jo kymmenessä minuutissa. Jos kuitenkin saa pidettyä hermot kurissa ja olla repimättä peliä konsolista, huomaat hyvän asian. Jokainen kenttä on erinäköinen kun toinen. Tämä tosiasia pelastaa välillä tylsähköksi käyvien kenttien ulkoasun, jos joudut samaa kenttää kaluamaan pahimmillaan jopa puoli tuntia.
A boy who won't be good might just as well be made of wood
Pelin äänimaailma on varsin loistava. Tuttuja kappaleita soi taustalla muutaman kerran, jotka luovat rennon tunnelman. Pelissä on myös omaa musiikkia joka on hyvin samankaltaista kuin elokuvassa esiintyvät kappaleet. Nämä kappaleet toimivat myös mallikkaasti, ne kuulostavat hyvältä ja parhaimmillaan jäävät soimaan päähän. Toisaalta elokuvasta tuttuja kappaleita olisi voinut olla hieman enemmän. Ääniefektit saavat myös hymyn huulille. Potkaistessa kuuluu viuhahduksia ja hahmon maahan osuessa tömähdyksiä, vastustajalapsien itku kuulostaa itkulta ja aikuisiän vastusten tuskanhuudot ovat myös hyvälaatuisia. Lyhyesti sanottuna kaikki ääniefektit kuulostavat siltä miltä pitääkin.
A lie keeps growing and growing
Samu-Sirkalla pelattava kenttä on mielestäni hieman huvittava, sillä se on tehty pienestä hetkestä joka kesti elokuvassa kaksi sekuntia. Kohtauksesta, jossa hän käytännössä istahtaa katsomaan nukke-esitystä, jossa Pinokkio on päänäyttelijän roolissa. Jotkin pelin kentät ovat taasen keksittyjä, vaikka paikka missä ne tapahtuvat ovat tuttuja. Kohtaukset jotka ovat mukana pelissä ovat tehty mielestäni varsin hyvin, joten en näe mitään syytä miksi niitä ei ole tehty enempää. Peli olisi voinut olla hieman pitempi, sillä jo ensimmäisellä läpipeluukerralla läpäisin pelin alle tuntiin. Kenttien välissä tarinaa ohjaa satukirja, jonka sivuja esitellään, ja kerrotaan kenttien välissä tapahtuvat kohtaukset. Jotkin kirjassa kerrottavista välitarinoista olisi voinut hyvinkin olla mukana pelissä, kuten esimerkiksi pelastautuminen nukketeatterisirkusvaunusta. Toisaalta pelin pituus vaihtelee hieman vaikeustason valitsemisella. Esimerkiksi helpoimmalla tasolla ensimmäinen kenttä on periaatteessa vain läpijuoksua, kun taasen keskivaikealla ja vaikealla tasolla kyseinen aloituskenttä on sokkeloa täynnä. Vaikeustasojen erosta voi puhua muutenkin, sillä peli on sinänsä helppo jokaisella tasolla, reaktiokenttiä lukuun ottamatta. Iskuja saa ottaa hyvin paljon vastaan, että joutuisit aloittamaan kentän alusta.
Graafinen ulkoasu on perinteistä 16-bittistä tasoa. Hahmot ovat tehty yksityiskohtaisesti, ja liikkeet ovat sulavia. Joissakin kentissä tosin toivoisi hieman taustalle lisäväriä, eikä kokoajan lähes identtisen näköisiä rakennuksia. Vaikka niissäkin on omat yksityiskohtaiset piirteensä, alkaa silti puuduttamaan katsoa samanlaisia ikkunoita, kylttejä ja aitoja. Tämä johtaa hyvin nopeasti siihen että ei tiedä minne mennä ja olet eksyksissä. Tämä voi tapahtua jo ensimmäisessä kentässä, joka voi tuoda tuskastumisen tunteen jo kymmenessä minuutissa. Jos kuitenkin saa pidettyä hermot kurissa ja olla repimättä peliä konsolista, huomaat hyvän asian. Jokainen kenttä on erinäköinen kun toinen. Tämä tosiasia pelastaa välillä tylsähköksi käyvien kenttien ulkoasun, jos joudut samaa kenttää kaluamaan pahimmillaan jopa puoli tuntia.
A boy who won't be good might just as well be made of wood
Pelin äänimaailma on varsin loistava. Tuttuja kappaleita soi taustalla muutaman kerran, jotka luovat rennon tunnelman. Pelissä on myös omaa musiikkia joka on hyvin samankaltaista kuin elokuvassa esiintyvät kappaleet. Nämä kappaleet toimivat myös mallikkaasti, ne kuulostavat hyvältä ja parhaimmillaan jäävät soimaan päähän. Toisaalta elokuvasta tuttuja kappaleita olisi voinut olla hieman enemmän. Ääniefektit saavat myös hymyn huulille. Potkaistessa kuuluu viuhahduksia ja hahmon maahan osuessa tömähdyksiä, vastustajalapsien itku kuulostaa itkulta ja aikuisiän vastusten tuskanhuudot ovat myös hyvälaatuisia. Lyhyesti sanottuna kaikki ääniefektit kuulostavat siltä miltä pitääkin.
A lie keeps growing and growing
Samu-Sirkalla pelattava kenttä on mielestäni hieman huvittava, sillä se on tehty pienestä hetkestä joka kesti elokuvassa kaksi sekuntia. Kohtauksesta, jossa hän käytännössä istahtaa katsomaan nukke-esitystä, jossa Pinokkio on päänäyttelijän roolissa. Jotkin pelin kentät ovat taasen keksittyjä, vaikka paikka missä ne tapahtuvat ovat tuttuja. Kohtaukset jotka ovat mukana pelissä ovat tehty mielestäni varsin hyvin, joten en näe mitään syytä miksi niitä ei ole tehty enempää. Peli olisi voinut olla hieman pitempi, sillä jo ensimmäisellä läpipeluukerralla läpäisin pelin alle tuntiin. Kenttien välissä tarinaa ohjaa satukirja, jonka sivuja esitellään, ja kerrotaan kenttien välissä tapahtuvat kohtaukset. Jotkin kirjassa kerrottavista välitarinoista olisi voinut hyvinkin olla mukana pelissä, kuten esimerkiksi pelastautuminen nukketeatterisirkusvaunusta. Toisaalta pelin pituus vaihtelee hieman vaikeustason valitsemisella. Esimerkiksi helpoimmalla tasolla ensimmäinen kenttä on periaatteessa vain läpijuoksua, kun taasen keskivaikealla ja vaikealla tasolla kyseinen aloituskenttä on sokkeloa täynnä. Vaikeustasojen erosta voi puhua muutenkin, sillä peli on sinänsä helppo jokaisella tasolla, reaktiokenttiä lukuun ottamatta. Iskuja saa ottaa hyvin paljon vastaan, että joutuisit aloittamaan kentän alusta.
You smoke like my grandmother
Lyhyesti Pinocchio onnistuu seuraamaan elokuvaa varsin mallikkaasti. Tuttuja hahmoja löytyy ja ne näyttävät kaikki itseltään. Kentät ovat suunniteltu hyvin, ja elokuvan juonta ohjataan kokoajan. Peli on kuin elokuva pähkinänkuoressa, vaikka joitain elokuvan tärkeitä kohtauksia olisi saanut olla enemmän. Muun muassa valehtelulla ja nenänkasvulla pelissä ei ole minkäänlaista osaa eikä arpaa. Vaikka jotkin kentät toistavat itse itseään, ne näyttävät silti hyviltä, ja tunnelma säilyy mallikkaasti. Jos haluat puhdistaa hetkeksi oikean elämän pölyt jaloista ja rauhoittua rennolla musiikilla höystetyllä, varmasti sinullekin tutulla tarinalla, tässä on peli juuri sinulle.
Arvosana: 77/100
Hyvää:
+ Elokuvan tunnelma on säilynyt peliin asti
+ Kenttäsuunnittelu
+ Tutut maisemat ja henkilöt
+ Äänimaailma
Huonoa:
- Reaktiokentät voivat olla liian nopeita nuoremmille pelaajille
- Jotkut kentät ovat kärsineet keksimisen puutteesta
Lyhyesti Pinocchio onnistuu seuraamaan elokuvaa varsin mallikkaasti. Tuttuja hahmoja löytyy ja ne näyttävät kaikki itseltään. Kentät ovat suunniteltu hyvin, ja elokuvan juonta ohjataan kokoajan. Peli on kuin elokuva pähkinänkuoressa, vaikka joitain elokuvan tärkeitä kohtauksia olisi saanut olla enemmän. Muun muassa valehtelulla ja nenänkasvulla pelissä ei ole minkäänlaista osaa eikä arpaa. Vaikka jotkin kentät toistavat itse itseään, ne näyttävät silti hyviltä, ja tunnelma säilyy mallikkaasti. Jos haluat puhdistaa hetkeksi oikean elämän pölyt jaloista ja rauhoittua rennolla musiikilla höystetyllä, varmasti sinullekin tutulla tarinalla, tässä on peli juuri sinulle.
Arvosana: 77/100
Hyvää:
+ Elokuvan tunnelma on säilynyt peliin asti
+ Kenttäsuunnittelu
+ Tutut maisemat ja henkilöt
+ Äänimaailma
Huonoa:
- Reaktiokentät voivat olla liian nopeita nuoremmille pelaajille
- Jotkut kentät ovat kärsineet keksimisen puutteesta
RSS Feed
