Peligenre: Kilpa-ajo
Julkaisija: Microsoft Studios
Kehittäjä: Turn 10
Kotisivut: http://forzamotorsport.net
Julkaisupäivä (EU): 14.10.2011
Muut alustat: Ei ole
Pelaajamäärä: 1-2, 2-16 (online)
Ikärajoitus (PEGI): 3
Arvostelija: Joonas Korhonen
Siinä missä Gran Turismo saa jatkuvasti kuulla kritiikkiä kehitystyönsä hitaudesta, on Turn 10 -yhtiön Forza Motorsport -sarja ennättänyt poikia jo neljännen osan pelisarjaansa. Joista kolme on julkaistu vieläpä Xbox 360:n aikakaudella. Forza 3 oli kaikessa kauneudessaan todellinen jättiläisentappaja, sillä ominaisuuksiltaan ja pelattavuudeltaan peli oli yksi rata-autoilupelien herroista.
Julkaisija: Microsoft Studios
Kehittäjä: Turn 10
Kotisivut: http://forzamotorsport.net
Julkaisupäivä (EU): 14.10.2011
Muut alustat: Ei ole
Pelaajamäärä: 1-2, 2-16 (online)
Ikärajoitus (PEGI): 3
Arvostelija: Joonas Korhonen
Siinä missä Gran Turismo saa jatkuvasti kuulla kritiikkiä kehitystyönsä hitaudesta, on Turn 10 -yhtiön Forza Motorsport -sarja ennättänyt poikia jo neljännen osan pelisarjaansa. Joista kolme on julkaistu vieläpä Xbox 360:n aikakaudella. Forza 3 oli kaikessa kauneudessaan todellinen jättiläisentappaja, sillä ominaisuuksiltaan ja pelattavuudeltaan peli oli yksi rata-autoilupelien herroista.
Todellinen uhka Polyphony Digitalsille, joka Forza 3:n julkaisun aikoihin oli vielä kehittelemässä Playstation 3:lle viidettä Gran Turismoa. Sanomattakin selvää, paineet olivat kovat ja kilpailu parhaan nykyisen konsolisukupolven autoilupelistä kävi tiukaksi. Nyt kun molemmat yhtiöt ovat saaneet omat kuningaspelinsä markkinoille ja Turn 10 päättää putkauttaa vielä yhden osan sarjastaan markkinoille, herääkin kysymys siitä, kuinka loistokkaasta kolmososasta nelososa parantaa pelielämystä...
Jesus Built My Hotrod
Perusasiat toimivat edelleen loistavasti Forza Motorsport 4:ssä. Pelattavuus on edelleen raudanlujaa ja laajojen säätömahdollisuuksiensa vuoksi pelistä pystyy nauttimaan monenlaiset pelaajat. Halutessaan törkyisimmät öljynäpit (lue: amikset) saavat säädettyä auton tehoja ja osia kärryihinsä juuri sellaisiksi, kuin mitä he villeimmissä unissaan voivat haaveilla. Vaikeustason voi säätää mieleisekseen joko viidestä valmiista vaihtoehdosta, tai sitten muuntelemalla itse jokaista pikkiriikkistä säätövaihtoehtoa oman maun mukaiseksi. Ajoavut pois, manuaalivaihteet pakollisiksi, vaurionmallinnus ja niiden vaikutus tappiin, kelausominaisuus kesken kilpailun kokonaan pois (jonka olemassaoloa kummastelin jo kolmannessa osassa), pelkästään auton sisältä kuvattu kamerakulma käytössä ja kaikki nämä säädöt yhtäaikaa päällä... Kyllä onnistuu. Mutta vaikka autonrassailu tai raudanluja haaste ei kiinnostaisikaan pätkän vertaa, pelin automaattiset säädöt pitävät huolen siitä, että kasuaaleinkin pelaaja saa käyttöönsä kisoja varten tarpeeksi tehokkaan auton, jotta kilpailuissa pärjää. Myös pelattavuudesta saa halutessaan niin simppelin, ettei edes mutkiin jarruttamisesta tarvitse itse huolehtia. Samanaikaiksesti peli tarjoaa pelaajalle yhden syvimmistä autopelielämyksistä, mitä tarjolla on, mutta lisäksi nautiskelijoille on tarjolla mahdollisuus äärimmäiseen kevyeen viihteeseen, jonka aikana ei omaa päätä tarvitse vaivata juurikaan.
Sisältöä on kymmenelle muulle pelille jaettavaksi asti, sillä autoja on vajaa 500 kerättävänä ja ajettavana. Ratoja pääsee ajelemaan 24 eri paikassa, joista suurinosa jakautuu vielä useisiin pienempiin ratoihin. Eikä sovi unohtaa päinvastaiseen suuntaan ajettavia kisoja. Kaikenkaikkiaan erilaisia kilpailuja löytyy Forza 4:sta reilu 100 kappaletta. Uusia lokaatioita on tosin vain muutamia, joten pääosin ajetaan jo kolmannesta osasta tuttuja ratoja. Pelaajan onneksi vanhatkin radat ovat saaneet kokea pieniä muodonmuutoksia, sillä maasto poikkeaa jonkin verran kolmannen osan radoista. Myös uudenlainen valaisu saa monet vanhat radat tuntumaan kuin uusilta haasteilta. Ladattavan sisällön muodossa peliin lisätään autoja jatkuvalla syötöllä, joten innokkaimmat ja varakkaimmat autofanaatikot pysyvät pitkään tyytyväisinä pelin parissa. Normaalille pulliaiselle pelin oma autokattaus on varmasti jo enemmän kuin tarpeeksi.
Jesus Built My Hotrod
Perusasiat toimivat edelleen loistavasti Forza Motorsport 4:ssä. Pelattavuus on edelleen raudanlujaa ja laajojen säätömahdollisuuksiensa vuoksi pelistä pystyy nauttimaan monenlaiset pelaajat. Halutessaan törkyisimmät öljynäpit (lue: amikset) saavat säädettyä auton tehoja ja osia kärryihinsä juuri sellaisiksi, kuin mitä he villeimmissä unissaan voivat haaveilla. Vaikeustason voi säätää mieleisekseen joko viidestä valmiista vaihtoehdosta, tai sitten muuntelemalla itse jokaista pikkiriikkistä säätövaihtoehtoa oman maun mukaiseksi. Ajoavut pois, manuaalivaihteet pakollisiksi, vaurionmallinnus ja niiden vaikutus tappiin, kelausominaisuus kesken kilpailun kokonaan pois (jonka olemassaoloa kummastelin jo kolmannessa osassa), pelkästään auton sisältä kuvattu kamerakulma käytössä ja kaikki nämä säädöt yhtäaikaa päällä... Kyllä onnistuu. Mutta vaikka autonrassailu tai raudanluja haaste ei kiinnostaisikaan pätkän vertaa, pelin automaattiset säädöt pitävät huolen siitä, että kasuaaleinkin pelaaja saa käyttöönsä kisoja varten tarpeeksi tehokkaan auton, jotta kilpailuissa pärjää. Myös pelattavuudesta saa halutessaan niin simppelin, ettei edes mutkiin jarruttamisesta tarvitse itse huolehtia. Samanaikaiksesti peli tarjoaa pelaajalle yhden syvimmistä autopelielämyksistä, mitä tarjolla on, mutta lisäksi nautiskelijoille on tarjolla mahdollisuus äärimmäiseen kevyeen viihteeseen, jonka aikana ei omaa päätä tarvitse vaivata juurikaan.
Sisältöä on kymmenelle muulle pelille jaettavaksi asti, sillä autoja on vajaa 500 kerättävänä ja ajettavana. Ratoja pääsee ajelemaan 24 eri paikassa, joista suurinosa jakautuu vielä useisiin pienempiin ratoihin. Eikä sovi unohtaa päinvastaiseen suuntaan ajettavia kisoja. Kaikenkaikkiaan erilaisia kilpailuja löytyy Forza 4:sta reilu 100 kappaletta. Uusia lokaatioita on tosin vain muutamia, joten pääosin ajetaan jo kolmannesta osasta tuttuja ratoja. Pelaajan onneksi vanhatkin radat ovat saaneet kokea pieniä muodonmuutoksia, sillä maasto poikkeaa jonkin verran kolmannen osan radoista. Myös uudenlainen valaisu saa monet vanhat radat tuntumaan kuin uusilta haasteilta. Ladattavan sisällön muodossa peliin lisätään autoja jatkuvalla syötöllä, joten innokkaimmat ja varakkaimmat autofanaatikot pysyvät pitkään tyytyväisinä pelin parissa. Normaalille pulliaiselle pelin oma autokattaus on varmasti jo enemmän kuin tarpeeksi.
Jerry Was a Race Car Driver
Sanomattakin selvää, Forza Motorsport 4 on äärimmäisen kaunis konsolipeli. Ja näin on ollut jokaisen aiemmankin osan kohdalla. Rimaa nostetaan kivasti ylemmäs osa osalta. Forza 4:n autot eivät ehkä paljoa eroa tekstuuriensa osalta kolmannen osan grafiikoihin, mutta tällä kertaa tekijät ovat panostaneet aidon valaisun luomiseen. Vaikka joissain kilpailuissa pistää rasittamaan se, kuinka muiden autojen ja tuoreen asfaltin pinnasta hohkaakin niin perkeleesti valoa pelaajan silmille ja näkökentälle, niin aidonnäköistä se silti on. Kisoja voi ajaa useiden eri päivänaikojen aikana, mutta säätila ei vaihdu koskaan sateisen puolelle. Tämä on sikäli sääli, sillä kevyt sadekuuro loisi hyvin toteutettuna melkoisesti muutosta pelin ulkonäköön ja pelattavuuteen. Oli miten oli, tyylikästä katseltavaa tämä on näinkin. Kunnon kotiteatterijärjestelmän kautta peli imaisee helposti sisäänsä ja sen parista on hankalaa paeta. Jos kilpailevan valmistajan lippulaiva Gran Turismo 5 jätetään pois laskuista, niin parempaa saa hakea kissojen ja koirien kanssa. Eikä siltikään onnista.
Kiihkeimmät kisat käydään kiistatta nettipelin muodossa. Autoilu tuppaa helposti menemään vieraiden ja anonyymien nettipelaajien kanssa pelattaessa pienoiseksi romuralliksi, mutta se jos jokin tuo sitä menoa ja meininkiä tapahtumiin. Rauhallisempaa menoa saa, jos onnistuu keräämään tuttavaköörin mukaan karkeloihin ja sopii yhteisistä pelisäännöistä. Kisaajia saa mukaan parhaimmillaan kuusitoista, mikä aiheuttanee ainakin peräsijoilta lähteville kisaajille harmaita hiuksia. Ohitteluista tulee tämän myötä entistä haastavempaa, kun isommassa köörissä kaikki janoavat keinolla millä hyvänsä kärkisijoille. Vaikka tekstistäni saa helposti käsityksen, että iso määrä pelaajia on vain haitaksi, niin isomman pelaajamäärän myötä meininki paranee huomattavasti.
Yksinpelin osalta mestaruuskisaaminen on täysin samankaltaista, kuin edellisessäkin osassa. Season Play on muuttunut nimeltänsä World Touriksi, mutta peliä pelataan samalla kaavalla. Kausi kaudelta käydään useita eri osakilpailuja läpi ja pyrkimys olisi voittaa kaikki. Tai vähintään päästä parhaalle mahdolliselle sijoitukselle, jotta turnauksissa pärjää. Kisojen myötä kerätään kokemuspisteitä ja rahapalkintoja, joilla tuunaillaan tarvittaessa vanhoja kaaroja, tai ostetaan uusia tiloille. Kun kokemusta kertyy tarpeeksi, siirrytään korkeammalle tasolle ja jokaisen tason kohdalla valitaan palkintoautoja oman tallin täytteeksi. Periaatteessa pelin voi pelata läpi ilman, että törsää yhtään rahaa uusiin autoihin. Periaatteessa ei ole pakko edes tuunata autojaan, jos valitsee palkintoautoista oikeita kaaroja talliinsa. Tuntuu myös, että mestaruusmoodi on Forza 4:ssa totuttua lyhyempi, joten pelattavaa ei ole niin paljoa, kuin saattaisi edellisen osan perusteella olettaa. Tästä huolimatta kisoja riittää yksinpelinkin puolella tuntimäärällisesti moneksi päiväksi.
Sanomattakin selvää, Forza Motorsport 4 on äärimmäisen kaunis konsolipeli. Ja näin on ollut jokaisen aiemmankin osan kohdalla. Rimaa nostetaan kivasti ylemmäs osa osalta. Forza 4:n autot eivät ehkä paljoa eroa tekstuuriensa osalta kolmannen osan grafiikoihin, mutta tällä kertaa tekijät ovat panostaneet aidon valaisun luomiseen. Vaikka joissain kilpailuissa pistää rasittamaan se, kuinka muiden autojen ja tuoreen asfaltin pinnasta hohkaakin niin perkeleesti valoa pelaajan silmille ja näkökentälle, niin aidonnäköistä se silti on. Kisoja voi ajaa useiden eri päivänaikojen aikana, mutta säätila ei vaihdu koskaan sateisen puolelle. Tämä on sikäli sääli, sillä kevyt sadekuuro loisi hyvin toteutettuna melkoisesti muutosta pelin ulkonäköön ja pelattavuuteen. Oli miten oli, tyylikästä katseltavaa tämä on näinkin. Kunnon kotiteatterijärjestelmän kautta peli imaisee helposti sisäänsä ja sen parista on hankalaa paeta. Jos kilpailevan valmistajan lippulaiva Gran Turismo 5 jätetään pois laskuista, niin parempaa saa hakea kissojen ja koirien kanssa. Eikä siltikään onnista.
Kiihkeimmät kisat käydään kiistatta nettipelin muodossa. Autoilu tuppaa helposti menemään vieraiden ja anonyymien nettipelaajien kanssa pelattaessa pienoiseksi romuralliksi, mutta se jos jokin tuo sitä menoa ja meininkiä tapahtumiin. Rauhallisempaa menoa saa, jos onnistuu keräämään tuttavaköörin mukaan karkeloihin ja sopii yhteisistä pelisäännöistä. Kisaajia saa mukaan parhaimmillaan kuusitoista, mikä aiheuttanee ainakin peräsijoilta lähteville kisaajille harmaita hiuksia. Ohitteluista tulee tämän myötä entistä haastavempaa, kun isommassa köörissä kaikki janoavat keinolla millä hyvänsä kärkisijoille. Vaikka tekstistäni saa helposti käsityksen, että iso määrä pelaajia on vain haitaksi, niin isomman pelaajamäärän myötä meininki paranee huomattavasti.
Yksinpelin osalta mestaruuskisaaminen on täysin samankaltaista, kuin edellisessäkin osassa. Season Play on muuttunut nimeltänsä World Touriksi, mutta peliä pelataan samalla kaavalla. Kausi kaudelta käydään useita eri osakilpailuja läpi ja pyrkimys olisi voittaa kaikki. Tai vähintään päästä parhaalle mahdolliselle sijoitukselle, jotta turnauksissa pärjää. Kisojen myötä kerätään kokemuspisteitä ja rahapalkintoja, joilla tuunaillaan tarvittaessa vanhoja kaaroja, tai ostetaan uusia tiloille. Kun kokemusta kertyy tarpeeksi, siirrytään korkeammalle tasolle ja jokaisen tason kohdalla valitaan palkintoautoja oman tallin täytteeksi. Periaatteessa pelin voi pelata läpi ilman, että törsää yhtään rahaa uusiin autoihin. Periaatteessa ei ole pakko edes tuunata autojaan, jos valitsee palkintoautoista oikeita kaaroja talliinsa. Tuntuu myös, että mestaruusmoodi on Forza 4:ssa totuttua lyhyempi, joten pelattavaa ei ole niin paljoa, kuin saattaisi edellisen osan perusteella olettaa. Tästä huolimatta kisoja riittää yksinpelinkin puolella tuntimäärällisesti moneksi päiväksi.
Fast Cars, Danger, Fire And Knives
Sarjan vanhat fanikonkarit saattavat tässä vaiheessa ihmetellä, koska alan kunnolla puimaan Forza Motorsport 4:n uudesta sisällöstä. Toistaiseksi olen kerrannut sellaisia asioita, jotka ovat tuttuja jo edellisestä osasta. Ja tässä astuukin kehiin pelin suurin ongelma. Omana itsenäisenä tekeleenä Forza 4 on lähes täydellinen, mutta jatko-osana se on varsin munaton. Kaikki pelittää vanhalla tutulla tavalla, mutta uutta matskua, jolla peruspelaajalle olisi kunnolla merkitystä, ei ole. Toki, Top Gear -lisenssi, joka tuo peliin Top Gearin oman testiradan ajettavaksi ja muutamia erikoisempia autoja ja eksoottisempana pelimuotona keilauksen pelin valikoimaan kuulostaa kivalta. Samoin uudet kisatyypit, joissa ajetaan hiukan totuttua poikkeavalla tavalla, kuten vaikkapa rata-ajot, joihin on ympätty kaksi eri autoluokkaa kisaamaan yhtäaikaa omaa kilpailuaan (aiheuttaen näin ollen omat vaaratilanteensa) kuulostaa sekin kivalta. Lisäksi löytyy kaksinmittelö tekoälyautoa vastaan etappirallissa, jonka aikana ajelee samaista rataa pitkin satoja hitaampia autoja ja näitä tulisi väistellä parhaansa mukaan. Monenlaista pientä kivaa on lisätty peliin mukaan, mutta loppujen lopuksi uudet jutut jäävät varsin vähäisiksi lisäyksiksi.
Peruspelaajalle uudistuksilla ei varmastikaan ole paljoa merkitystä, etenkin kun alkaa miettiä kahden viimeisimmän osan hintaeroja. Kolmonen, joka on hoitanut pääpiirteittäin samalla tavalla kaiken, kuin mitä nelonenkin, maksaa nykyisin melkein jokaisessa nettipuodissa vain kympin luokkaa, kun taas Forza 4:n uuden hintalappunsa kanssa veloittaa monta kymppiä vielä pitkän aikaa. Ei tarvitse köyhän kauaa miettiä, kumman pelin aikoo ostaa. Ainoat kunnolliset erot tulevat Autovistan ja nettipelin osalta. Autovista antaa pelaajan tiirata First Person -näkymästä muutamien kuuluisimpien ja kuolatuimpien autojen sisuksiin, aina penkin nahkoitusta ja auton moottoria ja sen osia myöten. Tästä ominaisuudesta tuskin kovin moni innostuu, mutta ne, jotka ovat jo olleet intiimissä suhteessa peltilehmien kanssa, tämä on loistavaa pornonvastinetta. Jo aiemmin mainittu kuudentoistan pelaajan kilpailut tuovat jo kunnolla uutta ihmeteltävää pelaajille. Tämän lisäksi nettipelissä voi luoda omia autoklubeja, jonne kavereitaan voi kutsua jäseniksi ja omia autoja voi jakaa klubin jäsenten keskuudessa. Näille uudistuksille nostan jo hieman hattuani. Tästä huolimatta, en koe saavani rahoilleni vielä tarpeeksi vastinetta. Vanhat photo modet, sun muut tuunauspajat, jotka esiteltiin jo kolmannessa osassa, ovat yhä tallella. Mitään hyväksi havaittua pelin sisällöstä ei olla riisuttu neljännestä osasta pois, mikä on mielestäni erittäin positiivista. Yhtä seikkaa lukuunottamatta...
Pelin surkeaakin surkeampi soundtrack puuduttaa yksipuolisuudellaan kenet tahansa. Biisilista on ahdettu täyteen pelkkää konemusiikkia (ymmärtääkseni vieläpä saman levy-yhtiön alaisuudessa olevia artisteja), mikä varmasti joitakin pelaajia miellyttää, mutta minua se raivostuttaa. Itse suosin mahdollisimman monipuolista biisivalikoimaa, sillä yhtä ja samaa genreä kuuntelemalla kyllästyy nopeasti menoon. Pieni vaihtelu virkistää kisojen välissä. Ja kun Forza 3:n soundtrack toimi vallan mainiosti The Hivesin, Evil Ninen, Rise Againstin, The Duke Spiritin ja (inhottaa myöntää, mutta) myös Pendulumin kaltaisten artistien voimalla, niin miksi ihmeessä ollaan haluttu ottaa takapakkia tuomalla pelkästään konemusiikkia listoille. Kyllä tästäkin setistä löytyy pari biisiä, jotka jäävät helposti mieleen junnaamaan, mutta kauttaaltaan olen hyvin pettynyt biisivalikoimaan. Tämä on niitä harvoja pelejä, joiden kanssa suosittelen huudattamaan omaa soittolistaa Xbox Dashboardin kautta.
Älkää toki ymmärtäkö väärin. Pelinä Forza Motorsport 4 on edelleen raudanlujaa viihdettä. Mutta jos on päässyt kokemaan jo Forza 3:n, joka tarjoaa miltei kaikilla osapuolilla samanlaista viihdettä paljon pienemmän hintalapun kera, miksi suotta vaivautua. Ainakaan vielä. Toistaiseksi suosittelen uusien pelaajia hommaamaan kolmannen osan ja ottamaan mittelöä TRMP:läisiä vastaan viikonlopun ajosessioissa. HC-fanit ostavat Forza 4:n joka tapauksessa ja teidät muut me kyllä vieroitamme uuden pelin pariin, sitten kun aika on otollisempi.
Lyhyesti:
Forza Motorsport 4 seisoo omana teoksenaan vahvasti omilla jaloillaan ja mättää pienemmän kaliiberin ajopelejä turpaan mennen tullen, mutta sarjan jatko-osaksi peli tuottaa pienoisen pettymyksen.
Hyvää:
+ Pelattavuus täydellinen ja muovattavissa kaikenlaisille pelaajille
+ Kiistatta Xbox 360:n nätein peli
+ Ratoja ja autoja riittää kaverille kans
+ Nettipelissä oikea fiilis
Huonoa:
- Uudistukset ovat varsin munattomia ja merkityksettömiä
- Kauttaaltaan karsea biisilista
Arvosana: 91/100
Sarjan vanhat fanikonkarit saattavat tässä vaiheessa ihmetellä, koska alan kunnolla puimaan Forza Motorsport 4:n uudesta sisällöstä. Toistaiseksi olen kerrannut sellaisia asioita, jotka ovat tuttuja jo edellisestä osasta. Ja tässä astuukin kehiin pelin suurin ongelma. Omana itsenäisenä tekeleenä Forza 4 on lähes täydellinen, mutta jatko-osana se on varsin munaton. Kaikki pelittää vanhalla tutulla tavalla, mutta uutta matskua, jolla peruspelaajalle olisi kunnolla merkitystä, ei ole. Toki, Top Gear -lisenssi, joka tuo peliin Top Gearin oman testiradan ajettavaksi ja muutamia erikoisempia autoja ja eksoottisempana pelimuotona keilauksen pelin valikoimaan kuulostaa kivalta. Samoin uudet kisatyypit, joissa ajetaan hiukan totuttua poikkeavalla tavalla, kuten vaikkapa rata-ajot, joihin on ympätty kaksi eri autoluokkaa kisaamaan yhtäaikaa omaa kilpailuaan (aiheuttaen näin ollen omat vaaratilanteensa) kuulostaa sekin kivalta. Lisäksi löytyy kaksinmittelö tekoälyautoa vastaan etappirallissa, jonka aikana ajelee samaista rataa pitkin satoja hitaampia autoja ja näitä tulisi väistellä parhaansa mukaan. Monenlaista pientä kivaa on lisätty peliin mukaan, mutta loppujen lopuksi uudet jutut jäävät varsin vähäisiksi lisäyksiksi.
Peruspelaajalle uudistuksilla ei varmastikaan ole paljoa merkitystä, etenkin kun alkaa miettiä kahden viimeisimmän osan hintaeroja. Kolmonen, joka on hoitanut pääpiirteittäin samalla tavalla kaiken, kuin mitä nelonenkin, maksaa nykyisin melkein jokaisessa nettipuodissa vain kympin luokkaa, kun taas Forza 4:n uuden hintalappunsa kanssa veloittaa monta kymppiä vielä pitkän aikaa. Ei tarvitse köyhän kauaa miettiä, kumman pelin aikoo ostaa. Ainoat kunnolliset erot tulevat Autovistan ja nettipelin osalta. Autovista antaa pelaajan tiirata First Person -näkymästä muutamien kuuluisimpien ja kuolatuimpien autojen sisuksiin, aina penkin nahkoitusta ja auton moottoria ja sen osia myöten. Tästä ominaisuudesta tuskin kovin moni innostuu, mutta ne, jotka ovat jo olleet intiimissä suhteessa peltilehmien kanssa, tämä on loistavaa pornonvastinetta. Jo aiemmin mainittu kuudentoistan pelaajan kilpailut tuovat jo kunnolla uutta ihmeteltävää pelaajille. Tämän lisäksi nettipelissä voi luoda omia autoklubeja, jonne kavereitaan voi kutsua jäseniksi ja omia autoja voi jakaa klubin jäsenten keskuudessa. Näille uudistuksille nostan jo hieman hattuani. Tästä huolimatta, en koe saavani rahoilleni vielä tarpeeksi vastinetta. Vanhat photo modet, sun muut tuunauspajat, jotka esiteltiin jo kolmannessa osassa, ovat yhä tallella. Mitään hyväksi havaittua pelin sisällöstä ei olla riisuttu neljännestä osasta pois, mikä on mielestäni erittäin positiivista. Yhtä seikkaa lukuunottamatta...
Pelin surkeaakin surkeampi soundtrack puuduttaa yksipuolisuudellaan kenet tahansa. Biisilista on ahdettu täyteen pelkkää konemusiikkia (ymmärtääkseni vieläpä saman levy-yhtiön alaisuudessa olevia artisteja), mikä varmasti joitakin pelaajia miellyttää, mutta minua se raivostuttaa. Itse suosin mahdollisimman monipuolista biisivalikoimaa, sillä yhtä ja samaa genreä kuuntelemalla kyllästyy nopeasti menoon. Pieni vaihtelu virkistää kisojen välissä. Ja kun Forza 3:n soundtrack toimi vallan mainiosti The Hivesin, Evil Ninen, Rise Againstin, The Duke Spiritin ja (inhottaa myöntää, mutta) myös Pendulumin kaltaisten artistien voimalla, niin miksi ihmeessä ollaan haluttu ottaa takapakkia tuomalla pelkästään konemusiikkia listoille. Kyllä tästäkin setistä löytyy pari biisiä, jotka jäävät helposti mieleen junnaamaan, mutta kauttaaltaan olen hyvin pettynyt biisivalikoimaan. Tämä on niitä harvoja pelejä, joiden kanssa suosittelen huudattamaan omaa soittolistaa Xbox Dashboardin kautta.
Älkää toki ymmärtäkö väärin. Pelinä Forza Motorsport 4 on edelleen raudanlujaa viihdettä. Mutta jos on päässyt kokemaan jo Forza 3:n, joka tarjoaa miltei kaikilla osapuolilla samanlaista viihdettä paljon pienemmän hintalapun kera, miksi suotta vaivautua. Ainakaan vielä. Toistaiseksi suosittelen uusien pelaajia hommaamaan kolmannen osan ja ottamaan mittelöä TRMP:läisiä vastaan viikonlopun ajosessioissa. HC-fanit ostavat Forza 4:n joka tapauksessa ja teidät muut me kyllä vieroitamme uuden pelin pariin, sitten kun aika on otollisempi.
Lyhyesti:
Forza Motorsport 4 seisoo omana teoksenaan vahvasti omilla jaloillaan ja mättää pienemmän kaliiberin ajopelejä turpaan mennen tullen, mutta sarjan jatko-osaksi peli tuottaa pienoisen pettymyksen.
Hyvää:
+ Pelattavuus täydellinen ja muovattavissa kaikenlaisille pelaajille
+ Kiistatta Xbox 360:n nätein peli
+ Ratoja ja autoja riittää kaverille kans
+ Nettipelissä oikea fiilis
Huonoa:
- Uudistukset ovat varsin munattomia ja merkityksettömiä
- Kauttaaltaan karsea biisilista
Arvosana: 91/100
RSS Feed
