Peligenre: Urheilu
Julkaisija (PAL): Sega
Kehittäjä: Sega Sports Japan
Julkaisupäivä (Eurooppa): 18.11.2011
Muut alustat: Nintendo 3DS
Pelaajamäärä: 1-4
Ikäsuositus (PEGI): +3
Arvostelija: Hannu Karjalainen
Muistatteko ajat, kun Mario ja Sonic olivat kovimmat kilpakumppanit videopelimaailmassa? Mario Nintendon maskottina pyrki saamaan enemmän kuuluisuutta kuin Segan Sonic, ja veti lopulta pidemmän korren. Nykyään nämä molemmat osapuolet tunnetaan varmasti yhtä hyvin ja enää ei tarvitse kilpailla, kumpi on parempi.
Kyseiset hahmot ovat myöskin esiintyneet jo muutamissa samoissa peleissä, joista uusin tuotos on ensi kesän Lontoon Olympiakilpailuihin perustuva, Segan julkaisema Mario & Sonic at the London 2012 Olympic Games. Yleensäkin urheilutapahtumiin perustuvat pelit eivät ole olleet pelimaailman helmiä, mutta kuinka toimii sellainen peli, johon on sekoitettu kaksi maailmanlaajuisesti todella tunnettua pelihahmoa?
Julkaisija (PAL): Sega
Kehittäjä: Sega Sports Japan
Julkaisupäivä (Eurooppa): 18.11.2011
Muut alustat: Nintendo 3DS
Pelaajamäärä: 1-4
Ikäsuositus (PEGI): +3
Arvostelija: Hannu Karjalainen
Muistatteko ajat, kun Mario ja Sonic olivat kovimmat kilpakumppanit videopelimaailmassa? Mario Nintendon maskottina pyrki saamaan enemmän kuuluisuutta kuin Segan Sonic, ja veti lopulta pidemmän korren. Nykyään nämä molemmat osapuolet tunnetaan varmasti yhtä hyvin ja enää ei tarvitse kilpailla, kumpi on parempi.
Kyseiset hahmot ovat myöskin esiintyneet jo muutamissa samoissa peleissä, joista uusin tuotos on ensi kesän Lontoon Olympiakilpailuihin perustuva, Segan julkaisema Mario & Sonic at the London 2012 Olympic Games. Yleensäkin urheilutapahtumiin perustuvat pelit eivät ole olleet pelimaailman helmiä, mutta kuinka toimii sellainen peli, johon on sekoitettu kaksi maailmanlaajuisesti todella tunnettua pelihahmoa?
"Ah, worthless Koopa junk!"
Peli koostuu lukuisista urheilulajeista, jotka toimivat minipeleinä. Mukana ovat muunmuassa uinti, melonta, ammunta sekä jalkapallo. Jokaisessa on hyvin yksinkertaiset ohjaukset, joihinka ei ole kovin hyvin panostettu. Monia kertoja pelatessani kirosin ohjauksen liiallista sekoilua, parhaana esimerkkinä uinti. Kyseisessä lajissa hahmoa ohjataan kuin uisi itse niinsanottua ”koiraa”. Välillä hahmo jättää tekemättä minkäänlaista liikettä vaikka heiluttaisitkin sekä itse ohjainta että nunchukia kuin viimeistä päivää. Tasaisellakin liikkeellä hahmon vauhti altaassa tuntuu tökkivän, jonka takia pelitilanne aiheuttaa vastustajien karkaamisen ja harmaita hiuksia. Joissakin lajeissa ohjaus toimii, sillä niissä ei tarvitse senkummemmin ohjainta heilutella, esimerkkinä ammunta. Siinä tarvitsee ainoastaan tähdätä ohjaimella ruutua kohti, ja ampua B-näppäimestä. Jalkapallossa ohjainta ei tarvitse heiluttaa lainkaan, sillä ohjaus tapahtuu ainoastaan nunchukin tatilla, sekä parista näppäimestä. Hieman alkaa mietityttämään, miksi tällaisten lajien ohjaus toimii parhaiten, kun pääasiallinen pelaajakohde on lapset, jotka haluavat varmasti tällaisen pelin tiimellyksessä liikkua.
"I wish Luigi were here, I could blame him!"
Yksittäisten kilpailujen lisäksi toisena pelimuotona on ”London Party”, Jonka ideana on kerätä tarra-arkkiin joko 16, 32 tai 48 tarraa. Mitä paremmin sijoitut eri lajeissa, sitä enemmän saat tarroja. Tämä pelimuoto on hieman sekainen. Ensimmäisenä mitä löydät itsesi tekemässä valintojen tekemisen jälkeen on, että juoksentelet valitemallasi pelihahmollasi ympäri lontoon katuja, ja jahtaat jotain toista hahmoa, joka antaa sinulle minipelin. Pelatessani tätä pelimuotoa, minipeleiksi osui aina jonkinlainen visailu liittyen urheilulajeihin. Lopulta kun olet pelaillut ja juoksennellut tarpeeksi kaduilla, Big Benin kello alkaa soimaan ja on aika jollekin urheilulajille. Tämä sama rumba toistuu niin pitkään, kun joku on kerännyt tarvittavan määrän tarroja.
Peli koostuu lukuisista urheilulajeista, jotka toimivat minipeleinä. Mukana ovat muunmuassa uinti, melonta, ammunta sekä jalkapallo. Jokaisessa on hyvin yksinkertaiset ohjaukset, joihinka ei ole kovin hyvin panostettu. Monia kertoja pelatessani kirosin ohjauksen liiallista sekoilua, parhaana esimerkkinä uinti. Kyseisessä lajissa hahmoa ohjataan kuin uisi itse niinsanottua ”koiraa”. Välillä hahmo jättää tekemättä minkäänlaista liikettä vaikka heiluttaisitkin sekä itse ohjainta että nunchukia kuin viimeistä päivää. Tasaisellakin liikkeellä hahmon vauhti altaassa tuntuu tökkivän, jonka takia pelitilanne aiheuttaa vastustajien karkaamisen ja harmaita hiuksia. Joissakin lajeissa ohjaus toimii, sillä niissä ei tarvitse senkummemmin ohjainta heilutella, esimerkkinä ammunta. Siinä tarvitsee ainoastaan tähdätä ohjaimella ruutua kohti, ja ampua B-näppäimestä. Jalkapallossa ohjainta ei tarvitse heiluttaa lainkaan, sillä ohjaus tapahtuu ainoastaan nunchukin tatilla, sekä parista näppäimestä. Hieman alkaa mietityttämään, miksi tällaisten lajien ohjaus toimii parhaiten, kun pääasiallinen pelaajakohde on lapset, jotka haluavat varmasti tällaisen pelin tiimellyksessä liikkua.
"I wish Luigi were here, I could blame him!"
Yksittäisten kilpailujen lisäksi toisena pelimuotona on ”London Party”, Jonka ideana on kerätä tarra-arkkiin joko 16, 32 tai 48 tarraa. Mitä paremmin sijoitut eri lajeissa, sitä enemmän saat tarroja. Tämä pelimuoto on hieman sekainen. Ensimmäisenä mitä löydät itsesi tekemässä valintojen tekemisen jälkeen on, että juoksentelet valitemallasi pelihahmollasi ympäri lontoon katuja, ja jahtaat jotain toista hahmoa, joka antaa sinulle minipelin. Pelatessani tätä pelimuotoa, minipeleiksi osui aina jonkinlainen visailu liittyen urheilulajeihin. Lopulta kun olet pelaillut ja juoksennellut tarpeeksi kaduilla, Big Benin kello alkaa soimaan ja on aika jollekin urheilulajille. Tämä sama rumba toistuu niin pitkään, kun joku on kerännyt tarvittavan määrän tarroja.
"Way to go, Mario! You sure cooked his casserole!"
Pelin ulkoasu on vähintäänkin perinteikäs. Mieleen tulee Super Mario Galaxyt sekä Super Mario Sunshinen värikäs maailma, jonka Sega sekä Nintendo ovat osanneet aina. Peliä pelatessa ruutu on kokoajan värikäs ja kirkas, joka jo sellaisenaan tuo lievän hymyn huulille. Pelihahmot näyttävät siltä, miten olemme alusta asti tunteneet heidät, muuttamatta pientäkään yksityiskohtaa. Tosin parannettavaakin olisi, sillä peli voisi näyttää yleisilmeeltään paremmalta Wiinkin mahdollisuudet ottaen huomioon. Tausta voi olla hieman pikselimäistä puuroa, jonka huomaa parhaiten katsoessa taustalla näkyvää yleisöosuutta.
"Behold! It's a tailed frog! Very unique."
Äänimaailmakin on perinteistä Mario/Sonictasoa. Peli sisältää monia kappaleita jotka soivat valikkojen tausoilla sekä pelatessa, jotka ovat kaikki hyvin samankaltaisia. Jälleen parhaana esimerkkinä voidaan pitää Sunshinen ja Galaxyn musiikkia, eroa tuskin näiden pelien musiikeissa huomaa. Pelissä on myös jukeboxi, josta voi kuunella pelin taustakappaleita yksitellen. Listalta löytyy myös ostettavia remixkappaleita aiemmista Sonic- ja Mariopeleistä. Näitä saa ostettua epäonnistuneilla raavutusarvoilla, joita taasen saa yksittäisistä kilpailuista. Raavutusarvoista voi saada palkintoja, esimerkkinä Mii-hahmolle asuja. Jos raavutusarvoista ei tule mitään, niitä voidaan käyttää rahayksikkönä kaupasta, josta voi ostaa Mii-hahmojen asujen lisäksi kyseisiä kappaleita.
"Look! A giant talking egg!"
Hahmovalikoimasta löytyy 20 pelattavaa hahmoa, jotka ovat tuttuja monista edellisistä Mario -, sekä Sonicpeleistä. Näiden kahden lisäksi listalla on muunmuassa Donkey Kong, Tales, Peach, Knuckles, Luigi ja niin edelleen. Hahmot ovat luokiteltu neljään eri luokkaan. Jotkin ovat nopeampia, jotkin voimakkaampia, jotkut ovat ''Kyky''-luokassa, kun loput ovat peliä lainaten All-around hahmoja, jotka ovat tasaisia puurtajia jokaisessa asiassa. Hahmojen eroavaisuus ei ole kovin hyvin huomattavissa, varsinkin huomattuani Sonicin, joka on nopeimpia hahmoja, juoksevan voimakkaan Donkey Kongin perässä saavuttaen häntä kiinni yllättävän hitaasti. Liekö sitten vanhuus tulossa tutulle vauhtisiilille, kun nimikkokyky alkaa olla historiaa.
Pelin ulkoasu on vähintäänkin perinteikäs. Mieleen tulee Super Mario Galaxyt sekä Super Mario Sunshinen värikäs maailma, jonka Sega sekä Nintendo ovat osanneet aina. Peliä pelatessa ruutu on kokoajan värikäs ja kirkas, joka jo sellaisenaan tuo lievän hymyn huulille. Pelihahmot näyttävät siltä, miten olemme alusta asti tunteneet heidät, muuttamatta pientäkään yksityiskohtaa. Tosin parannettavaakin olisi, sillä peli voisi näyttää yleisilmeeltään paremmalta Wiinkin mahdollisuudet ottaen huomioon. Tausta voi olla hieman pikselimäistä puuroa, jonka huomaa parhaiten katsoessa taustalla näkyvää yleisöosuutta.
"Behold! It's a tailed frog! Very unique."
Äänimaailmakin on perinteistä Mario/Sonictasoa. Peli sisältää monia kappaleita jotka soivat valikkojen tausoilla sekä pelatessa, jotka ovat kaikki hyvin samankaltaisia. Jälleen parhaana esimerkkinä voidaan pitää Sunshinen ja Galaxyn musiikkia, eroa tuskin näiden pelien musiikeissa huomaa. Pelissä on myös jukeboxi, josta voi kuunella pelin taustakappaleita yksitellen. Listalta löytyy myös ostettavia remixkappaleita aiemmista Sonic- ja Mariopeleistä. Näitä saa ostettua epäonnistuneilla raavutusarvoilla, joita taasen saa yksittäisistä kilpailuista. Raavutusarvoista voi saada palkintoja, esimerkkinä Mii-hahmolle asuja. Jos raavutusarvoista ei tule mitään, niitä voidaan käyttää rahayksikkönä kaupasta, josta voi ostaa Mii-hahmojen asujen lisäksi kyseisiä kappaleita.
"Look! A giant talking egg!"
Hahmovalikoimasta löytyy 20 pelattavaa hahmoa, jotka ovat tuttuja monista edellisistä Mario -, sekä Sonicpeleistä. Näiden kahden lisäksi listalla on muunmuassa Donkey Kong, Tales, Peach, Knuckles, Luigi ja niin edelleen. Hahmot ovat luokiteltu neljään eri luokkaan. Jotkin ovat nopeampia, jotkin voimakkaampia, jotkut ovat ''Kyky''-luokassa, kun loput ovat peliä lainaten All-around hahmoja, jotka ovat tasaisia puurtajia jokaisessa asiassa. Hahmojen eroavaisuus ei ole kovin hyvin huomattavissa, varsinkin huomattuani Sonicin, joka on nopeimpia hahmoja, juoksevan voimakkaan Donkey Kongin perässä saavuttaen häntä kiinni yllättävän hitaasti. Liekö sitten vanhuus tulossa tutulle vauhtisiilille, kun nimikkokyky alkaa olla historiaa.
Lyhyesti:
Peli olisi voinut olla upea minipelikokoelma, mutta ohjauksen heikkous kaataa unelmat. Tämän takia pelaa vain harvoja lajeja joiden ohjaus toimii kuten pitäisikin, joihin sitten kyllästyy nopeasti. Jos haluaa pelata hyvää minipelikokoelmaa lähes samankaltaisella hahmovalikoimalla ellei paremmallakin, Suosittelen Mario Party- pelisarjaa.
Hyvää:
+ Hahmovalikoima
+ Lajivalikoima
+ Pirteä ulkoasu
Huonoa:
- Ohjaus.
- Ohjaus..
- Ohjaus...
Arvosana:35/100
Peli olisi voinut olla upea minipelikokoelma, mutta ohjauksen heikkous kaataa unelmat. Tämän takia pelaa vain harvoja lajeja joiden ohjaus toimii kuten pitäisikin, joihin sitten kyllästyy nopeasti. Jos haluaa pelata hyvää minipelikokoelmaa lähes samankaltaisella hahmovalikoimalla ellei paremmallakin, Suosittelen Mario Party- pelisarjaa.
Hyvää:
+ Hahmovalikoima
+ Lajivalikoima
+ Pirteä ulkoasu
Huonoa:
- Ohjaus.
- Ohjaus..
- Ohjaus...
Arvosana:35/100
RSS Feed
